Elokuussa järjestetään taas ihania Taiteiden yö-tapahtumia ympäri maatamme. Muistan näin kolmenkymmenen vuoden jälkeenkin sen kerran, kun itse osallistuin tapahtumaan esiintyvänä osapuolena. Olin seitsemäntoista ja kävin Lahdessa jazzbalettitunneilla. Tanssikoulu järkkäsi esityksiä jollekin teatterille Taiteiden yöksi ja meidänkin ryhmä sai ilon kiivetä ensi kertaa koskaan yleisön eteen tanssimaan.
Oli muuten jännää.
Kehomuistin ansiosta tuon silloisen ”Kissatanssin” alkuliikkeet sujuvat yhä kuin vettä vaan (keho on ihmeellinen!!) ja muistan edelleen kuinka jännitys nipisteli ympäriinsä, kun odotettiin lavasteissa omaa vuoroamme katsellen meitä edeltävän kansantanssiryhmän esiintymistä.
Oman shown jälkeen lähdettiin kaverin kanssa vielä kiertelemään katuja. Ihailtiin hämärtyvässä kaupungissa asfalttiin piirrettyjä kauniita kuvia ja pysähdeltiin katselemaan katusoittajien esiintymisiä. Nuorelle ihmiselle ilta oli täynnä maagisia hetkiä. Eikä vähiten siksi, että kyseessä oli juurikin ilta, joka on muutenkin vuorokaudesta mun lempiaikaa.
Olen joskus miettinyt, miksei kukaan järjestä samankaltaista yötä shoppailun merkeissä? Kaikki ostoskeskukset ja pienemmät putiikit olisivat auki vaikka neljään saakka aamulla. Voi kuinka ihanaa olisikaan lähteä kiertelemään kauppoja, kun kuu loistaisi taivaalla ja hämärä laskeutuisi peitoksi kaiken ylle.
Sama tunnelma siirtyisi helposti elokuviin. Tai teattereihin. Voisin kuvitella, kuinka lumoavaa meidänkin tenavista olisi lastata karkkia pussiin ja lähteä meidän kanssa leffateatteriin keskellä yötä!
Kun me vielä tämän vuoden alussa omistettiin huoltoasema, oli meidän kaikkien lempihetki siellä aina sulkemisajan jälkeen. Silloin ehti tehdä omia hommiaan täydessä rauhassa. Ja nauttia siitä kaikesta hämärän hyssystä. Lapset tekivät pöytien äärellä läksyjään, piirsivät tai pelasivat korttia. Me tehtiin miehen kanssa tilauksia ja paperitöitä.
Lapsena haaveilin aina pääseväni kauppaan öiseen aikaan. Kiertelemään hyllyjen väliin. Kuvittelemaan mitä ostaisin, jos olisi määrättömän paljon rahaa. Sain tavallaan oman firman kautta tämän yökauppahaaveen toteutettua. Ja se oli juuri niin mahtavaa, kuin olin lapsuudessani kuvitellutkin.
Yrittäjänä tiedän toki sen, ettei kaupan avoinna pitäminen myöhään ole missään määrin kannattavaa. Marginaalimäärä ihmisiä on liikkeellä niihin aikoihin ja palkkakulut ovat lisien vuoksi suuremmat. Silti toivon, että joskus joku tarttuisi tähän ajatukseen ja liikkeet voisivat ”Shoppailuyön” merkeissä olla edes kerran vuodessa auki myöhään yöhön. Sillä yön hetkissä on oma taikansa.
Rakkaudella, Emppu
IG sydanmuruja