Mun nuoruuden Tinder-vastine oli yökerho. Laitettiin tyttösten kanssa ykköset ylle, siveltiin pari kerrosta ripsaria, suihkutettiin kilo lakkaa etuhiuksiin ja lähdettiin bileisiin. Abivuonna parhaimmillaan keskiviikkona, perjantaina ja lauantaina. Ehtihän siinä lukea kirjoituksiinkin vielä muutaman päivän. Tuohon aikaan – kultaisella 90-luvulla – oltiin aina ajoissa liikenteessä. Meidänkin porukka kävi usein eka syömässä jossain pizzeriassa tai hampurilaisilla, mutta… Continue reading
Jos leffassa halutaan esittää joku oppilas ihan tunarina, hänestä tehdään koulunäytelmään puu. No. Minä olin puu. Toisella luokalla. (Vaikka olisin niin syvästi halunnut olla kana). Muistan edelleen vuorosanani, ”Metsä puut kanalle”. Ja muistan edelleen katkeruuden harjoituksissa, kun kana unohti alkuun vuorosanojaan ja minä olisin muistanut ne saman tien. No jaa. Tämä näytelmäepisodi lipui mieleeni, kun… Continue reading
Tällä hetkellä istun sohvalla ja katson toisella silmällä Johnny Englishiä. Leppeää iltatunnelmaa syövät hieman killerihajut, joilla meidän pikkukoira myrkyttää ilmaa noin viiden minuutin välein. (Jos joku ei ole koskaan sattunut paikalle oikeaan aikaan, kerrottakoon, että koiran pieru haisee ihan kuolemalta!) Happy on kärsinyt oudoista vatsavaivoista viikon päivät. Hän tykkää maistella takapihalla kaikenlaista aina jäniksenpapanoista pudonneisiin… Continue reading
Näin toukokuulla käynnistyy aina keskustelu siitä, pitäisikö opettajille ostaa lahjoja. Osa on sitä mieltä, että palkka riittäköön opelle kiitokseksi tehdystä työstä. ”Ei sitä kukaan kaupan kassallekaan lahjoja tuo”. Toisille asia on selviö. Ilman muuta muistetaan kovan vuoden vetänyttä opettajaa. Häntä, joka monin eri tavoin pitää huolta meidän pienistä ihmisistä. Monta tuntia viikossa. Vastaillen vanhempien huoliin… Continue reading
Tässä sitä taas ollaan. Eletään viikosta toiseen särkylääkkeiden ja lihasrelaksantin varassa. Parempaan päin lähtenyt kunto teki jälleen oharit ja palasi huonommalle asteelle. Tosin uusilla asetuksilla höystettynä. Tällä kertaa jokin puuduttaa myös jalkoja, lonkista kantapäihin saakka. Ehdin olla monta aikaa jo riemuissani. Pystyn tekemään taas asioita! Pudotus oli siksi tällä kertaa henkisellä puolella niin raju, että… Continue reading
Kuvitelkaa työpaikka, jossa jaetaan joka vuosi hyvän kaverin palkinto. Ehkä jopa pari kertaa vuodessa. Taukohuoneessa olisi loka- ja huhtikuussa suuri, lukittu laatikko, jonne jokainen kävisi vuorollaan pudottamassa lapun, jossa lukee oma ehdotus palkinnon saajaksi. Millaisia tuntemuksia tämä aikuisessa herättää? Näin äkkiä ajatellen; Epäreiluutta – sillä ne, joilla on eniten kavereita, saavat palkinnon joka kerta. Ekstrovertit… Continue reading
Tiedätkö, kun seisot kaupassa lehtihyllyn edessä ja lehti, jota etsit loistaa poissaolollaan? Silloin ei missään nimessä kannata ostaa korvaavaa tuoteartikkelia, koska yksi päätös johtaa aina seuraavaan ja alkujaan muutaman euron lehdestä saattaa kertyä suurempikin lasku. Tiedät siis. Arvasin. Minä pohdin leivontalehden sekä uutuus-puutarhajulkaisun välillä, valiten lopulta sen, joka nyt kutittelee kantapäissä saakka. Menin kaupasta kotiin,… Continue reading
Huomenna 08.04.22. ilmestyy Netflixiin lastensarja, jota meidän porukka on jo odotellutkin. Tykätään lasten kanssa äärettömyyksiin saakka Dr. Seussin Hortonista sekä Grinchistä, joten oli ihan pakko tutustua saman kirjailijan Vihreitä munia ja kinkkua-kirjasta tehtyyn ohjelmaankin. Ja voin todella suositella ainakin ykköskautta. Jaksoissa seikkailevat toistensa vastakohdat – iloinen ja reipas Sam I Am sekä äreä ja epäsosiaalinen… Continue reading
Ensimmäinen kuukausi vailla työtä on ollut täynnä monenmoisia tunteita. Ensin ympärivuorokautisen vastuun loppuminen tuntui fyysisenä keveytenä. Sen jälkeen seurasi ahdistus siitä, löydänkö enää loppuikänäni mitään, minkä hallitsen niin hyvin, kuin edellisen ammattini. Tämän vaiheen jälkeen kipuilin sitä, mikä mun paikkani enää maailmassa on. Nyt olen päässyt kohtaan, jossa suunnittelen tulevaa ja olen alkanut miettiä, miten… Continue reading
Kuinka moni on kirjoittanut ihan oikeita rakkauskirjeitä murulleen? Kynäillyt aitoja paperiversioita persoonattomien puhelinviestien sijaan? En edes muistanut sellaisia tehneeni, mutta taas kerran vaatekaapin karsintasiivous yllätti. Sen lisäksi, että löysin neljä laukkua, joita en muistanut olevan edes olemassa, törmäsin myös laatikkoon, jonka kyljessä lukee mun ja mieheni nimet. Sydämen kanssa. Huomenna 01.04. on paitsi Aprillipäivä, myös… Continue reading
