Tiedätkö mitä yhteistä on Fifty Shades of Grey:llä ja Juoppohullun päiväkirjalla?
Jep.
Molemmista on tehty leffa. Mitä muuta?
Kyllä.
Molemmat ovat omakustanteita. Ja siitä huolimatta valtavia menestyksiä. Toinen jopa globaalisti.
Oma kirja on monen ihmisen unelma. Kustantamoiden mukaan koronavuosi runsaine kotoiluineen toi piikin kansan kirjoitushaluihin. Käsikirjoituksia tulvii siis tänä päivänä kustannustoimittajille ovista ja ikkunoista.
Valinnan täytyy olla raakaa.
Luin joskus artikkelin, jossa isommat kustantamot kertoivat saavansa tuhatkunta kässäriä vuodessa. Tuosta määrästä julkaistaan kuulemma noin kaksi prosenttia. Läpipääsy kustannettavaksi saakka on siis äärimmäisen vaikeaa.
Eräs kustantamo kertookin jo suoraan sivullaan, että käsikirjoituksia tulee paljon, mutta jos siitäkin huolimatta haluat lähettää omasi… Tämän kannustavan huomautuksen jälkeen sitä todella miettii, uskaltaako lähettää omaansa. Onko se tarpeeksi hyvä? Vai tuhlaako omalla räpellyksellään vain kustannustoimittajien kallista aikaa?
Kun katselee kirjakauppojen hyllyjä huomaa, että tietty määrä valmista julkisuutta saattaa auttaa julkaistavaksi pääsyä. Tarkoittaa sitä, että olet joko julkkis tai vaikka somessa tunnettu. Valmis ”lukija-alusta” helpottaa tulevan teoksen markkinointia, johon uuden ja tuntemattoman kirjailijan kohdalla joudutaan panostamaan ihan eri lähtökohdista.
Mutta.
Jos kustantamojen seulan läpäisee vain kaksi prosenttia, tarkoittaako se, että jäljelle jäävät 98 prosenttia on tarpeetonta huttua? Surkeaa, lahjatonta materiaalia, jonka voi polttaa saunan pesässä?
Ei.
Mietitäänpä.
Ei ole millään mittarilla mahdollista, että vain muutama kirjoittaja tuhannesta piirtelisi luettavaa, viihdyttävää tekstiä. Hyviä käsikirjoituksia on varmasti vino pino, mutta parhaista pitää valita parhaat. Joukko lupaavia tekstejä jää siis ikuisesti piiloon suurelta yleisöltä.
Tiedän monia tavoitteellisia kirjoittajia. Osa haaveilee omasta kirjasta. Itsekin olen kirjoittanut valmiiksi saakka kolme kässäriä. Yhden aikuisten romaanin sekä kaksi lastenkirjaa. Minulla alkaa olla siis jo hyvää kokemusta aineiston tekemisestä ja lähettämisestä.
Rakastan lastenkirjoja eikä siis ole ihme, että toinen näistä lastenkirjan käsikirjoituksista on ehdoton suosikkini. Aion julkaista sen kirjana joko tämän vuoden lopulla tai ensi vuoden alkupuolella.
Omakustanteena.
Olen aloittanut jo matkani etsimällä kuvittajan sekä kustannustoimittajan palvelut. Haluan tehdä kunnon kovakantisen, lankasidotun kirjan, jossa on ihania värikuvia. Tahdon alansa ammattilaisten avulla näyttää, että omakustannekin voi olla kaunis, hauska ja ihana satukirja. (Ja niitä monia jo löytyykin!)
Alku on ollut tosi ohdakkeista ja vaikeaa. Välillä toivo on mennyt täysin. Olen hakenut tietoa. Opiskellut uusia asioita. Kysellyt asiasta jo tietäviltä. Reissu kaiken uuden keskellä on tähän saakka ollut kuitenkin pääosin huikea! Ja nyt olen jo ihan innoissani!
Oman kirjan tekemisestä on jäätävän vähän materiaalia missään. Siksi kirjoitankin tämän koko prosessin tänne blogiin. Askel askeleelta. Jotta mahdollisimman moni kirjailijaksi haluava saisi mahdollisuuden tuoda oman teoksensa päivänvaloon helpommin. (Peukut siis pystyyn, että kaikki lähtee etenemään hyvin).
Tämän projektin kaikki postaukset tulevat löytymään ”kirja”-kategoriasta.
Omakustanteella on vielä aika huono maine, mutta se on jatkuvasti nousemassa paremmaksi. Uskon, että joskus saavutetaan vielä taso, jolloin se on yleisesti ”hyväksytty” tapa julkaista kirjoja.
Ja lopulta suuri yleisö on se, joka päättää, mistä tulee menestys 💖 Ei kukaan muu.
Kaikestauudestainnoissaan,
Erja