Kuuntelin tänään fyssarille ajaessani Hitmixiä, jossa puhuttiin julkisista hellyydenosoituksista. Olin yllättynyt siitä, kuinka paljon tämä aihe yleensäkin aiheuttaa keskustelua. Eikö se nyt ole ihan tavallista halailla julkisesti? Suudella muiden nähden? Olen aina ollut halaaja. Halailen suurinpiirtein kaupan kassasta lähtien kaikki, joiden kanssa olen tekemisissä. Se on mulle normaali kanssakäymisen muoto. Herkkänä ihmisenä tunnistan kuitenkin vastapuolen… Continue reading
Kun selitystä ei löydy
Sairastuin nivelreumaan ollessani 1 v 8 kk ikäinen. Olen viettänyt alkuelämäni aikana siis paljon aikaa sairaalan poliklinikoilla sekä pitkillä osastojaksoilla. Tästä johtuu ymmärrettävästi se, etten ihan helpoin perustein käy lääkärissä. Koskaan. Kipukynnykseni on matkan varrella hioutunut aika korkeaksi, joten lääkäriin lähdetään pitkän harkinnan jälkeen. Kun kaikki muu on jo koitettu. Koska aina olen vältellyt ylimääräisiä… Continue reading
Flunssaa ja miniruokaa
Eilen oli ihana päivä, kun saatiin kokoontua juhlimaan mun rakkaan äidin pyöreitä vuosia. Käytiin ensin syömässä ravintolassa, josta jatkettiin matkaa kahvipöytään vanhempien kotiin. Oli tosi hauskaa. Juteltiin, muisteltiin, naurettiin ja päädyttiin ottamaan kasakaupalla ihania kuvia. Myös niitä kimppakuvia, joihin mahdutetaan koko porukka. Jollaisia ainakin ennen otettiin portailla lähes joka sukujuhlassa. Meidän kuopus on maannut flunssan… Continue reading
Luetaan vielä yksi
Millaisia blogeja sinä tykkäät lukea? Entä kirjoja? Ostatko lehtiä? Luetko vain hakeaksesi ideoita? Vai etsitkö samaistumisen kohteita? Hullaannutko mukavasta kirjoitustavasta tai vetävistä tarinoista? Vai selaatko mieluummin postauksia, joissa pääosa on kuvilla? Olen pohtinut näitä asioita useammankin kerran viime aikoina, kun kaikki merkit lukemiskulttuurin kuolemasta noin ylipäänsä ovat ilmassa. Äänikirjat nostattavat suosiotaan koko ajan. Lasten lukutaito… Continue reading
Ilman syyllisyyttä
Heissu ihanat! Tämä aamu alkoi ihan mahtavasti. Meidän esikoinen on yläasteella, jossa pidettiin tänään koulun ja kodin päivä. Oon aina tykännyt käydä tutustumassa ympäristöihin, joissa meidän lapset viettävät paljon aikaansa, joten arvostan korkealle tällaisia mahdollisuuksia. Lempäälän uusi yläaste (juuri tämä, jossa meidänkin kasi on) sijaitsee sanomattoman upealla paikalla kanavan rannalla! Kanavaa reunustavaa polkua luokat käyttävät… Continue reading
Varasuunnitelma
Tätä lukiessa saa nauraa ja kutsua vainoharhaiseksi tädiksi. Lupa myönnetty. Mutta joo. Olen alkanut kehitellä tämän rauhattoman maailmantilanteen takia plan beetä, johon kuuluu ennakkovarautuminen. Ollaan hankittu aggregaatti mahdollisia sähkökatkoja silmälläpitäen Jep. Joditableteissa löytyy Ostoslistalla on hankkia jokaiselle lämpimät makuupussit (trangia jo varastossa onkin) Jonkin verran kuivamuonaa olisi hyvä olla sekä vähän vettä varastoon (niissä on… Continue reading
Kalenteri joulun tuopi
Oon vannoutunut kuvakalenterifani, mitä tulee joulukalentereihin. Nuorempana tykkäsin suklaaversioista, mutta nykyisillä konvehtirasiavalikoimilla ne eivät oikein innosta. Mieluummin ostan pari boksia lempparisuklaitani ja avaan yhden karkin (totuuden nimissä vähintään viisi) joka päivä. Kyllä silläkin aatto löytää luokse 😁 Miehelleni ostin viime vuonna kalastuskalenterin. Hän on innokas, innokkaampi, innokkain kalamies, joten luukkuyllärit tulisivat varmasti käyttöön mietin. Yllätys… Continue reading
Muuttuva äitiys
Nelivuotias Amelie tanssahteli kävelykatua eteenpäin, pitäen samalla lujasti kiinni äitinsä kädestä. Hän oli matkalla päiväkotiin, jossa oli odotettavissa hauskaa. Tädit olivat luvanneet, että tänään, juuri tänä nimenomaisena aamuna, he askartelisivat äitienpäivälahjat. Kauniit avaimenperät, joihin saisi kiinnittää ihan mitä helmiä vain haluaisi. Niin paljon helmiä, kuin haluaisi. Tädit olivat luvanneet heille senkin. Amelie oli jo mielessään… Continue reading
Yhden miehen hautajaiset
Seison harmaan hautakiven vieressä kuuntelemassa papin puhetta. Konekirjoitettu tekstiliuska hänen virsikirjansa välissä on lyhyt ja sisältää paljon yleistyksiä. Itse asiassa puhe voisi olla ihan kenestä tahansa ihmisestä, josta kenelläkään ei ole mitään sanottavaa. Ainakaan mitään hyvää sanottavaa. Katselen, kun tuuli kuljettaa kahta vaahteranlehteä. Ne pyörivät ensin villinä punaisen ja keltaisen sekamelskana viileässä, syksyisessä ilmassa, kunnes… Continue reading
Eksistentiaalinen kriisi
Jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, kannattaa olla hiljaa, ohjeistettiin lapsuuden Bambi-animaatiossa. Tämän päivän maailmantapahtumien keskellä olen pyöritellyt tätä ajatusta. Mulla on paljon mielipiteitä asioista. Tapahtumista. Tämän päivän ihanteista. Silti tuntuu siltä, ettei lopultakaan ole mitään järkevää sanottavaa. Siksi blogi on elänyt hiljaiseloa, enkä tiedä nyt jatkosta. Olen elänyt tähänastisen elämäni pelottavimman vuoden. (Linkki taustoihin… Continue reading









