Juttelin täällä jo aiemmin valokuvatapetin hankkimisesta. Meillä kun on jo kymmenen vuotta ollut olohuoneessa ongelmaseinä, jolle en ole halunnut laittaa tauluja tai valokuvia, koska vaihtelen aika usein huonekalujen järjestystä ja se vaikuttaa myös seinillä oleviin juttuihin. Muutama naulanreikä siellä täällä ei haittaa, mutta useammalla huonemuutoksella seinä on äkkiä liiaksi rei’itetty. Useimmiten tuolla seinällä on… Continue reading
Tiedättekö, kun joskus osuu kohdalle oikea huippupäivä? Kun kaikki vaan loksahtaa paikalleen, tuottaa hyvää mieltä ja illalla olo on rentoutunut ja tuntuu siltä, kuin olisi viikon loma takana. Niitä päiviä ei kauhean usein kohtalo lähettele, mutta mulle viime lauantai oli tunnelmansa puolesta just niin lähellä täydellistä, kuin olla voi. Yleensä ollaan vietetty venetsialaisia mökillä. Saunottu,… Continue reading
Kuinka te aiotte viettää Suomen luonnon päivää tämän viikon lauantaina 29.08.2020? Meillä on juuri kyseisenä päivänä ylioppilasjuhlat, mutta sunnuntaina sitten lähdetään metsälenkille. Luonto on ollut mulle aina tosi tärkeä paikka. Jo pienestä pitäen metsissä, kallioilla ja niityillä kulkeminen on tuntunut rauhoittavalta. Jotenkin juurruttavalta. Metsän sylissä on helppo hengittää ja korvat saavat olla rauhassa melulta. Mieli… Continue reading
Kun sun lapsi tulee koulusta ja kertoo, että kaverit sanoivat välkällä haluavansa olla mieluummin kahdestaan ja lähtivät sitten leikkeihinsä, jättäen lapsesi seisomaan yksin koulun pihalle, mitä teet? (Sinänsä vielä absurdi tapaus, kun olivat juuri viime viikolla harjoitelleet ekaluokalla sitä, kuinka ketään ei saa jättää leikistä sivuun ja kuinka pyydetään yksinolevia lapsia välkällä mukaan.) No, vastauksena… Continue reading
Muistatko, kun olit nuori ja seisoit elämän kynnyksellä? Mitä silloin ajattelit? Mitä tunsit? Olen tässä seurannut vierestä kaipauksen ja ilon sekaisin tuntein, kun siskoni tytöt ovat nyt kahden vuoden sisään muuttaneet kotoa pois kohti itsenäistä elämäänsä. Esikoinen muutti toissavuonna ja kuopus eilen. Nyt siskoni ja hänen miehensä ovat lasten ja nuorten kanssa elettyjen, menojen ja… Continue reading
Aikana, kun meidän lapsista kumpikaan ei ollut vielä koulussa, pohdin paljonkin heidän harrastuksiaan. Henkilökohtaisesti en pidä alle kouluikäisten harrastuksia välttämättömänä (en kyllä kouluikäistenkään), mutta ulkoapäin tuleva ”sosiaalinen paine” antoi ymmärtää, että kyllä pienenkin kannattaisi johonkin harrastetoimintaan osallistua. Vaikka pelkästään muiden lasten tapaamisen vuoksi. Jos oman lapsen harrastaminen jäi nenänkaivuuseen hiekkalaatikolla, sitä koki jotenkin olevansa huono… Continue reading
Tässä hän nyt on. Meidän pieni, suloinen, kahdeksanviikkoinen Maltankoirapoika ”Magic Minidog Yours Forever”. Kutsumme häntä Happyksi, vaikka Hyrrä olisi ehkä kaikkein osuvin nimi. Olen jo pitkään halunnut useamman koiran. Kuvitelmissani siinteli suurinpiirtein kolmen, neljän hauvelin pienoislauma – mieheni ajatuslaiva ei päässyt samalle aallolle. Hän ei jakanut mun intoilevia mielikuvia keskenään painivista pikkukoirista, ihanasta tassuntepsutuksesta, pihamaalla… Continue reading
Tiedätkö sen tunteen, kun odotat jotain, eikä se sitten olekaan sellaista, kun olit odottanut? Me ollaan oltu perheen kanssa maaliskuun koronakaranteenin alusta lähtien aika paljon keskenään. Kakskytneljäseitsemän. Seitsemän päivää viikossa. Välillä mökillä, välillä kotona. Mies nyt kävi parilla työmatkalla tuossa viruksen suvantoaikana, mutta itse en ole käynyt vielä edes kaupassa. Kirjasto, fyssari ja kampaaja ovat… Continue reading
Meidän esikoinen täytti viime sunnuntaina kaksitoista. Uusia ikävuosia juhlittiin discoteemalla. Olin itse aikoinani viimeisen päälle bilehile ja sukkuloin yökerhoissa kuin kala vedessä. Harrastin jazzbalettia sekä showtanssia ja harjoitusten muuveja oli aina kiva kokeilla kovaan musiikkiin kunnon tanssilattialla ja isossa tilassa. Eipä siis ihme, että olen siirtänyt nuoruuden tanssi-intohimoni myös nykypäivään ja meillä on lasten kanssa… Continue reading
Olin 32-vuotias, kun meidän esikoinen syntyi. En ole koskaan ollut mikään hyvä ruoanlaittaja (kuten ei puolisonikaan) ja meidän ruokavalio oli koostunut pitkälti eineksistä, keitetystä makaronista sekä grilliruoasta asuessamme vielä kahdestaan. Vauvalle halusin kuitenkin tarjota kotiruokaa ja niinpä mun oli opeteltava itse säännöllisen syömisen lisäksi edes jonkintasoinen kokkaaminen. Edelleenkään ruoanlaitto ei kuulu lempipuuhiini. Leipominen on mielestäni… Continue reading
