Kun katselet liikuntakeskusten mainoksia, mitä näet?
Terveitä ihmisiä hyppimässä ryhmäliikuntatunnilla, nostamassa painoja, etunojapunnerruksessa tai lattialla joogaamassa. Salilla juoksumatolla, crosstrainerilla tai ylätaljalaitteella. Ja niin edelleen, ja niin edelleen.
Kun oon vienyt lapsia harrastuksiin, olen samalla katsellut näissä liikuntapaikoissa ympärilleni, mitä kaikkea tarjontaa niissä on. Salille nyt voi periaatteessa mennä kuka vaan (ja millä kunnolla vaan) ja tehdä omaan tahtiin, jaksamisensa mukaan. Ryhmäliikuntatunnille kynnys on minunkaltaisteni ihmisten tapauksessa paljon suurempi. Paino sanalla paljon.
Miksi?
 |
| Rullailin selkäkipua pois, kun sain kaverit mukaan. |
Olen 43-vuotias, liikkumista rakastava nainen. Nivelreuma, joka tuhoaa niveliä ja aiheuttaa sitä kautta liikuntarajoituksia, on riehunut kehossani 41 vuotta.
- Niskani on ihan jäykkä, eivätkä kädet nouse ylös saakka.
- Lihaskunto on liikerajoitusten takia heikko.
- Oikea lonkka ei taivu enää kävellessä taakse juuri lainkaan, vaan liike lähtee enimmäkseen lantiota kääntämällä.
- Pystyn kumartumaan maahan vain vasemman jalkani puolelta, enkä silloin sitäkään, jos lonkka on tulehtunut.
- En pääse lattialle muuten, kuin valuttamalla itseni tuolin tai sängyn reunaa pitkin. Ylöspääsy vaatii kunnon tilan, taipumattoman jalan vuoksi.
- Pystyn hyppimään vain puolisen minuuttia, sen jälkeen tuohon puolituhoutuneeseen lonkkaan alkaa sattua niin, että se lähtee alta.
- Sormissa ja ranteissa on niin paljon muutoksia, etten pysty nojaamaan enää kämmeniin, vaan kaikki nojaamista vaativat liikkeet teen rystysten tai koukistettujen sormien varassa (antaa kivan haasteen esimerkiksi punnerrukseen – jopa seinää vasten. Kokeilkaa ihmeessä)
Jos siis minä haluaisin lähteä ryhmäliikuntatunnille, jossa on muitakin kuin eläkeläisiä (ei minulla ole mitään heitä vastaan, mutta jokainen kaipaa varmaan ikäistänsä seuraa), en tietäisi, minne menisin. Noilla rajoitteilla ei millekään ”normaalille” tunnille voi mennä, sillä en pystyisi tekemään puoliakaan niillä tehtävistä asioista. (Ja ihan oikeasti. On tosi noloa muutenkin, kun tuijotetaan, kun yrittää tehdä jotain, minkä terve ihminen tekee sekunnissa ja itseltä menee siihen pitkä aika).
Aikanaan olisin halunnut kokeilla zumbaa, mutta kuulin parilta tunneilla käyneeltä ihmiseltä, että niissäkin tehdään alkulämmittelyksi vatsalihaksia tai etunojapunerruksia lattiatasossa. Ja venyttelyt tunnin päätteeksi (myös lattialla). Se tieto veti rajan rakastamani tanssin pariinkin.
Niinpä jumppaan paljon yksin kotona ja käyn 1-2 kertaa viikossa fyssarilla. Lenkkeilen jonkun pituisen lenkin lähes päivittäin. Mutta toisinaan, sitä kaipaisi erilaisia liikuntajuttuja. Ja samalla jotain sellaista, jossa ei tunnu nololta. Jossa ei ole erilainen. Ja jonne voisi mennä sellaisella mielellä, ettei tarvitse hiipiä varuiksi jo takariviin, päästäkseen pois samantien, kun kaikki muut lakoavat lattialle jumppaamaan.
Terveenä on helppoa ajatella, ettei siellä nyt kukaan mitään katso ja sen kuin menee vaan. Toivoisin itse kuitenkin, että liikuntarajoitteisille olisi tarjolla ihan omia ryhmäliikuntatunteja (muuallakin, kuin niillä kansanopiston iltatunneilla). Taso olisi paljon matalampi silloin, kuin mennä terveesti liikkuvien ihmisten sekaan, jotka taipuvat ottamaan välineetkin itse maasta, pääsevät kyykkyyn ja hetkessä lattialta ylös.
Ja jos ajatellaan, että liikunta tekee hyvää kaikenikäisille, en ole kauheasti nähnyt liikuntakeskusten ryhmätuntilukkareissa tunteja senioreillekaan. Uskon, että sellaiselle olisi aikojen taas normalisoiduttua myös tilausta. Kunnat järjestävät tällaista toimintaa kyllä, mutta olisi kiva nähdä kyseistä tarjontaa myös yrittäjien vetämissä paikoissa. Liikunta tekee hyvää kaikenikäisille ja -kuntoisille, mutta ikääntyneet ja liikuntarajoitteiset näyttävät olevan valitettavan syrjäytyneitä useimmissa liikuntapaikoissa.
Kohta on jo joulukuu! Liikunnallista viikon alkua <3
Halein, Emppu
FB @kaneliomena76 ja IG @emppu76