Tämän vuoden joulu ja etenkin siihen valmistautuminen tulee olemaan erilainen. Sen tietää jo nyt. Siinä, missä meidän marraskuukin on ollut aina ennen täynnä juhlia, pikkujouluja ja konserttirientoja, katsellaan nyt kalenteria, jossa on pelkkää tyhjää viikkotolkulla eteenpäin.
Muistan toivoneeni, kun tämä koronahässäkkä alkoi maaliskuussa, että kesä tulisi mahdollisimman nopeasti ja kaikki olisi ohi. No ei.
Elokuulla ajattelin, että kun syksy tässä klaarataan ja päästään vuoden lopulle, saadaan joulu viettää jo aika normaaleissa olosuhteissa. Ei vieläkään.
Kun joku tässä maalaili tulevaisuudenkuvaksi sitä, että koronan huippu nähtäisiin vasta ensi kesän kynnyksellä, teki mieli repiä itseltään hiukset irti. Ei hemmetissä! Kuinka pitkään tätä vielä jatkuu!
Tiedättekö, kun keväällä sitä osasi vielä nauttia tästä osajoutenolosta, niin tässä vaiheessa sitä kaipaa jo ihan sitä entistä elämää. Sitä arkea, jossa oli aina kiire, paljon ihmisiä nähtäväksi, illanistujaisia, syntymäpäiviä, lomamatkoja ja kyläreissuja. Kun sai käydä töissä, uimahallissa, kirjastossa, kaupassa ja kahviloissa pelkäämättä kamalaa virustartuntaa. Tässä jo kirjoittaessa pääsen mielessäni noihin hetkiin takaisin ja voi luoja, kuinka ikävä mulla niitä aikoja onkaan!
Ainahan se on niin, että ihminen kaipaa sitä mitä ei ole. Kuinka monena vuonna olenkaan haaveillut loppuvuodesta, jolloin olisi aikaa. Ei joulujuhlia, ei pikkujouluja, ei jonottamista kaupassa lahjanostoreissuilla. Eikä jatkuvaa kiirettä paikasta toiseen.
No hei! Voitaisiin vaikka sanoa, että toiveeni on kuultu. Nyt on sitten toteutuksen aika.
Tulossa on siis joulu, jolloin lahjat ostetaan netistä.
Joulu, jolloin ”Enkeli taivaan” lauletaan ilman vanhempia koulun joulujuhlassa.
Joulu, jolloin ostoskeskuksen joulupukin kanssa keskustellaan maski päässä ja turvavälillä.
Joulu, jolloin pukki ei välttämättä tule henkilökohtaisesti paikalle ollenkaan.
Tulossa on joulu ilman joulukonsertteja, pikkujouluja, leffareissua ja teatteria.
Ilman kirkon ihmistungoksessa laulettavia kauniita joululauluja.
Niin. On mielenkiintoista nähdä, millaisia blogitekstejä joulukuulla tulee, kun kertoilen meidän joulupuuhista. Valmistelut on ainakin aloitettu jo nyt, kun olen alkanut etsiä (netistä tietenkin) pieniä yllätyksiä tontun sukkiin ja katsellut jo muutenkin valmiiksi lahjaideoita.
Nettiostaminen, niin helppoa, kuin se fyysisesti onkin, on vaivalloista muuten. Selailla sivuja, merkitä suosikkeja ja lopulta kun löydät jotain, niin ainakin vaatteista on usein tarvitsemasi koko lopussa. Sitten vielä se kaikki sovittelu ja palautusrumba päälle, niin voin sanoa, että ilolla lähden tämän koronasirkuksen jälkeen ihan oikeaan kauppaan lasten kanssa vaateostoksille ja kestän laulaen sen mahdollisen kitinän ja sovituskoppimarinan. Siinä välissä pääsee sentään pullakahville katselemaan ihmisvilinää.
Koronasta huolimatta mun joulun tekeminen alkaa nyt, loka-marraskuun vaihteessa, niin kuin aina ennenkin. Pari viikkoa sitten laitoin sisälle ekat jouluvalot ja eilen toiset. Mies teki valoviritykset pihan puolelle. Viikko viikolta niitä sitten pimeyden syventyessä lisätään, kunnes ollaan kuin siinä elokuvassa ”Loistavat naapurit” ja näytään Google Earthissa. Loistoleffa muuten, suosittelen oikein lämpimästi!
Kun tein mappia toissapäivänä, kuuntelin Michael Bublen joululauluja ja eilen kolme ensimmäistä joulukoristetta sai paikkansa. Ekat tortut leivottiin (ja syötiin) viikko sitten. Seuraavaksi avataan glögikausi.
Niin se pikkuhiljaa alkaa joulukuu lähestyä. Neljä viikkoa menee nopeaakin nopeammin ja sitten avataankin jo kalenterin ensimmäinen luukku…
Mutta sitä ennen… oikein hirmuista halloweenia kaikille <3
Halaten, Emppu
