Kävin eilen siellä keuhkopolilla, jonne mut lähetettiin fysiatrialta. Puhaltelin ensin tunnin spirometriassa (todella kovaa hommaa) ja menin sieltä suoraan lääkärin vastaanotolle.
Kaikki on niin reilassa, kuin olla voi (helpotus sekin). Keuhkokuvat ovat siistit ja spirotuloksetkin ihan ok. Ulospuhalluksessa kuulemma tähdätään kuuteen sekuntiin. Mun tulos oli kaksi ja puoli sekkaa. (Ja senkin eteen tein kaikkeni).
Lääkäri sanoi, että puhallustuloksen perusteella keuhkojen tilavuus on pienehkö, mutta kuvien perusteella keuhkot ovat ihan normaalikokoiset. Ilman mitään muutoksia. Astmakin suljettiin pois. Lääkäri oli sitä mieltä, että homma kuulostaa lihasperäiseltä. Jokin siis estää tuon kunnon syvähengitysliikkeen, mutta mikä? Kun mitään ei löydy.
Menen kuitenkin puhaltelemaan vielä lisää kahden viikon kuluttua. Siinä välissä käyn sydänfilmissä sekä harvinaisia lihassairauksia mittaavissa verikokeissa. Sitten mut palautetaan fysiatrialle. Jossa koitetaan keksiä jotain apuja.
No, mutta asiasta toiseen.
Jotain iloisempaakin tässä päästiin näkemään viime viikolla. Käytiin vihdoin ja viimein Porvoossa, jonne menoa on suunniteltu vuositolkulla ja monen mutkan kautta nyt viimein käveltiin vanhan kaupungin ihanilla kujilla.
Moni on mulle paikkaa kehunut ja pakko myöntää, että oikeassa olivat. Rakastan vanhoja ympäristöjä ja mun mielikuvitus pääsee sellaisissa paikoissa aina lentoon. Nytkin siellä kuljeskellessani pohdin, keitä kaikkia ympärillä olevissa taloissa on asunut, mitä he ovat tehneet työkseen, millaisten asioiden keskellä eläneet. Mitä kaikkea ikkunoistaan nähneet.
Ihania putiikkeja oli pilvin pimein. Parhaiten mulle jäi mieleen lelukauppa Riimikko, josta olen joskus joulun alla tilannutkin tavaraa tonttuovijuttuihin. Riimikko on vanha kunnon lelukauppa, jossa myytävät esineet on tehty pääosin puusta ja kankaasta. Siellä ei näy muovisia äänihärpäkkeitä tai kaikenmaailman uutuuslimoja. Jos joskus perustan lelukaupan (mun haave), se olisi juuri tällainen.
Ja jos lumoavista kahviloista puhutaan, älkää missatko Tee- ja kahvihuone Helmiä, jos käytte Porvoossa. Jo miljöö on sellainen, kuin astuisi ajassa taaksepäin ja menisi jollekin kylään. Vanha talo, valokuvia seinällä, vanhoja huonekaluja ja mukava tunnelma. Paikassa oli jono ovelle saakka, kun mentiin, mutta heillä sujui homma sukkelasti. Toinen kassalla rahasti, toinen asetteli pyydettyjä kakkupaloja lautasille ja yksi kärräsi uutta evästä keittiön puolelta esille. Kaikki olivat hyvin ystävällisiä. Porkkanakakku oli ehkä parasta koskaan syömääni ja ihastuin sydänjuuriani myöten pieniin kahvikannuihin, jotka annettiin kassalta pöytään mukaan. Aivan ihastuttava tapa tarjoilla kahvi!
Yö me vietettiin Haikon kartanon kylpylähotellissa. Siellä on vähän uudempaa ympäristöä, mutta kartano, jossa käytiin aamiaisella, lumosi sekin vanhoilla huoneillaan. Sydämeni vei etenkin suuri kirjastohuone, jollaisen haluaisin itsekin. (Kuvittele joku juttu mistä tykkäät ja kerro se sadalla. Niin paljon palvon kirjallisuutta, joten pitäähän sille saada oma huone).
Reissu oli kiva piristys kaiken keskelle. Särkylääkettä mulla kului dosetin täydeltä, mutta joka minuutti oli kyllä sen arvoinen. Ja paluumatkalla poikettiin vielä mahtavaan Heurekaan, joka oli ihan yhtä tupaten täynnä väkeä, kuin aina ennenkin. (Siellä on tällä hetkellä ihan mahtava puunäyttely. Käykää ihmeessä katsomassa).
Rakkaudella, Emppu
IG sydanmuruja