(Tämä postaus on kaupallinen yhteistyö Kuono.fi-palvelun kanssa.) Olen julkaissut useita tekstejä meidän kahdesta Maltankoiramussukasta. Lucky on vuoden ja kolmen kuukauden ikäinen, Happy viisi kuukautta. Koiria on alusta saakka sosiaalistettu paljon, joten ne ovat ystävällisiä ja menevät rohkeasti uusiin tilanteisiin. Jokin kuitenkin muuttuu, kun valjaat laitetaan päälle ja hihnat napsautetaan kiinni. Ovesta ulos säntäävät Ilon ja… Continue reading
Viime viikonloppu meni kuin siivillä. Ohjelmassa oli synttäriä, isänpäivää, liikutusta, hysteeristä naurua, vaaleja, vaaleja, vaaleja ja rippunen lisää joulua. Liikutusosuudesta pitivät huolen lasten tekemät isänpäiväkortit ja -lahjat. Vedin ekat kyyneleet sisäänpäin jo torstaina, kun ekaluokkalainen kaivoi koulurepustaan kuplavolkkarin muotoisen kortin, jossa luki ”Iskä parkissa”. Kortti oli maailman suloisin parkkikiekko, jonka iskä sitten tottakai ottaa mukaansa… Continue reading
Olen saanut useita viestejä, joissa tiedustellaan, mitä kautta voisi löytää Maltankoiran itselleen. Minä aloitin etsimisen aikanaan laittamalla meiliä suoraan kasvattajille. Esittelin meilissä lyhyesti meidän perheen sekä ympäristön, johon pentu tulisi asumaan. Mainitsin myös sen, että haemme kotikoiraa, jota emme käytä näyttelyissä, mutta jonka kanssa harrastetaan kyllä mieluusti tokoa tai agilitya. Kasvattajat vastasivat posteihin nopeasti ja… Continue reading
Olet vanha. Kasvosi ovat ryppyiset, kätesi täynnä maksaläiskiä ja hiuksesi hohtavat hopeaa. Ennen niin tavalliset arkipuuhat ovat muuttuneet vuosi vuodelta haasteellisemmiksi. Oikea päivämäärä tai sana ei aina muistu heti mieleen. Heräät aamulla, syöt, teet aamutoimet. Sitten…. sitten…. Sen jälkeen on taas sama päivä. Päivä täynnä ei mitään. Täyttelet ristikkoa muutaman kymmenen minuuttia. Ehkä luet hieman.… Continue reading
Tätä olen pohtinut tänään urakalla, kun olen seilannut nettisivustolta toiselle ja koittanut keksiä sukantäytteeksi taas kerran jotain kestävää, kivaa ja suht edullista. Meidän perheessä on ollut joulusukkatraditio kaksitoista vuotta. Pienen vauvan kanssa on aina kiva aloitella kaikenlaisia pikku perinteitä. Perinteitä, joiden kanssa saa sitten tuskailla seuraavat kahdeksantoista vuotta ja kirota välillä omaa typeryyttään seistessään kasa… Continue reading
Ihanaa marraskuuta murut <3 Tiesittekö, että huomenna maanantaina 02.11.20. on kansallinen porraspäivä? Itse kuulin asiasta ensimmäistä kertaa, vaikka tempaus on järjestetty kuulemma jo useamman vuoden ajan. Päivän tarkoitus on loistava. Saada ihmiset valitsemaan matkansa varrella portaat hissien tai liukuportaiden sijaan. Tällainen arkiliikunta kun on yksi parhaista tavoista hankkia päiväänsä lisää askeleita, kohentaa kuntoaan ja saada… Continue reading
Tämän vuoden joulu ja etenkin siihen valmistautuminen tulee olemaan erilainen. Sen tietää jo nyt. Siinä, missä meidän marraskuukin on ollut aina ennen täynnä juhlia, pikkujouluja ja konserttirientoja, katsellaan nyt kalenteria, jossa on pelkkää tyhjää viikkotolkulla eteenpäin. Muistan toivoneeni, kun tämä koronahässäkkä alkoi maaliskuussa, että kesä tulisi mahdollisimman nopeasti ja kaikki olisi ohi. No ei. Elokuulla… Continue reading
Pitkästä aikaa päiväkirjapostaus. Mun torstaini. klo 6-9 Herätyskello soi vartin yli seitsemän. Itse asiassa se on soinut ekan kerran jo puoli tuntia aiemmin, jolloin mies nousi ylös esikoisen kanssa. Minä olin tänä aamuna laiska ja jatkoin vielä uniani ekaluokkalainen kainalossani. Mies käytti pikkukoiran takapihalla ja aloitti aamupalan tekemisen. Minä heräilin tytön kanssa rauhassa. Höpöteltiin ja… Continue reading
Jokainen, joka on joskus taistellut sokeria vastaan, tietää kuinka vaikeaa se on. Vaikka äkkiseltään ajateltuna homma kuulostaa tosi helpolta. Sen kun vaan jätät karkit ja piparit kaupan hyllyyn ja se on siinä. Mutta kun ei olekaan. Aloitin tässä kuussa taas karkkilakon. (Varmaan tsiljoonannen sellaisen… tiedän). Kahdeksan päivää meni loistavasti! Siis aivan todella hyvin. Mielitekoja ei… Continue reading
Tässäpä aihe, josta etsin nettikirjoituksia kesällä, kun alettiin miettimään meidän yksivuotiaalle Maltankoiralle kaveria. Jo yhden koiran hankinta pitää miettiä ajan kanssa ja tarkkaan harkiten, mutta entä toinen? Meneekö kaksi siinä samassa, kuin yksikin? (Kuulen jo mieheni nauravan). Omassa lapsuuskodissani oli kaksi tiibetinspanielia (kuopus sanoi viisivuotiaana niitä sniibelinsnaabelinkoiriksi), joten tassuduo sinänsä oli tuttu juttu. Toisaalta, nuorena… Continue reading
