Kun sulla on vaikeaa, onko tapanasi ajatella ettei siitä ole oikeutta valittaa? Oletko miettinyt, että surusi on etuoikeutetun ihmisen marinaa, sillä jollakulla toisella on taatusti vielä huonommin?
Jos olet, älä ihmeessä ajattele niin enää.
Olen syystä pohtinut tätä asiaa paljon ja mitä enemmän ajatusta kääntelen, sitä syyllistävämmältä koko juttu tuntuu. Jos aina miettii, että jollakulla toisella on huonommin, ei voi koskaan antaa todellisen tunteen nousta esiin. Ja kuten kaikki tietävät, padottu tunne jää mielen takahyllylle ja saattaa käsittelemättömänä aiheuttaa myöhemmin tuplasti enemmän kärsimystä.
Sitä paitsi, ongelmatilanteita ihmisten kesken ei voi vertailla suoriltaan. Jokainen on yksilöllinen ja kestää kuormitusta eri tavalla. Toiselle voi sattua kaikenlaista jatkuvasti, kun taas toisen elämä menee suurimmaksi osaksi tasaista latua. Kun siis surettaa, anna mennä. Kun tekee mieli raivota elämän epäreiluutta, anna mennä. Kyseessä ovat sinun ainutkertaiset tunteesi ja sinun ainutkertainen elämäsi. Niitä ei voi (eikä pidäkään) väheksyä.
Olen myös aikaa myöten huomannut, että maailma jakaa tasaisemmin asioita, kuin tajuammekaan. Sanonta ”onnea pelissä, epäonnea rakkaudessa” tiivistää ajatuksen loistavasti.
On ihmisiä, jotka ovat hyvin menestyneitä jossain, mutta silti yksinäisiä. Toisilla on paljon rahaa, mutta vain pintapuolisia kavereita, eikä yhtäkään luotettavaa ystävää. Jollakin on elämänsä rakkaus, mutta ei tietoa siitä, millä eletään taas seuraava viikko. Jollakulla on maailman paras ystävä, mutta hän vihaa työtään. Porukan pelle kasaa toisille aina hauskan illan, mutta tekee itsemurhan kolmekymppisenä, koska kukaan ei koskaan ota häntä tosissaan.
Vaikka kiiltävä somemaailma meille toisin vakuuttaa, kukaan ei saa kaikkea.
Kenelläkään ei ole kaikkea.
Olenkin alkanut hiljalleen miettiä, että ihminen ei rakenna somekuvaa pelkästään muita varten. Vaan myös itseään. Kertoakseen itselleen suloisen pienen sadun siitä, kuinka hyvin kaikki onkaan. Kuinka onnellista ja siloteltua. Siistiä, virheetöntä ja kaunista.
Vaikken edistyksen tiellä seisokaan, kaipaan totta puhuen välillä aikaa, jolloin nettiä ei vielä ollut. Kun ainoat ihmiset, joihin pystyi vertailemaan itseään löytyivät koulusta, naapureista tai sukujuhlista. Tai turvallisen saavuttamattomasti viikkolehtien kansikuvista. (Photoshoppaamattomista sellaisista).
Iloa alkavaan viikkoon 💖
Halauksin, Emppu
IG sydanmuruja