Tiedättekö, kun joskus osuu kohdalle oikea huippupäivä? Kun kaikki vaan loksahtaa paikalleen, tuottaa hyvää mieltä ja illalla olo on rentoutunut ja tuntuu siltä, kuin olisi viikon loma takana.
Niitä päiviä ei kauhean usein kohtalo lähettele, mutta mulle viime lauantai oli tunnelmansa puolesta just niin lähellä täydellistä, kuin olla voi.
Yleensä ollaan vietetty venetsialaisia mökillä. Saunottu, poltettu lyhtyjä ja laitettu kallionkärkeen pieni nuotio. Annettu lastenkin valvoa pitempään ja tunnelmoitu ulkosalla hämärässä illassa.
Tänä vuonna meillä oli ylioppilasjuhlat päivällä, joten jäätiin tällä kerralla kotiin. Nyt, kun oli saatu tuo uusi nuotiopaikka valmiiksi, istuttiin ensikertaa iltaa sen äärellä. Aseteltiin venetsialaislyhtyjä polkujen reunoille ja ihasteltiin vastarannalle sytytettyä kokkoa sekä satunnaisia raketteja.
Istuin mieheni vieressä pihapenkillä pihlajan alla. Ympärillä kynttilöiden valaisema hämärä. Taivas oli ihanan sinertävä ja lapsetkaan eivät nahistelleet yhtään.
Sillä hetkellä onni tuntui ihan vatsanpohjassa saakka.
Rakastan järjestää yhteisiä, tunnelmallisia hetkiä, mutta hyvä fiilis ei tule tuosta vaan. Toisinaan, kun näkee hirveän vaivan vaikka joidenkin juhlien eteen, saattaa olla niin, ettei lopputulemana nautikaan niistä itse yhtään, vaikka kaikilla muilla olisi elämänsä pirskeet. Omat odotukset ovat liian suuret, samoin panostus.
Kuinka oikeassa vanha sanonta onkaan: ”Onni ei tule etsien, se tulee eläen”. Parhaat hetket syntyvät stressittömässä mielentilassa, ilman odotuksia. Silloin onni saa syntyä pienistäkin asioista, joita ei välttämättä tarvitse järjestellä etukäteen lainkaan.
Olen pitkään koittanut harjoitella hetkessä elämistä, joka mahdollistaisi paremmin nuo ”onnen” tuntemukset. Se on kuitenkin harvinaisen vaikeaa. Silloinkin, kun ympärillä on kaikki, mitä sillä hetkellä kaipaa, askartelee mieli usein kaiken muun parissa ja siinä sitten menettää taas hetken, jota ei saa koskaan takaisin. Läsnäoloa siis harjoitellessa.
Lauantaina kilisteltiin myös siskoni kuopuksen lakkiaisia.
Mua harmitti keväällä sanomattoman paljon kaikkien koulunsa päättävien puolesta, kun heidän juhlallisuutensa jäivät pienemmiksi tai kokonaan olemattomiksi. Onneksi tilanne oli nyt sen verran tasaisempi, että monin paikoin lakitkin saatiin vihdoin virallisesti jaettua.
Oli ihana saada viettää juhlia kauniissa säässä ja jutella mukavia perheen kanssa. Näitä hetkiä osaa arvostaa halaamattoman ja treffittömän kevään jälkeen vain enemmän ja enemmän.
Sunnuntaina palasin rytinällä pilvilinnoista alas, kun makasin pahoinvoivana migreenissä aamusta iltaan.
Olen kirjoittamassa lähiaikoina migreenistä ihan oman postauksen, kun löysin pallon avulla tehtävästä painelusta lähes välittömän avun jo alkaneeseen särkyyn. Kyseinen kikka on auttanut jo niin monta kertaa, ettei se voi olla sattumaa (?)
Makaan selälläni tennispallo niskan alla. Pallo on itseasiassa enemmän niskarusetin kohdalla. Annan pään laskeutua koko painollaan pallon päälle ja vaihtelen paikkaa milli milliltä eri suuntiin.
Näin tehdessäni, olen monta kertaa huomannut kohdan, johon osuessaan särky päässä lievittyy välittömästi. Ja lakkaa kokonaan hetken päästä. Eilenkin, kun olin tosi huonovointinen, enkä pystynyt syömään kunnolla, mulla heräsi lisäksi tajuton nälkä, kun makasin pallo tuon pisteen kohdalla.
Olen pitänyt palloa tuossa kohdalla muutaman minuutin. Sen jälkeen lähes poikkeuksetta pää on ollut hetken ihan puutuneen oloinen, kunnes on palautunut. Mutta särky on lakannut. Tästä enemmän sitten myöhemmin.
Allaolevassa kuvassa meidän ihanat tassuterapeutit Lucky ja Happy. Makasivat eilen mun kaverina makkarissa ja tänään flunssaisen tytön kanssa sohvankulmassa.
Hyvää alkanutta viikkoa sulle : )
Halituksin, Emppu
FB @kaneliomena76 ja IG @emppu76