Skip to content
Sydänmuruja
Menu
  • arki
  • juhlat
  • syvällisiä
  • kirjoittaminen
  • pihaunelmia
  • sisustuskärpänen
  • matkailu
  • koiranelämää
  • kirjavinkkejä
  • reuma
  • yrittäjyys
  • hyvinvointi
Menu

Kipeä koira ja kauluri helvetistä

Posted on 9.12.20202.5.2024 by erja

Nuorempana meidän Itsenäisyyspäivät kuluivat lähes poikkeuksetta työpaikalla. Olihan huoltoasema auki silloinkin. Linnanjuhlat olivat ainoa ”rutiini” kyseisessä päivässä ja se kuuluu tietysti meidän joulukuun kuudennen vakiokalustoon edelleen.

Lasten synnyttyä ja kun ikää tuli itsellekin lisää, alkoi Itsenäisyyspäivä näyttäytyä eri valossa. Siitä tuli merkityksellisempi.

Finlandia-hymnin sanat painuvat tänä päivänä syvemmälle sydämeen, kuin koskaan ja liikutukseen saakka ajattelen niitä ihmisiä, jotka uhrasivat kaiken mitä uhrattavissa oli, vapaan maan eteen. Olen miettinyt useammankin kerran, että jos tuo sota käytäisiin tänä päivänä, tulos olisi mitä todennäköisimmin aivan erilainen.

Mutta asiaan. Tänä Itsenäisyyspäivänä ei makailtu sohvannurkassa katselemassa ohimarsseja (jos niitä olikaan) ja kuorolaulua. Ei nautiskeltu aamiaista pidemmän kaavan kautta kynttilänvalossa.

Aamu oli poikkeuksellisen kiireinen sunnuntaiksi ja sen aiheutti meidän isomman koiran olotila.

Ostettiin ensihätään lasten alkkarit peräpään suojaksi.

Hemmetin kapine

Perjantaiaamuna huomasin Luckyn seisoskelevan poikkeuksellisen paljon paikallaan ja ärähtelevän pikkukoiralle, joka tavalliseen tapaan koitti hyppimällä saada toisen leikkimään. Lähemmin tarkasteltuna Lucky vapisi koko ajan ja vaikutti muutenkin todella väsyneeltä ja apaattiselta. Söi sentään vähän ja kävi tekemässä normaalisti tarpeensa ulkona.

Käväistiin sitten eläinlääkärillä ja Luckyn toinen anaalirauhanen oli aivan täynnä. Se aiheutti koiralle niin paljon kipua, että vapina johtui todennäköisesti siitä. No, rauhanen tyhjäksi puudutuksessa ja kotiin särkylääkkeen, desinfiointiaineen ja rasvan kanssa.

Lauantai meni ihan fine. Koira leikki iloisesti, teki tarpeensa ja söi entiseen tapaan.

Sunnuntaiaamuna ei koiran takapuoleen uskaltanut hoitotoimissa koskea enää edes metrin tikulla. Meidän yleensä niin sävyisä ja kiltti koira makasi maassa kipuvapinassa, muristen uhkaavasti jokaiselle, joka tuli lähelle. Yritettiin lähestyä miten vaan, näpeille tuli puremalla ja kunnolla. Siispä päivystykseen.

Kun televisiossa laulettiin Finlandiaa, meidän pieni koira nukutettiin ja uudelleen täyttynyt, tulehtunut rauhanen tyhjennettiin uudemman kerran. Kotiin matkattiin antibiootit ja putsaussuihkeet mukana.

Samassa kassissa matkasi kauluri, joka myöhemmin seuraavana päivänä antoi sanalle helvetti aivan uuden merkityksen.

Kaveria ei jätetä.

Se, joka on joskus koittanut saada muovista härpäkettä kipuaan pelkäävän, helposti stressaantuvan koiran kaulan ympärille, ymmärtää ehkä mistä puhun. Rauhoittelu, namit ja iloinen rohkaisuääni ovat pelkkää tuuleen huutoa panikoivan eläimen kanssa. Koira on kuin vauhko hevonen, jonka edessä matelee käärme (kauluri kädessään) ja kyräilee epäilevästi omistajaa, vaikka tämä olisi menossa vain vessaan. Eihän sitä tiedä mistä päin se ihminen paukkaa seuraavaksi kietomaan sitä kaameaa kuraläppää kaulan ympärille.

Kun namipussin pohja pilkottaa ja kauluri vihdoin on paikoillaan, koira ei liiku sen kanssa senttiäkään. Ei syö, ei juo. Kun mennään nukkumaan, kuuluu pimeyden keskeltä maailmanlopun rapina. Koira on painellut kaulurinsa kanssa sängyn alle, seisoo siellä seinän vieressä ja läähättää äänekästä stressiläähätystä.

Tänä aamuna otettiin kauluri hetkeksi pois ja poju sai juosta elämänsä innolla takapihalla. Ulkoilun jälkeen olikin seuraava homma saada kapine takaisin, sillä kaveri jyysti hampaillaan jatkuvasti kipualueella. Laitoin itselleni varuiksi patakintaan toiseen käteen, jos satun osumaan puremalinjalle.

Rauhoiteltiin, otettiin namit esiin ja koitettiin, koitettiin ja koitettiin. Ei onnistunut. Kaulapannan Lucky antoi laittaa, mutta kun siihen kiinnitetty muovitötterö piti vielä kiristää suppiloksi, paniikkinappi meni koiralla pohjaan. Meidän uskollisin ystävä oli vihainen, ärsytetty leijona, joka oli tassut tanassa valmiina taistelemaan henkensä edestä. Joo, hauska ajatus, kun kyseessä on käsimatkatavaralaukun kokoinen nappula. Hampaat ovat kuitenkin yhtä terävät, kuin isommillakin lajitovereilla, joten osuma sattuu. Ja kovaa.

Otettiin tovin erätauko ja alettiin ajatella operaatiota koiran kannalta. Panta meni hyvin, miksi ei muovijuttu? Kuulostaakohan sen laittamisen rapina koiran korviin pahalta?

Apuun vanha kunnon jesariksikin kutsuttu ilmastointiteippi. Vedettiin sillä kaulurin sulkukohta kiinni. Ongelmitta.

Koira oli rauhallinen, sai palkkansa ja parin tunnin kuluttua oli silminnähden rentoutunut. Nyt se kävelee ympäriinsä, kopsutellen pääkippoaan välillä seinännurkkiin ja tuoleihin ja osaa jo nukkuakin sen kanssa. Ulkoilukin sujuu jo kuin vettä vaan.

Että pienestä se voi joskus olla kiinni. Toisinaan ongelman ratkaisemiseksi tarvitsee vain vaihtaa näkökulmaa.

Ihanaa viikkoa toivotellen, Emppu

FB @kaneliomena76 ja IG @emppu76

Jaa tämä:

  • Click to share on Twitter (Opens in new window)
  • Click to share on Facebook (Opens in new window)
  • More
  • Click to share on Pinterest (Opens in new window)
  • Click to share on Tumblr (Opens in new window)

Related

2 thoughts on “Kipeä koira ja kauluri helvetistä”

  1. Taru sanoo:
    8.4.2021 15:09

    Vinkiksi mahdollista myöhempää tarvetta varten, mahdollisimman pieni vauvojen potkupuku/haalari!

    Meidän maltalainen antoi nätisti laittaa kaulurin (minkäs sille voi että on herkuille perso), mutta roikotti päätään kuin kauluri olisi painanut tonnin eikä liikkunut mihinkään. Facebook ryhmässä vinkattiin että vauvanpotkupuku/halari olisi tähän hyvä ratkaisu. Yllätyksekseni meiltä löytyi vielä 60 cm (pienempi olisi ollut parempi) potkupuku, josta leikattiin tassut auki ja hännälle reikä muttei niin isoa että pääsisi pylly tulee näkyviin (haaste).

    Ehkä tuo meidän neito on poikkeus joka vahvistaa säännön, mutta hän ei ollut tästä puvusta millänsäkään vaan paineli kuin ei mitään. Antaa tosin pukea mitävain päälleen ja nyyteistäkin aikanaan oli niin ylpeä että hyvä ettei pakahtunut 😀 Prinsessa mikä prinsessa <3

    Vastaa
    1. erja sanoo:
      9.4.2021 12:55

      Heippa!
      Kiitos kommentista ja oikein hyvästä vinkistä <3 Toimisi varmaan loistavasti etenkin meidän nuoremman poitsun kohdalla. Häntä kun ei mikään vaatetus näytä vaivaavan yhtään : )
      Ihanaa kevättä sinne ja maltaneidille paljon rapsutuksia!
      Halauksin, Erja

      Vastaa

Vastaa Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kirjoittamani lastenkirjat:

  • KIRJOJANI MYYVÄT mm.
  • Booky
  • Adlibris
  • Suomalainen kirjakauppa
  • Kansallinen kirjakauppa
  • Akateeminen webshop
  • Prisma

Kirjastojen lainaustilanne ja omat varaukset tästä linkistä.

Kumpaakin kirjaa voi tilata myös suoraan minulta. Hinta on tuolloin 25 euroa. Tilaukset voi lähettää: kaneliomena76@gmail.com

Minä

Lämpimästi tervetuloa sivulleni 💖

Olen Erja Pyhältö-Seppälä, 48 vuotta. Pitkäaikainen kaupan alan yrittäjä, josta firman myynnin jälkeen tuli intohimoinen kirjoittaja.

Ensimmäinen lastenkirjani ”Homma hanskassa” on viimein saanut  kannet ympärilleen! Projektia on voinut seurata myös täällä blogin puolella.

Perheeseeni kuuluvat mieheni lisäksi kaksi lasta (11 ja 16) sekä maltankoirakaksikko Lucky ja Happy.

Kirjoittelen tällä sivustolla itselleni tärkeistä asioista. Tykkään tässä ruuhkavuosien keskellä paitsi pohtia elämän suuria kysymyksiä, myös näperrellä kaikenlaista sekä suunnitella uusia juttuja puutarhaan.

Liikunta, lukeminen ja etenkin kaikenlainen kirjoittaminen ovat tärkeitä henkireikiä.

Eri kulttuurit sekä maat kiinnostavat, joten haaveena olisikin tulevaisuudessa pystyä matkustelemaan  enemmän.

Otan mielelläni vastaan postia, jota voi lähetellä osoitteeseen kaneliomena76@gmail.com

Halauksin, Erja

Vanhemmat kirjoitukset

Hae kirjoitusta

Avainsanat

Anne Muhonen arki blogi dokumentti elämä Erja Pyhältö-Seppälä Homma hanskassa hyvinvointi Joku Muu joulu joulukoristelu koira koiranpentu korona kuntta lapset lastenjuhlat Lastenkirja Lastenkirjauutuus lastensynttärit Lucky maltankoira mielen hyvinvointi migreeni Minä Netflix Novelli Omakustanne Omakustannekirja perhe perheblogi pihaunelmia puutarha reuma Saiturin joulu sisustus syksyn 2023 uutuuskirjat synttärit työelämä yksinäisyys yrittäjyys yrittäjä yrittäminen Äitienpäivä äitiys
© 2025 Sydänmuruja | Powered by Superbs Personal Blog theme