Skip to content
Menu
Sydänmuruja
  • perhe
  • yrittäjyys
  • elämä
  • koira
  • reuma
  • hyvinvointi
  • puutarha
  • sisustus
  • juhlat
  • matkailu
  • kirjoittaminen
  • kirja
Sydänmuruja

Rikki.

Posted on 25.7.202225.7.2022

Heräsin lauantaiaamuna vasta kymmeneltä. Alkuyön tunnit taistelin jälleen kerran selässä jäytänyttä, lihakset sementiksi muuttavaa kipua vastaan ja sain tilanteen rauhoittumaan samoihin aikoihin, kun aamuaurinko alkoi nousta metsän takaa. Kyseistä yötä edelsi neljä samanlaista. Neljän, viiden tunnin unilla ei maailmaa rakenneta ja jokainen pienikin vastoinkäyminen tuntuu vuorenkorkuiselta.

Olen kantanut huonoa omaatuntoa siitä, etten ole jaksanut vuoden päiviin keskittyä kunnolla muihin ihmisiin. Järjestää treffejä. Pyytää kahville. Kylään. Käydä kenenkään kanssa missään. Kun olen tavannut ihmisiä, en jaksa oikein pitkään jutella. Haluankin pyytää tässä yhteydessä anteeksi niiltä ystäviltä, tuttavilta ja sukulaisilta, jotka tätä lukevat. Olette usein mielessäni, mutta yhteydenpito vaatii liikaa voimia siihen nähden, mitä nyt jaksan. Olenkin tässä muistellut menneitä kesiä, jolloin meillä kävi paljon vieraita. Pitkään valvottuja öitä, mukavia juttuhetkiä, korttipelejä, saunomista, uimista. Tunnetta, joka tulee, kun pää tuulettuu kunnon nauruista ja kyynelet silmiin tuovista muistoista. Kaipaan niitä hetkiä ❤

Olen pitänyt enemmän hiljaiseloa myös kirjoittamisen suhteen, sillä väistämättä sitä ajattelee, ettei kukaan jaksa lukea jatkuvasti toisen kivuista. Totuus kuitenkin on, että elämässäni tapahtuu nyt kovin vähän tämän asian takia. Enkä pidä mitään siitä enää kertomisen arvoisena. Silkkaa tiskikoneen tyhjennystä ja pyykin viikkausta. Loppuaika vuorokaudesta menee lähinnä lukemiseen, pelailuun sekä koirien hoitoon. Kuulostaa itsesääliltä, mutta on tämän hetken totuus.

Lisäksi mieli alkaa järkkyä, kun ei pysty enää mihinkään ja asennetta täytyy yrittää muuttaa, kun maali siirtyy koko ajan. On pitänyt opetella rauhoittamaan pelkojaan, minimoimaan tunteitaan, odottamaan, odottamaan ja vielä kerran odottamaan. Sietämään jatkuvaa epävarmuutta. Huonoa oloa. Kehonsa muuttumista hetkessä kymmenen vuotta vanhemman näköiseksi. Ja vihaan olla autettava, mutta nyt täytyy taipua siihenkin.

Tätä helvettiä on vaikeaa sanoin selittää. Ja vaikeammaksi tulee koko ajan. En voi ymmärtää mitä pystyisi enää tekemään. Mitä uskaltaisi enää koittaa. Kohta varmaan istun vain aamusta iltaan, kun elämä supistuu jatkuvasti uusien juttujen myötä. Kuin kehoni olisi äkisti yliherkistynyt vähän kaikelle ja jokainen pienikin hyppäys, kolahdus, väärä asento tai kääntyminen saisi aikaan pitkän kivun ja toipumisen. Lihasten jumituksen, hengen salpaavat krampit ja sementiltä tuntuvan yläselän.

Olen hyvin introvertti ihminen ja omasta elämästä kertominen tuntuu toisinaan vaikealta. Tiedän, että mietin myöhemmin tämänkin postauksen mielekkyyttä. Aikana, jolloin voin paremmin. Mutta toisaalta, tämä on nyt tällainen raatorehellinen vuodatus. Ihmiseltä, joka alkaa olla henkisesti ihan loppu.

Aurinkoista viikon alkua sulle ❤

Emppu

IG sydanmuruja

Jaa tämä:

  • Click to share on Twitter (Opens in new window)
  • Click to share on Facebook (Opens in new window)
  • More
  • Click to share on Pinterest (Opens in new window)
  • Click to share on Tumblr (Opens in new window)

Related

Vastaa Peruuta vastaus

Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.

Lastenkirjani "Homma hanskassa" ilmestyy joulukuussa

Onko kummempaa kuultu? Joulupukki, hammaskeiju sekä pääsiäispupu vaihtavat töitä keskenään!

Tämä vauhdikas seikkailu pyöräyttää joululahjat, kolikot ja suklaamunat huolella sekaisin, kun kolme maailmankuulua hahmoa päätyy kilpasille työelämässä. Paljon on uutta opittavaa, ennen kuin homma on hanskassa ja koitos voi alkaa.

Kuinka joulupukki selviytyy pienen hammaskeijun tehtävistä?

Onnistuuko suklaamunien valmistus sokeria karttavalta keijulta?

Entä ehtivätkö maailman joululahjat ajoissa perille pääsiäispupun kyydittäminä?

Ja mikä kumma on Kitula?

*****

Kirjoittanut Erja Pyhältö-Seppälä

Kuvittanut Anne Muhonen

Ilmestyy joulukuussa 2023!

Ennakkotilaukset sekä kyselyt kirjasta kaneliomena76@gmail.com

Minä

Lämpimästi tervetuloa sivulleni 💖

Olen Erja Pyhältö-Seppälä, 46 v. Pitkäaikainen kaupan alan yrittäjä, josta firman myynnin jälkeen tuli intohimoinen kirjoittaja.

Ensimmäinen lastenkirjani ”Homma hanskassa” on saamassa vihdoin kannet ympärilleen! Valmis kirja olisi näillä näkymin myynnissä joulukuulla, joten sitä odotellessa. Projektia voi seurata myös täällä blogin puolella.

Perheeseeni kuuluvat mieheni lisäksi kaksi lasta (9 ja 14) sekä maltankoirakaksikko Lucky ja Happy.

Kirjoittelen tällä sivustolla itselleni tärkeistä asioista. Tykkään tässä ruuhkavuosien keskellä paitsi pohtia elämän suuria kysymyksiä, myös näperrellä kaikenlaista sekä suunnitella uusia juttuja puutarhaan.

Liikunta, lukeminen ja etenkin kaikenlainen kirjoittaminen ovat tärkeitä henkireikiä.

Eri kulttuurit sekä maat kiinnostavat, joten haaveena olisikin tulevaisuudessa pystyä matkustelemaan  enemmän.

Otan mielelläni vastaan postia, jota voi lähetellä osoitteeseen kaneliomena76@gmail.com

Halauksin, Erja

Vanhemmat kirjoitukset

Hae kirjoitusta

Avainsanat

allergiavapaa koira arki blogi elämä etäkoulu haave Happy hyvinvointi joulu juhlakoristelu koira koirakuume koiranpennun hankkiminen koiranpentu korona koronarajoitukset koronarokotus koulu kuntta lapset lastenjuhlat lastensynttärit liikunta Lucky maltankoira migreeni Minä Netflix Outoja oireita parisuhde perhe puutarha puutarhasuunnitelmia reuma sisustus synttärit työelämä unelma väsymys yrittäjyys yrittäjä yrittäminen Äitienpäivä äiti äitiys

©2023 Sydänmuruja | WordPress Theme by Superbthemes.com