Jos ihminen olisi alkujaan tarkoitettu lihansyöjäksi, meillä olisi raateluhampaat sekä kyky liikkua kissaeläimen vauhdilla ja notkeudella. Pienemmillä eväillä tuskin saataisiin napattua luonnossa liikkuvaa saalista ilman aseistusta. Ja kuinka moni meistä edes söisi lihaa, jos grillikylkeään ei saisi kaupan tiskistä valmiiksi lahdattuna ja siististi vakuumiin pakattuna, vaan homma pitäisi hoitaa alusta loppuun saakka omin pikku kätösin?
Mua on kiehtonut jo kauan sen miettiminen, kuinka pitkälle ihminen on luontaisista ominaisuuksistaan tullut. Eevan ja Aatamin aikaan ei ollut jääkaappeja, pakastimia saati aseita. Maalaisjärjellä ajatellen keräily oli luontaisin tapa löytää jotain henkensä pitimiksi. Ja jos siitä johdetaan ajatusta vielä hieman pidemmälle, ihminen olisi siis tarkoitettu kasvissyöjäksi.
Ihminen on kuitenkin (liian) onnistuneesti valjastanut lihakarjan tuotannon palvelemaan itseään ja kasvisruoka on jäänyt lautasillamme enemmän sisarpuolen asemaan. Joten ihmekö tuo, jos ihmiskunta sairastaa tänä päivänä yhä enemmän ja enemmän.
Krooninen tulehdus
Olen viime päivät ahminut kirjaa, jossa perehdytään hiljaiseen tulehdukseen hyvin kokonaisvaltaisesti ja eri näkökulmista (mm. ruoka, liikunta, kauneus, ihmetys, meditaatio, yhteys johonkin suurempaan). Kyseessä on Maria Boreliuksen ”Hyvinvoinnin vallankumous”.
Hiljainen tulehdus tarkoittaa elimistössä olevaa, jatkuvaa matala-asteista tulehdustilaa, joka alkaa häiritä elimistön toimintoja. Hiljainen tulehdus altistaa myös erilaisille sairauksille ja tekee ihmisestä monta vuotta vanhemman näköisen.
52-vuotias Maria Borelius tuntee olevansa vanha. Väsynyt. Voimaton. Turvonnut ja jatkuvasti sairaana. Alaselkään sattuu ja mielikin on maassa. Hän löytää parin sattuman kautta amerikkalaisen fitness-ohjaajan, jolle kirjoittaa sähköpostia. Siitä alkaa hänen matkansa kohti parempaa ja kivuttomampaa oloa.
Kirjassa haastatellaan suurta joukkoa erilaisia asiantuntijoita. On monenlaisia tutkijoita, eri alojen lääkäreitä sekä personal trainereita. Yhteisöjä ympäri maailman, joissa eletään tavoilla, joiden on todettu vähentävän hiljaista tulehdusta.
Jokainen tutkijoista elää, kuten opettaa, joten he itse ovat energisiä, hehkuvia esimerkkejä siitä, kuinka muutamin elintapamuutoksin saa boostia lisää päiviinsä, parantaa oloaan kokonaisvaltaisesti ja näyttää samalla nuoremmalta.
Kirja on kirjoitettu kivaan, päiväkirjamaiseen tapaan, jossa Maria kiertää ympäri maapalloa etsimässä tapoja hillitä hiljaista tulehdusta ja kohtaa samalla ihmisiä, jotka ovat tutkineet asiasta aina uusia puolia. Hiljalleen ilmenee, että matala-asteiseen tulehdukseen vaikutetaan parhaiten ruokavaliolla sekä sopivalla annoksella liikuntaa. Lisäksi ihmisellä on hyvä olla elämässään asioita, jotka tuovat hyvää mieltä. Joiden takia nousta uuteen aamuun.
Kuulostaa tutulta heille, jotka ovat kuulleet japanilaisesta ikigaista (vapaasti suomennettuna syy nousta sängystä aamuisin). Kirjassa esitelläänkin myös ns. Sininen vyöhyke, joka sisältää alueita, joilla noudatetaan hiljaista tulehdusta hillitsevää elämäntapaa. Niillä on poikkeuksetta myös vähemmän sairauksia ja ihmiset elävät 5-7 vuotta pidempään kuin muualla. Japanin Okinawa on yksi näistä paikoista.
Ravinto
Hiljaista tulehdusta estetään siis parhaiten ruokavaliolla. Ruoalla, joka sisältää runsaasti kasviksia, vihanneksia, hedelmiä ja marjoja. Tuttua juttua kaikille. Myös kalaa on hyvä syödä omega-3 takia. Tosin tuota omegaa saa tablettinakin, jos kala ei maistu. Vehnätuotteet, sokeri, alkoholi ja kofeiini ovat puolestaan huonojen listalla.
Tähän ruokavalioon on helppo yhtyä. Kun itse jätin kaksi vuotta sitten koeajaksi näkyvän sokerin ja vehnän pois ruokavaliostani, hämmästyin jo kahdessa viikossa ihoni paranemista. Aiemmin ihottumainen, sameahko ihoni alkoi heleytyä ja ihottuma parani myös. Ei enää kutinaa, eikä hilseilyä. Energisyys tuplaantui.
En tuolloin edes osannut ajatella minkään johtuvan hiljaisesta tulehduksesta ja siitä, että lisätyn kasvispuolen sekä lisäliikunnan ansiosta tulehdusmarkkerit olivat lähteneet alaspäin. Vaikuttaen samalla ihoni kuntoon. Reumassani huomasin selkeän muutoksen, sillä jatkuvasti tulehtuvat niveleni olivat täysin rauhalliset. Myös tulehdusarvot laskivat verikokeissa. Voin siis allekirjoittaa täysin tämän kirjan väitteet ruoan vaikutuksesta sairauksiin sekä ihoon.
Kirjassa oli listattu muutamia asioita, joista huomaa ihmisellä olevan hiljainen tulehdus. (Kuvassa alla).
Seuraavissa kuvissa listaus ruoista ja mausteista, jotka vähentävät hiljaista tulehdusta.
Liikunta
Myös liikunnan puute aiheuttaa kirjan mukaan matala-asteista tulehdusta. Liikunta siis vähentää sitä, mutta liikkumattomuus lisää sitä. Tämäkin käy järkeen ja olen kokenut sen karvaasti omassa elämässäni viimeisen vuoden aikana.
Olen sairastanut koko syksyn ja talven. Pystyin aloittamaan liikkumisen vasta nyt keväällä, eli lähes puoli vuotta olin hyvin pienellä liikkeellä. Sama piiri pyöri koko ajan ja uusi askel eteenpäin johti aina kahteen askeleeseen taaksepäin. Lihakset kuihtuivat, yleiskunto laski ja tunsin oloni todella sairaaksi.
Myös henkinen järkytys kehomuutoksista on ollut kamala. Kun maaliskuun alussa koronan jälkeen nousin vaa’alle, se näytti 47 kiloa, kun vuotta aiemmin olin kaksitoista kiloa painavampi. Minä ikuinen laihduttaja olen siis elämäni ensimmäistä kertaa joutunut syömään kaksin käsin saadakseni lisää painoa. Eikä ole ollut helppo homma niinkään päin, mutta osa tavoitteesta on jo saavutettu.
Kun aloitin liikunnan pikkuhiljaa, sen mieltä piristävät muutokset näkyivät jo muutaman kerran jälkeen. Kehotuntemukset alkoivat parantua viikossa. Vaikka takapakkiakin on tullut, olen silti koittanut pitää liikunnan jokapäiväisenä. Mitä enemmän liikun, sen paremmin voin. Sekä fyysisesti, että henkisesti.
Kokonaisuus
Maria käy myös Intiassa ayurveda-klinikalla. On kiehtovaa, että siellä on käsitelty ihmistä kokonaisuutena jo pitkään, kun länsimainen lääketiede keskittyy edelleenkin vain jo puhjenneiden sairauksien hoitoon.
Meilläkin on kyllä alettu tiedostaa se, että hoitoon kuuluu muitakin puolia, kuin pelkkä lääke. Resursseja ei vain ole keskittyä jokaiseen potilaaseen niin yksilöllisesti, että jokainen saisi juuri hänelle räätälöidyn hoidon. Ja mieluiten ennaltaehkäisevän sellaisen.
Kustannuksia säästetään ennaltaehkäisyssä, mutta se maksetaan tuplana sairaanhoidossa, joka varsin usein kestää vielä yhden ihmisen osalta kauan. (Tämä sama koskee myös esim. koulujen psykologi- ja terveyspalvelujen vähenemistä. Kuinka paljon helpompaa olisi huomata ongelmat ajoissa, kuin paikkailla aikuisia ihmisiä myöhemmin).
Tässä hoitomatkassa on resurssipulan lisäksi myös toinen mutta. Nimittäin ihmisen pyrkimys kaikkeen helpomman kautta. Lääkärin määräys liikunnasta ja terveellisestä ruoasta ei auta, jos sen eteen ei ole itse valmis näkemään vaivaa.
Jos meille tarjottaisiin lääke, joka poistaa kaikki kivut ja tekee meistä nuoremman näköisiä, energisiä ja jaksavia, eikö meistä jokainen tarttuisi siihen? Pilleri on helppo ottaa – ongelma ruokavaliohoidossa on sen vaivalloisuus. Suuri osa nykyihmisistä on tottunut puolivalmisteisiin tai valmisteisiin. Pizzoihin, sipseihin, hampurilaisiin ja jäätelöihin. On liian vaikeaa ajatella suunnittelevansa ruokansa etukäteen ja preppailla niitä valmiiksi suurempia määriä kerralla.
Kirjan anti kootaan kivasti yhteen viimeisissä osioissa, joissa on myös reseptejä. (Alla).
Olen oman sairasmatkani jälkeen ollut kiinnostunut kaikesta, mikä voi auttaa kehoa toipumaan paremmin ja minua jaksamaan enemmän. Olen kyllästynyt olemaan väsynyt ja voimaton. Henkisesti alamaissa. Jatkuvassa selviytymismoodissa sen sijaan, että tavallinen elämä saisi taas tilaa.
Kaikkea ei voi ruoallakaan parantaa, mutta kehoa voi auttaa vahvemmaksi. Liikkumalla enemmän ja nauttimalla enimmäkseen ruokaa, jonka jokaisen osasen kroppa voi hyötykäyttää siihen, että jaksaa toimia parhaalla mahdollisella tavalla.
Suosittelen lämpimästi ”Hyvinvoinnin vallankumousta” ❤
Rakkaudella, Emppu
IG sydanmuruja