Jos leffassa halutaan esittää joku oppilas ihan tunarina, hänestä tehdään koulunäytelmään puu.
No. Minä olin puu. Toisella luokalla. (Vaikka olisin niin syvästi halunnut olla kana). Muistan edelleen vuorosanani, ”Metsä puut kanalle”. Ja muistan edelleen katkeruuden harjoituksissa, kun kana unohti alkuun vuorosanojaan ja minä olisin muistanut ne saman tien.
No jaa. Tämä näytelmäepisodi lipui mieleeni, kun Wilmaan kilahti kutsu lasten kevätjuhliin. Kumpikaan omista lapsistamme ei ole tänä vuonna esiintymisvuorossa, mutta tiedän liikuttuvani silti. Ihan vaan tunnelman takia. Korona söi kahden vuoden joulu- ja kevätjuhlat tästä välistä, eikä kesäloma tunnu oikein kesälomalta, jollei se ala musiikinopettajan säestämällä, lähes jokaisen äänialaan liian korkealta veisattavalla Suvivirrellä.
Viimeiset kaksi viikonloppua meidän perhe on viettänyt tiiviisti synttäritunnelmissa. Ensin juhlittiin kolmevuotiasta kummityttöämme ja sen jälkeen oli meidän kuopuksen vuoro.
Kerroinkin jo Juhlia ja pihahommia-postauksessani, että tänä vuonna järkättiin tytön kaverisynttärit Irti maasta-kiipeilykeskuksessa. Näin jälkikäteen voin kyllä suositella. Sujuvasti meni ainakin meidän pirskeet tarjoiluita myöten. Tosin kiipeilyaika olisi voinut olla tunnin sijaan vaikka vartin lyhyempi. Meillä alkoi porukka väsyä alun intoilun seurauksena jo siinä vaiheessa.
”Mummi-kummi”-kahvit juotiin nyt menneenä viikonloppuna. Oli ihan mahtavaa pystyä taas järjestämään isommat synttärit ja kutsumaan enemmän porukkaa kerralla paikalle.
Kutsuissa olen koronan aikana siirtynyt sujuvasti tekstiviestiversioihin. Muistan vielä ajan, kun paperinen kutsu oli mielestäni ihan pakko lähettää. Muuten juhla ei tuntunut juhlalta. Toisinaan olin pahvien kanssa niin myöhässä, että lähetin jokaiselle viestin juhlien ajankohdasta etukäteen ja kerroin kutsujen olevan vielä tulossa. Hohhoijaa. Kaikkea sitä onkin jaksanut joskus säätää.
Koristelussa en sen sijaan ole vielä valmis myötäilemään mukavuudenhaluani (jolle riittäisi kukkakimppu juhlapöytään). Niinpä tänäkin vuonna tilasin Synttärikuninkaasta jokanäköistä pientä, (turhaa) ja ihanaa tilpehööriä roikkumaan sinne sun tänne.
(Todennäköisesti kaikki tämä kama on paikoillaan vielä juhannuksenakin. Olen innokas koristelija, vähemmän innokas keräämään niitä pois. Esimerkiksi viisi päivää sitten lähtivät viimeiset joulukoristeet takan päältä. Toisaalta, muutama kuukausi lisää, niin olisivat taas ajankohtaisia).
Tarjoiluiden suhteen livahdin aidan matalasta päästä. Tein itse vain perinteisen mansikkakakun. Voileipä- ja porkkanakakut tilasin paikallisesta leipomosta. Loput tarjoomukset löysivät tiensä pöytään kaupan hyllyistä ja pakastealtaasta.
Aina kuopuksen synttäreiden aikaan pihan pensaat ja puut ovat kauneimmillaan. Norjanangervo, koristekirsikat sekä omena- ja luumupuut kukkivat. Täyteen loistoonsa yltää toukokuussa myös tuo pihaa kiertävä isotuomipihlajamuuri, joka on kymmenessä vuodessa kasvanut ihanan korkeaksi ja tuuheaksi.
Synttäriviikonlopun kruunasi vielä Suomen Leijonien MM-kulta, jota jännättiin eilen illalla koko perheen voimin. Oli kyllä varsinainen kiirastuli loppuun saakka.
Hurmaavaa toukokuun viimeistä viikkoa!
Halaten, Emppu
empunjutut.blogspot.com
IG sydanmuruja
