Oletko koskaan syvemmin miettinyt, mikä merkitys sanoilla on? Seuraan Instassa (yhteen lempparikaupunkiini) New Yorkiin tägättyjä postauksia. Siellä oli eräänä päivänä kuva vihaisesta leijonasta, jonka alla luki: ”Actions always prove why words mean nothing”. Katastrofiko meidät vain yhdistää? En käynyt erikseen katsomassa kuvan kommentteja, mutta voisin arvata (meni sitten oikeaan tai ei), että postauksen ajatus liittyy…
Ihan pihalla
Synttäreitä ja puutarhaprojektia Jos jossain ollaan oltu viime kuukausien aikana enemmän kuin koskaan aiemmin, niin pihalla. Koronakaranteenin aikana meidänkin perhe on kolunnut läpi melkein kaikki lähiseudun luontopolut, näkötornit ja arboretumit, jotka vain suinkin tietää. Ja mukavaahan se on ollut. Itse rakastan ulkoilmaa, luontoa ja siellä kulkemista ja toivon sen saman rakkauden siirtyvän myös meidän jälkikasvuun. …
Piti tulla puvuntakki, tulikin tissiliivit
Niin ne suunnitelmat muuttuu. Olen koittanut kohottaa muutaman viikon ajan peruskuntoa. Ihan vaan lenkkeilemällä enemmän, pyöräilemällä ja tekemällä kolmesti viikossa tunnin jumpan venyttelyineen. Aloitus on ollut hyvä ja tuloksiakin on jo tullut paremman jaksamisen merkeissä, mutta joskus elämä heittää erän shaibaa tavoitteiden tuulettimeen. Silloin on vaikeaa taas tsempata itsensä uuteen vauhtiin. Niin kävi tällä viikolla….
Opettajille kiitos
Ollaan ihan rehellisiä. Opettajan työ vaikuttaa useimpien ihmisten mielestä päällisin puolin varsin helpolta. Mietitään, että sen kun vaan opetussuunnitelman antamissa raameissa käydään läpi asiat tietyssä järjestyksessä, tarkastetaan oppien perille meno erinäisillä kokeilla, pidetään parit vanhempainillat vuodessa ja valvotaan muutama välkkä viikossa. Sen lisäksi työaika on säännöllinen, jokainen viikonloppu vapaa, eikä vielä olla edes päästy puhumaan…
Vatsavaivoja
Syön joka aamu saman aamupalan. Ihan joka ikinen aamu. Yksi tai kaksi gluteenitonta näkkileipää, juustoa ja kurkkua. Juomana kupillinen Earl Grey-teetä. Tämä sama kombo on hallinnut aamuhetkiäni jo monia, monia kuukausia. Jos satutaan olemaan reissussa ja yövytään jossain hotellissa, vain näkkäri vaihtuu ruisleipään ja teestä tulee kahvia – muuten paketti pysyy silloinkin samana. Vaikka vieressä olisi…
Puutarha rakentuu (osa 1)
Arvatkaa kuinka mahtavalta tuntui eilen illalla, kun pitkään suunniteltu puutarhaunelma alkoi saada raameja ympärilleen kuntan muodossa. Tätä takapihan alaosaa on suunniteltu jo niin pitkään, että toisinaan aloin miettiä sen jäävän ikuisiksi ajoiksi haaveiluasteelle. Viime viikonloppuna kaivuri hääri parina päivänä uutterasti meidän pihassa. Täytyy tässä vaiheessa jo antaa suuri kiitos alansa ammattilaiselle. Sama firma (Lempäälän Maa-…
Syyllisyyden unelmakartta
Tein lasten kanssa yhtenä iltana unelmakartat. (Siis sellaiset mitkä saa aikaiseksi, kun käytössä on paikallislehti, pari Seiskaa, yksi Voi Hyvin ja muutama Hyvä terveys.) Siinä leikatessani ja liimatessani itseäni puhuttelevia kuvia ja tekstejä, aloin ajatella syvällisemmin tätä ihmisen hyvinvointia. Kaikki peruskoulun bilsan tai psykan tunnilla hereillä olleet tietävät sen, että ihminen on psykofyysissosiaalinen kokonaisuus. Toisin…
Tunteella
Oletko koskaan jäänyt jumiin johonkin maisemaan? Hetkeen? Ääneen tai tuoksuun? Väreihin? Niin jumiin, ettet halua lähteä tilanteesta pois, vaan toivot kauniin hetken jatkuvan ikuisesti. Itselläni tällaisia hetkiä on tullut paljon vastaan. Koen voimakkaasti juuri edellämainittuja asioita. Moni saa aivoihin mielihyvää suosituista ASMR-videoista. Itse koen samanlaisia mielihyvän hetkiä lähes päivittäin, pelkästään kulkemalla luonnossa ja havainnoimalla ympäristöä….
Vipinää kotinurkissa
Tänään, tätä kirjoittaessani, on suuri osa suomalaisista lapsista palannut koronaeristyksestä koulumaailmaan. Meidän lapset jäivät kotiin. Jos olisin itse terve, olisivat meidänkin tenavat kirmanneet aamulla poikkeuksellisiin koulupäiviinsä ja olisin luottanut siihen, että heidät pystytään pitämään siellä kaikin järjestelyin mahdollisimman hyvässä turvassa. Toisinaan mielen päällä painaa tosi paljon ja tunnen syyllisyyttäkin niissä tilanteissa, kun lapset (ja mieskin)…
Poltetut sillat
Olen muutaman kerran joutunut todistamaan elämässä, kun ihmiset katkaisevat välinsä loppuiäksi. Olen myös lukenut useista tilanteista, joissa katkeruus ja viha ovat jo niin suuressa mittakaavassa, että elämänsä jossain vaiheessa mitä läheisimmät ihmiset, eivät halua enää kuullakaan toisistaan. Ikinä. Tätä kaikkea käännellessäni, mietin aina lopuksi yhtä asiaa. Kuka siinä voittaa? Ylpeys (ja ripaus ennakkoluuloakin) On tilanteita,…