Skip to content
Menu
Sydänmuruja
  • perhe
  • yrittäjyys
  • elämä
  • koira
  • reuma
  • hyvinvointi
  • puutarha
  • sisustus
  • juhlat
  • matkailu
  • kirjoittaminen
  • kirja
Sydänmuruja

Aamukolmen ystävä

Posted on 13.2.202313.2.2023

Onko sulla aamukolmen ystävää? Opin termin Himoshoppaaja-kirjasta ja se tarkoittaa ihmistä, jolle voit soittaa pienessäkin ongelmassa vaikka kolmelta yöllä.

Kun lukion jälkeen rakas ystäväpiirini hajosi ympäri kotimaan, jäin vähän kuin tyhjän päälle pariksi vuodeksi. En päässyt kouluihin. En päässyt töihin. Masennuin ja putosin pois kaikesta tavallisesta. Aikuisten elämä oli tylsää, maistui puulta ja oli täynnä lukittuja ovia. Kirjoissa hehkutettu railakas opiskelijaelämä loisti korkeintaan poissaolollaan.

Kahta vuotta myöhemmin pääsin varapaikalta ammattikorkeaan ja huomasin olevani muita luokkalaisia pari kolme vuotta vanhempi (siinä iässä se on paljon). Suurin osa heistä asui opiskelupaikkakunnalla. He viettivät vapaa-aikaansa yhdessä, puhuivat maanantaisin viikonlopun bileistä ja ryhmäytyivät nopeasti.

Minä asuin poikaystäväni kanssa monen kymmenen kilsan päässä, kävin illat töissä ja jäin kaikista opiskelijatapaamisista paitsi. Tunsin seilaavani aivan eri aallolla ja eri puheenaiheissa. En tiennyt edes kaikkien luokkalaisteni nimiä vielä ekan vuoden jälkeen. Olo oli tosi ulkopuolinen.

Kouluista ei siis ystäväkirjan täyttäjiä löytynyt ja kaikki nuoruuden kesätyöpaikkanikin olivat sellaisia, joista suurimmassa osassa työskentelin yksin. Kaverisuhteita ei päässyt syntymään niissäkään.

Yrittäjäksi ryhdyin 24-vuotiaana.

Meni hetki ennen kuin ymmärsin, ettei kavereita tulisi silläkään alalla. ”Henkilöstö vastaan työnantaja”-kuvio on niin vahva, että pomo harvoin on kenenkään sydänystävä. Tai jos onkin, siitä saattaa seurata yllättäviä ihmissuhdeongelmia jossain vaiheessa.

Aloittelevan yrittäjän aika meni muutenkin pelkkään työhön, joten vapaata ei juuri ollut. Ja sekin vähä mitä oli, meni lepäämiseen sekä pitkiin uniin. Ei puhettakaan tapaamisista, bileilloista tai muista riennoista.

Ymmärrettävää siis, että jo kolmekymppisenä olin luopunut toivosta löytää ikinä ketään sydänystävää. Ihmistä, jolle voisin olla juuri sellainen kuin olen. Niin hyvässä kuin pahassakin.

Olin lopen kyllästynyt ihmissuhteisiin, joissa taivasteltiin vain työntekoa, uutisotsikoita tai säätä. Halusin puhua syvällisiä. Päästä mielen sisään. Jutella jonkun kanssa asioista, jotka satuttavat puhua. Silti tietäen, että hän ei kuljettaisi tuskaani eteenpäin tai nauraisi sille. Eikä tuomitsisi tapaa, jolla asioita käsittelen.

Haaveilin ystävästä joka ei ole kiinnostunut siitä, kuinka paljon työtä teen viikossa, vaan mitä minulle kuuluu. Haaveilin ystävästä joka ei määrittele minua työni kautta, vaan ihmisenä joka olen. Haaveilin ystävästä jolle voin kirota, itkeä, nauraa ja vitsailla. Näyttää koko tunteideni kirjon ja silti hän sietää minua. Introverttia ihmistä, joka osaa toisinaan olla hemmetin vaikea luonne.

Haaveilin, että tuo ystävä jakaa omaa elämäänsä myös minulle. Ei vain kysele ja kuuntele, vaan kertoo myös omista epäonnistumisen ja vajavaisuuden hetkistään. Uskoo minulle ilonsa ja surunsa. Ja voi luottaa yhtä lailla, että ne pysyvät suojassa.

Lopulta pohdin, että kai sitä voi elää elämänsä ilman aamukolmen ystävääkin. Ja samalla kadehdin naisia, jotka kulkivat käsikynkkää kaupoissa, nauroivat neljän hengen ryhmissä kahviloissa tai postasivat kuvia täydellisestä saunaillasta.

No. Elämä yllättää.

Joskus kivallakin tavalla.

Löysin ihanan ystävän seurakunnan perhekerhosta. (Viimeinen paikka, mistä kuvittelin voivani löytää aikuisena ketään). Mutta siinä me eräänä kauniina talviaamuna istuttiin ja juteltiin. Katsellen samalla tyttöjemme leikkiä. Tyttöjen, jotka olivat kaksivuotiaita ja heti ihan parhaat kaverit 💖

Ja tiedättekö.

Yksi hienoimmista asioita meidän ystävyydessä on se, että välit kestävät muuttumatta myös ajoittaisen hiljaisuuden. (Mikä ei tämän päivän maailmassa ole ihan itsestäänselvyys).

Kun on kiirettä. Kun on sairauksia. Kun on vaikeita aikoja.

Kun on hetkiä, jolloin ei pysty jakamaan asioitaan. Ja viikkoja, kun ei jaksa pitää kehenkään yhteyttä.

Toinen antaa silloin tilaa ja ymmärtää. Ja kun taas tavataan, juttu jatkuu kuten ennenkin. Huonoa huumoria unohtamatta.

Ystävyys on yksi kalleimmista asioista, joita ihminen voi saada. Pidä siitä kiinni.

Hyvää Ystävänpäivää 💖

Halaten, Erja

Jaa tämä:

  • Click to share on Twitter (Opens in new window)
  • Click to share on Facebook (Opens in new window)
  • More
  • Click to share on Pinterest (Opens in new window)
  • Click to share on Tumblr (Opens in new window)

Related

Vastaa Peruuta vastaus

Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.

Lastenkirjani "Homma hanskassa" ilmestyy joulukuussa

Onko kummempaa kuultu? Joulupukki, hammaskeiju sekä pääsiäispupu vaihtavat töitä keskenään!

Tämä vauhdikas seikkailu pyöräyttää joululahjat, kolikot ja suklaamunat huolella sekaisin, kun kolme maailmankuulua hahmoa päätyy kilpasille työelämässä. Paljon on uutta opittavaa, ennen kuin homma on hanskassa ja koitos voi alkaa.

Kuinka joulupukki selviytyy pienen hammaskeijun tehtävistä?

Onnistuuko suklaamunien valmistus sokeria karttavalta keijulta?

Entä ehtivätkö maailman joululahjat ajoissa perille pääsiäispupun kyydittäminä?

Ja mikä kumma on Kitula?

*****

Kirjoittanut Erja Pyhältö-Seppälä

Kuvittanut Anne Muhonen

Ilmestyy joulukuussa 2023!

Ennakkotilaukset sekä kyselyt kirjasta kaneliomena76@gmail.com

Minä

Lämpimästi tervetuloa sivulleni 💖

Olen Erja Pyhältö-Seppälä, 46 v. Pitkäaikainen kaupan alan yrittäjä, josta firman myynnin jälkeen tuli intohimoinen kirjoittaja.

Ensimmäinen lastenkirjani ”Homma hanskassa” on saamassa vihdoin kannet ympärilleen! Valmis kirja olisi näillä näkymin myynnissä joulukuulla, joten sitä odotellessa. Projektia voi seurata myös täällä blogin puolella.

Perheeseeni kuuluvat mieheni lisäksi kaksi lasta (9 ja 14) sekä maltankoirakaksikko Lucky ja Happy.

Kirjoittelen tällä sivustolla itselleni tärkeistä asioista. Tykkään tässä ruuhkavuosien keskellä paitsi pohtia elämän suuria kysymyksiä, myös näperrellä kaikenlaista sekä suunnitella uusia juttuja puutarhaan.

Liikunta, lukeminen ja etenkin kaikenlainen kirjoittaminen ovat tärkeitä henkireikiä.

Eri kulttuurit sekä maat kiinnostavat, joten haaveena olisikin tulevaisuudessa pystyä matkustelemaan  enemmän.

Otan mielelläni vastaan postia, jota voi lähetellä osoitteeseen kaneliomena76@gmail.com

Halauksin, Erja

Vanhemmat kirjoitukset

Hae kirjoitusta

Avainsanat

allergiavapaa koira arki blogi elämä etäkoulu haave Happy hyvinvointi joulu juhlakoristelu koira koirakuume koiranpennun hankkiminen koiranpentu korona koronarajoitukset koronarokotus koulu kuntta lapset lastenjuhlat lastensynttärit liikunta Lucky maltankoira migreeni Minä Netflix Outoja oireita parisuhde perhe puutarha puutarhasuunnitelmia reuma sisustus synttärit työelämä unelma väsymys yrittäjyys yrittäjä yrittäminen Äitienpäivä äiti äitiys

©2023 Sydänmuruja | WordPress Theme by Superbthemes.com