Meillä kävi aika säpinä tänä aamuna. Lapset etsivät touhulla siistiä ja kaunista päällepantavaa, hiuksia harjattiin taidokkaille kiemuroille ja tytön ranskanlettiin kiedottiin muuhun asuun mätsäävä nauha. Minä levitin hartaudella ripsiväriä, taiteilin pitkästä aikaa kajalrajaukset ja turhamaisuuksissani tupsautin vielä puuteritkin ympäri naamaa. Mietin pitkään laitanko verkkaria vai suorempaa housua, toppia vai pitkähihaista. Ja hiukset – nutturalle vai…
Lempäälä – meidän kotikunta
Kun olin nuori, haaveilin asuvani joskus jonkin aikaa New Yorkissa. Viettäväni siellä vähintään vuoden, jos en pidempäänkin. Unelmoin keltaisista takseista, Wall Streetistä, Fifth Avenuen vaatekaupoista, Times Squaresta valoineen, ruuhkaisista kävelykaduista, Starbucksin kahveista, Empire State Buildingista sekä laivareissusta Liberty Islandille katsomaan kuuluisaa Vapauden patsasta. Ihailin Nykkiä ja sen levotonta elämäntapaa sieluni syvimpiä sopukoita myöten ja halusin…
Hyvinvoinnin oppivuodet
Vielä vuosi sitten lattialla jumpatessani, en päässyt itse sieltä ylös. Enkä ollut päässyt pariinkymmeneen vuoteen ennen sitäkään. Pitkään jatkunut nivelreuma ja sen seurauksena oikeaan lonkkaan muodostunut voimakas liikerajoitus pitivät siitä huolen. Tai niin ainakin luulin. Oikeastaan kaikkein suurin ”liikerajoitus” olikin mun ajattelutavassa. Kun liian monta vuotta kahden- ja kolmenkympin välillä pysähdyin kipuun ja minimoin sen…
Suosittelen lämpimästi!
Tämä ei ole mikään kaupallinen yhteistyö, vaan ihan omasta halusta ja aloitteesta kirjoitan muutamasta paikasta, joista olen löytänyt kivoja tuotteita höystettynä hyvällä, nopealla palvelulla. Tässä korona-aikana on tullut nettishoppailtua paljon enemmän. Voisipa melkein sanoa, että mulla alkaa kohtapuoliin olemaan asiasta jo melkoinen kokemusasiantuntijuus. Meillä mies on hoitanut epidemia-aikana kaikki ruokaostokset (hoitaa edelleen), enkä itse ole…
Olipa ilta
Istuin eilen iltateen äärellä keittiössä ja lueskelin siinä samalla kirjaa. Hetkeä myöhemmin meidän pikku koira kipsutteli pöydän alle ja käyttäytyi sen verran oudosti, että kiinnitti heti huomioni. Lucky ravisteli päätään, kutitti korvaa ja hankasi tassulla silmäänsä. Ajattelin, että kaveri on löytänyt punkin mukaansa jostain pusikosta ja koittaa häätää sitä pois. Siispä houkuttelin koiraa pöydän alta…
Kun ei osaa, niin ei osaa
Pikkuhiljaa alkaa hermo-niminen paikka kiristää. Piti katsoa lasten kanssa Zalandon sivuilta lenkkarit molemmille. Yllätys yllätys, nettiyhteys ei pelaa. Oon nyt viimeisen puoli tuntia juossut teknisen tilan ja kahden läppärin väliä. Painellut nappeja sieltä täältä ja yhdistänyt kaikkea mahdollista uudelleen. Palaan taas uuden kierroksen jälkeen työpöydän ääreen istumaan, katson ilmeetöntä ruutuvihollistani silmiin, näpytän hiirellä morsetustahtia…
Romantiikan kaipuu
Kaikki ikuiset romantikot tietävät, mitä sitä odottaa puolisolta häiden vuosipäivänä. Jotain omaan sielunmaisemaan sopivaa muistamista, oli se sitten illallinen vähän arvokkaammassa ravintolassa, itse kirjoitettu runo, kimppu kauniita luonnonkukkia, yhteinen leffailta rakkaan kainalossa tai timanttisormus kiinnitettynä skumppapulloon. Mitä vaan, mutta unohtaa ei saa. Olen joskus vuosien varrella miettinyt, kuinka miehet voivat muistaa sekunnin sadasosan tarkkuudella sen,…
Muistojen juhannukset
Alkaessani miettiä tätä kirjoitusta, muistelin samalla erinäisiä elämäni juhannuksia. Parhaiten poikkeuksellisuutensa vuoksi muistan jussin, jonka istuin aattoillasta aamuseitsemään Taysin päivystyksessä, odottamassa siskoani. Hänellä oli syöpähoitojen sivussa noussut korkeahko kuume ja sitä selviteltiin erilaisin kokein. Sisko oli ottanut ajankuluksi mukaansa lehtiä ja pari kirjaa, joista minä kahmin oman osuuteni, kun hän lähti osastolle, jonne minulla ei…
Aavistuksia
Kun kuluvan vuoden (ja kokonaisen uuden vuosikymmenen) ensimmäisenä aamuna istuttiin aamupalalla, mulle iski etiäinen. Sanoin perheelle, että mulla on vahva tunne siitä, että tästä vuodesta tulee todellinen muutosten vuosi. En parhaimmallakaan mielikuvituksella olisi osannut silloin aavistaa, kuinka suurista muutoksista jo muutamien viikkojen kuluttua tuosta hetkestä puhuttiinkaan. Kerran aiemmin – sillä kertaa Uudenvuodenaattona – istuin mieheni…
Lucky – murrosikäinen koltiainen
Siitä on nyt suunnilleen kahdeksan kuukautta, kun haettiin meidän pieni tassutoveri kasvattajilta kotiin. Pikkuisen ensimmäinen matka taittui mun sylissä. Hän nukkui alun ihmettelyn jälkeen sikeästi koko loppumatkan – lämpimän, emoltaan tuoksuvan peiton sisällä. Muistan edelleen tuon hennon, kilon painoisen, kahdelle kämmenelle mahtuneen pennun. Tuntui, ettei mitään niin pientä ja haurasta voi olla olemassakaan. Hän tuntui…