Yrittäjyydestä kuulee puhuttavan monenlaista ja useimmassa kohtaa jutut menevät juurikin niin metsään, kuin huhupuheissa noin yleensäkin. Itseäni on jo pitkään raastanut se, miten yrittäjäkuntaan monin paikoin suhtaudutaan. Tämä juttukin syntyi aikanaan siitä, että mulle tuli niin tärkeäksi oikaista edes vähän näitä vääriä käsityksiä. Käsityksiä siitä, millaista yrittäjän ja työantajan elämä voi todellisuudessa olla. Kaiken se…
Ihana kuvatapetti
Juttelin täällä jo aiemmin valokuvatapetin hankkimisesta. Meillä kun on jo kymmenen vuotta ollut olohuoneessa ongelmaseinä, jolle en ole halunnut laittaa tauluja tai valokuvia, koska vaihtelen aika usein huonekalujen järjestystä ja se vaikuttaa myös seinillä oleviin juttuihin. Muutama naulanreikä siellä täällä ei haittaa, mutta useammalla huonemuutoksella seinä on äkkiä liiaksi rei’itetty. Useimmiten tuolla seinällä on…
Onnen hetkiä
Tiedättekö, kun joskus osuu kohdalle oikea huippupäivä? Kun kaikki vaan loksahtaa paikalleen, tuottaa hyvää mieltä ja illalla olo on rentoutunut ja tuntuu siltä, kuin olisi viikon loma takana. Niitä päiviä ei kauhean usein kohtalo lähettele, mutta mulle viime lauantai oli tunnelmansa puolesta just niin lähellä täydellistä, kuin olla voi. Yleensä ollaan vietetty venetsialaisia mökillä. Saunottu,…
Tää on sulle ihana Luontoäiti
Kuinka te aiotte viettää Suomen luonnon päivää tämän viikon lauantaina 29.08.2020? Meillä on juuri kyseisenä päivänä ylioppilasjuhlat, mutta sunnuntaina sitten lähdetään metsälenkille. Luonto on ollut mulle aina tosi tärkeä paikka. Jo pienestä pitäen metsissä, kallioilla ja niityillä kulkeminen on tuntunut rauhoittavalta. Jotenkin juurruttavalta. Metsän sylissä on helppo hengittää ja korvat saavat olla rauhassa melulta. Mieli…
Kolmas pyörä
Kun sun lapsi tulee koulusta ja kertoo, että kaverit sanoivat välkällä haluavansa olla mieluummin kahdestaan ja lähtivät sitten leikkeihinsä, jättäen lapsesi seisomaan yksin koulun pihalle, mitä teet? (Sinänsä vielä absurdi tapaus, kun olivat juuri viime viikolla harjoitelleet ekaluokalla sitä, kuinka ketään ei saa jättää leikistä sivuun ja kuinka pyydetään yksinolevia lapsia välkällä mukaan.) No, vastauksena…
Konmarista Munmariksi
Konmaritin koronakaranteenin aikana lasten vaatekaapit. Lupasin palata täällä myöhemmin asiaan ja kertoa, kuinka hyvin järjestys on pysynyt yllä. Konmaritaittelu vie jokseenkin paljon aikaa verraten tapaan, jolla normaalisti viikkaan vaatteet. Normioloissa paidan pystyy taittelemaan edessään, omaa vartaloaan vasten – vaikka kuinka pienessä tilassa. Konmaritaitteluun tarvitsee aina jonkinlaisen tason, että pääsee kääntelemään esim. puseroiden hihat niin, että…
Pesästä lentäneet
Muistatko, kun olit nuori ja seisoit elämän kynnyksellä? Mitä silloin ajattelit? Mitä tunsit? Olen tässä seurannut vierestä kaipauksen ja ilon sekaisin tuntein, kun siskoni tytöt ovat nyt kahden vuoden sisään muuttaneet kotoa pois kohti itsenäistä elämäänsä. Esikoinen muutti toissavuonna ja kuopus eilen. Nyt siskoni ja hänen miehensä ovat lasten ja nuorten kanssa elettyjen, menojen ja…
Hei me harrastetaan
Aikana, kun meidän lapsista kumpikaan ei ollut vielä koulussa, pohdin paljonkin heidän harrastuksiaan. Henkilökohtaisesti en pidä alle kouluikäisten harrastuksia välttämättömänä (en kyllä kouluikäistenkään), mutta ulkoapäin tuleva ”sosiaalinen paine” antoi ymmärtää, että kyllä pienenkin kannattaisi johonkin harrastetoimintaan osallistua. Vaikka pelkästään muiden lasten tapaamisen vuoksi. Jos oman lapsen harrastaminen jäi nenänkaivuuseen hiekkalaatikolla, sitä koki jotenkin olevansa huono…
Happy times & Lucky days
Tässä hän nyt on. Meidän pieni, suloinen, kahdeksanviikkoinen Maltankoirapoika ”Magic Minidog Yours Forever”. Kutsumme häntä Happyksi, vaikka Hyrrä olisi ehkä kaikkein osuvin nimi. Olen jo pitkään halunnut useamman koiran. Kuvitelmissani siinteli suurinpiirtein kolmen, neljän hauvelin pienoislauma – mieheni ajatuslaiva ei päässyt samalle aallolle. Hän ei jakanut mun intoilevia mielikuvia keskenään painivista pikkukoirista, ihanasta tassuntepsutuksesta, pihamaalla…
Mikä on tämä outo hiljaisuus?
Tiedätkö sen tunteen, kun odotat jotain, eikä se sitten olekaan sellaista, kun olit odottanut? Me ollaan oltu perheen kanssa maaliskuun koronakaranteenin alusta lähtien aika paljon keskenään. Kakskytneljäseitsemän. Seitsemän päivää viikossa. Välillä mökillä, välillä kotona. Mies nyt kävi parilla työmatkalla tuossa viruksen suvantoaikana, mutta itse en ole käynyt vielä edes kaupassa. Kirjasto, fyssari ja kampaaja ovat…