Tää teksti on lojunut mulla tuolla Bloggerin luonnoskansiossa jo vaikka kuinka kauan. Alkuperäisenä ajatuksena oli muistaakseni kirjoittaa erilaisista fobioista ja siitä, kuinka joidenkin ihmisten oma mieli saa peloista kehrättyä sellaisen vankilan, ettei sieltä löydä enää ulospääsyä ilman ammattiapua. Nyt kuitenkin, kun rinnassa jäytää pelko maailmalla tuhoa kylvävästä koronaviruksesta ja sen etenemisestä omassa maassamme, tuntuvat nuo…
Panostusta parisuhteeseen
Millä mielellä maaliskuuhun muruset? Täällä vietetään karkauspäivää perinteisissä lomanjälkeistunnelmissa. Joka kerta, kun me ajetaan kotiinpäin joltain lomaselta, päätän pyhästi, että annan vastedes aikaa kotonakin enemmän parisuhteelle ja myös itselleni. Lomalla se tuntuu vaan olevan niin helppoa ja luo illuusion siitä, että se on yhtä helppoa myös arjen keskellä. Lomalla ei kulu aikaa ruoanlaittoon, kun me…
Talviloma Vuokatin rauhassa
Kun viime viikon perjantaina pakkailtiin tavaroita ja siistittiin kotinurkkia ennen talvilomalle lähtöä, olo oli aivan sippi. Tuntui sataprosenttisesti siltä, että loma tuli kerrankin ihan oikeaan saumaan. Näin myös kelien osalta. Kun lähdettiin kotipihasta, satoi vettä ja tuuli myrskysi joka suunnasta. Tunti tunnilta matkan edetessä, maisemat muuttuivat. Ensin paljon loskaista lunta ja taivaalta räntää kaveriksi. Kun…
Nyt lyö tyhjää
Jokaiselle tulee joskus hetki, kun tuntuu siltä, että kaikki luovuus kaikkoaa. Kun päässä ei synny kertakaikkiaan mitään uutta, vaikka siellä paljon ajatuksia pyöriikin. Mulla se hetki on tehnyt tuloaan jo jonkin aikaa ja se tuntuu ihan kamalalta. Tässä päiväkahvin (ja tuplatäytedominon) äärellä koitin suunnitella uusia blogitekstejä ja keksiä Pinterestin auttamana ideoita takapihan rinteeseen tehtäviin portaisiin….
Pieniä tarinoita
Oltiin tässä eräänä päivänä koko perheen voimin vaateostoksilla. Meidän lapset on perineet shoppailugeenin äidiltään, joten me kolme viihdytään näissä massiivisissa ostoskeskuksissa vallan mainiosti. Vaikka koko päivä. Mieheni sitävastoin vihaa kauppoja. Hän naulaa mieluummin isovarpaansa lautaan, kuin lähtee ostoksille. Ja uskaltaisin empiirisen tutkimukseni perusteella väittää, että hänellä on useita kohtalotovereita. Ostoskeskusten käytävien penkkirivistöt on aika sataprosenttisesti…
Somelakko tuli tarpeeseen
Oletko koskaan laskenut, kuinka monen Facekaverisi kanssa olet reaalielämässä tekemisissä? Tai kuinka monen kanssa laitat yksityisviestejä? Kun teet postauksen, kuinka moni siitä tykkää? Itse olen huomannut ainakin sen, että on vaan tietty porukka, jotka säännönmukaisesti tykkäävät melkein kaikista julkaisuistani. He ovat laskettavissa kahden käden sormilla. Muut Facekaverit ovat siellä kyllä, mutta eivät juuri koskaan reagoi…
Jännittää!!
Kyyneliin astihan se meni. Sen uuden lääkkeen aloitus. Oon täällä tänä aamuna itkenyt ihan huolella pelosta, turhautumisesta ja valintojen pakosta. Harmituksesta ja vihastakin. Siitä, kun ei oikeastaan ole edes olemassa todellisia vaihtoehtoja tähän hetkeen. Mun sairaus (reuma) on jatkuvasti aktiivinen. Ei mitenkään invalidisoivalla tavalla, mutta aktiivinen kuitenkin. Nivelet turpoilevat aika ajoin rasituksen seurauksena ja koko…
Kun työttömyys toi pimeyden
Työtä vailla olemisen raskaatkin sivuvaikutukset tietää vain hän, joka on ne itse kokenut. Pelkkä tulotason laskeminen ei ole useinkaan ainoa seuraus, vaan työttömyyden jatkuessa pidempään, suurin hinta maksetaan oman pään sisäpuolella. Mun kaksi vuotta kestänyt, kokopäiväinen työttömyystarinani alkoi sinä vuonna, kun kirjoitin ylioppilaaksi. Noista hetkistä on aikaa jo parisenkymmentä vuotta, mutta edelleen maksan sitä laskua…
Yhdestä ystävyydestä
Tämän viikon perjantaina 14.02. vietetään Ystävänpäivää. Kavereitakaan ei ole aina helppoa löytää, saati sitten ystävää. Kaverit ovat niitä, joiden kanssa jutellaan suurimmaksi osaksi pinnallista diipadaapaa ja käydään satunnaisesti kahvilla. Kaverit eivät paljostakaan keskustelusta huolimatta tunne todellista minääsi. He tietävät sinusta vain sen, mitä näytät ulospäin ja mitä itse valitset heille kertoa. Ystävä tietää sinusta kaiken,…
Uskotko yliluonnolliseen?
Niin, siinähän se kysymys. Uskotko sinä, että on olemassa maailma, jota ei voi varsinaisesti nähdä, mutta jonka voi tuntea? Minä uskon. Nämä ovat sellaisia asioita, joista ei varsinaisesti tule koskaan keskusteltua missään illanistujaisissa tai vanhempainilloissa, sillä noin yleisesti ottaen henkimaailman asioita pitää monikin pelkkänä huuhaana. Enkeleitä näkeviä ja tuonpuoleisesta viestejä vastaanottavia ihmisiä katsellaan alta kulmien…