Kuopus oli jo kolmannessa flunssassaan eskarin alun jälkeen. Tällä kertaa selvittiin kahdella poissaolopäivällä. Sairastupapäivillä pikku potilaat ovat usein kuumeen laskettua varsin virkeitä ja kaikenlaista virikettä siinä saa keksiä, ettei toinen ihan seinille kiipeile, kun toipuminen on vielä vaiheessa. Aikuinen leikkikaverina No, me leikittiin Barbeilla. Perustettiin heille kampaamo ja toisesta neljän Barbien ryhmästä saatiin aikaan tyttöbändi….
Liik(k)aa
Rakastan liikuntaa, mutta tilanne ei ole aina ollut niin selviö. Yläasteen liikkatunnit onnistuivat tappamaan mun innostuksen oikeastaan lajiin kuin lajiin. Poikkeuksena mainittakoon pesäpallo, josta olen aina tykännyt ja joka edelleen kuuluu mun lemppareihin. Aika ei aina kultaa muistoja Koululiikasta päällimmäisinä muistoina ovat hien (ja jälkikäteen ajateltuna myös kosteusvaurion) hajuiset pukuhuoneet, kömpelöt yritykset suoriutua säässä kuin…
Merkittäviä kohtaamisia
Päivittäin tapaa monia ihmisiä. Jotkut tapaamiset ovat ennalta sovittuja, suurin osa satunnaisia kohtaamisia. On mielenkiintoista, että pienen osan näistä sattumanvaraisista tapaamisista saattaa muistaa monia vuosiakin jälkeenpäin. Tuiki tuntematon ihminen tekee tai sanoo jotakin siihen hetkeen tai sinun elämäntilanteeseesi tarvittavaa tai sopivaa ja koskettaa sisintäsi oikein kunnolla. ”Hän huomasi, että olen uupunut” tai ”Hän näki, että…
Sydämet sulattava pentujengi
Kun koirakuume iskee, polttelee monesti niin kauan, että se on sitten menoa. Me ollaan päästy haaveessa nyt niin pitkälle, että pennun kotiutumiseen on enää (vielä!!) hiukan vajaat kaksi viikkoa aikaa. Koira-aitaa on vedetty jo piha puoliksi. Toinen puoli pitäisi vielä laittaa. Ensi viikolla lähdetään porukalla hankkimaan pienelle ekoja varusteita kotiin valmiiksi, aloituspakkaus saadaankin kennelistä. Paljon…
Helou ihanat!
Tämä päivä on mennyt heräämisestä puoleenpäivään saakka pelkällä adrenaliiniryöpyllä. Vastuussa siitä on kolmen edellisen yön unimäärä – yhteensä kymmenen tuntia. Viime yö taisi mennä kaikkein surkeimmin, kun sain nukuttua vain ruhtinaalliset kaksi tuntia. Mun mies on silloin tällöin reissuduuneissa ja olen tullut sellaiseksi vuosien mittaan, etten osaa nukkua kunnolla, kun hän on jossain. Havahdun ihan…
Sisustusta, tunnelmaa ja lukutunti
Valoa syksyyn Tänään iski yllärifiilis vaihtaa saunamökin ja olohuoneen sohvat keskenään. (Mieskin ylisti ideaa monta kertaa rankahkon tunnin aikana). Jo teininä tykkäsin säännöllisin väliajoin järkkäillä huoneeni kamppeet uuteen uskoon. Pidän vaihtelevuudesta ja paikalleen jumittuminen sekä samoissa asioissa pitäytyminen ovat aina puuduttaneet mua omalla tavallaan. Olen jo pidempään haikaillut hiukan vaaleampaa sohvaa olkkariin, kun edellinen (ikäloppu)…
”Aurinko laskee, jo pitenee varjot…”
Meidän energinen elokuu vaihtui suloiseen syyskuuhun venetsialaisten merkeissä. Ei olla oikeastaan koskaan aiemmin panostettu millään tavalla kyseiseen tapahtumaan, mutta tänä vuonna koko ilta tuntui jotenkin ihmeellisen merkitykselliseltä. Siirtymältä jostain vanhasta johonkin uuteen. Mulla on muutenkin ollut jo pidempään outo tunne siitä, että jotain muutoksia elämään on luvassa, mutta mitä? En osaa edes arvata. En sitäkään,…
Unelmasta totta!
Niin täynnä onnea ja iloa, että tulin tännekin kertomaan nämä vauvauutiset! Useampi vuosi ollaan koiraa mietitty ja siitä haaveiltu. Tutustuttu eri rotuihin, keksitty nimiä valmiiksi ja nyt vihdoin on alkanut tapahtua. Meille tulee Maltankoira kuukauden päästä, jos kaikki nyt menee suunnitellusti. Peukut pystyyn, että menee! Nämä kuvat on napattu videopätkästä, jonka kasvattaja meille laittoi. Tässä…
Tuhansia töitä, valvottuja öitä
Käykö sulle koskaan niin, että kotona piisaisi työtä riesaksi saakka, mutta et saa vietyä mitään hommaa aloittamista pidemmälle? Ja vielä silloin, kun oot yksin kotona eikä keskeytyksistä ole tietoakaan? Mulle iski eilen sellainen päivä ja jestas, kuinka oli lamauttava tunne. Ehkä joku nanomillimoolinyksituhannesosa syy fiiliksiin saattoi olla päivää edeltävän yön unimäärässä. Nukuin silloin vain kaksi…
Mihin se aika katoaa?
Kun synnyit, katselin pieniä sormiasi ja varpaitasi. Ihailin nenännykeröäsi. Tuijotin pitkiä aikoja lumoutuneena nukkumistasi. Silittelin pehmeää poskeasi ja tuoksuttelin päälakesi haituvia. Silloin, siihen oli niin pitkä aika. Sitten nousit seisomaan, opit kävelemään, juoksemaan, hyppimään, puhumaan, polkemaan pyörällä… Huusit loputtomasti ”Kato, äiti!” esitellessäsi uusia taitojasi. Halusit tehdä itse, mutta kävit välillä varmistamassa, että olen paikalla. Kertomassa…