perhe

Mun lempparijoululeffat ja haja-ajatuksia

Viime viikonloppu meni kuin siivillä. Ohjelmassa oli synttäriä, isänpäivää, liikutusta, hysteeristä naurua, vaaleja, vaaleja, vaaleja ja rippunen lisää joulua. 

Liikutusosuudesta pitivät huolen lasten tekemät isänpäiväkortit ja -lahjat. Vedin ekat kyyneleet sisäänpäin jo torstaina, kun ekaluokkalainen kaivoi koulurepustaan kuplavolkkarin muotoisen kortin, jossa luki ”Iskä parkissa”. Kortti oli maailman suloisin parkkikiekko, jonka iskä sitten tottakai ottaa mukaansa autoon. 

Aina äitienpäivänä lasten eniten odottama hetki aamulla on se, kun äiti itkee liikutuksesta heidän askartelujensa keskellä. Vaikka yritän pidätellä kyyneleitä, kysyy lapsista toinen hetken kuluttua ”Mikä sua äiti itkettää?” Siinä sitten parun nenä räässä ja lapset ovat onnellisia. 

Nykyään olen laajentanut itkuosuuteni koskemaan siis myös isänpäivää. Onneksi kaikki huomio on silloin keskittynyt kortteja avaavaan isään, eikä kukaan edes noteerannut sunnuntaiaamuna koiran turkkiin salaa nyyhkivää äitiä.  

Viikonlopun hysteerinen nauru irtosi puolestaan videoklipeistä, joita wappi oli puolillaan Amerikan presidentinvaalien tiimoilta. Erään videon kohdalla repesin saman tien ja nauroin niin pitkään, että mua alkoi itkettää. Seuraavaksi siinä sitten porasin… ja nauroin… ja itkin taas. Onneksi lapset eivät nähneet sitä tunteiden vuoristorataa. Mutta monta vuotta tuli taas ikää lisää sillä naurulla. 

Nuo vaalit olivat muutenkin siinä mielessä poikkeus, että mitkään vaalit eivät ole koskaan aiemmin kiinnostaneet mua vastaavalla tavalla. Tsekkasin jopa yöllisellä vessareissullani äkkiä ääntenlaskennan tilanteen ja muutenkin ylikulutin kaikkia tulospalveluita monta päivää. About puolen tunnin välein. 

Yksi syy tähän suurempaan kiinnostukseeni oli tietenkin se, että toisena ehdokkaana oli Yhdysvaltain historian kenties värikkäin (istuva) presidentti, joka käyttäytyy tasan miten haluaa, on saanut aikaan yhtä ja toista selkkausta sekä näyttää käyttävän suurimman osan päivästään Twitterissä. Mielenkiintoinen persoona siis. Kun hänellä oli vielä vastassaan arvokas, pidättäytyvämpi herrasmies, jonka jokaista lausuntoa alleviivasi sydämellisyys ja välittäminen, oli ihan pakko seurata, mitä siitä kaikesta saadaan. 

Täysi sirkushan siitä tuli. Arvokkaista vaaleista tuli irvokkaat, joita koko muu maailma seurasi suu auki. Ja sirkus pyörii edelleen, vaikka voittaja on jo julistettu kymmeniä eri kertoja. Huvittavinta oli silloin, kun ehdokkaat pitivät kumpikin puheen suht samoihin aikoihin ja molemmat kertoivat kannattajilleen pelin olevan selvä ja voiton plakkarissa. 

Kun miettii sitä, että ihminen on sentään käynyt jo kuussa (ja avaruusalus miehistöineen oli vieläpä amerikkalaisten) on tosi outoa, etteivät he ole vielä saaneet keksaistua maahansa toimivampaa vaalisysteemiä. Tämä monta päivää kestävä ääntenlasku, jossa eri osavaltioilla on vielä eri käytäntöjä, on todella sekava. 

En seuraa yleensä kovinkaan paljoa politiikkaa, enkä sen vuoksi ota enempää kantaa vaalitulokseen, mutta olen tosi iloinen siitä, että USA sai ensimmäisen naisvarapresidenttinsä. Ihana Kamala! Tykkään myös siitä, että tuleva presidentti Biden on luvannut koota hallintonsa mahdollisimman monesta erilaisesta ihmisryhmästä. Hän haluaa, että hallinto näyttää samalta, kuin maa, jota sen avulla johdetaan. Hieno ajatus, joka toivottavasti toteutuu. 

Meidän ikkunalaudalle ilmestyi taas ripaus enemmän joulua, kun Annival Interiorin paketti saapui. Kerään Riviera Maisonin joulukoristeita (myös astioita) ja ostan joka joulu itselleni yhden tai kaksi koristetta lisää. 

Ja mikä muu virittäisi joulunalustunnelmaan paremmin, kuin ihana joululeffa? 

Rakastan piirrettyjä, joten mun ehdoton lemppari on pari vuotta sitten ilmestynyt Grinch. Olen katsonut sen tässä kolmen viikon aikana jo kaksi kertaa. (Joo…. tiedän). 

Tämä leffa punoo yhteen kaikki maailman unelmajoulut ja siirtää ne laaksojen takana sijaitsevaan Huuvilleen (Whoville). Huokaisen lapsille joka kerta, että jos tuo kylä olisi oikeasti olemassa, niin äiti asuisi siellä. 

Grinch perustuu Dr Seussin kirjaan. Hänen tuotantonsa perusteella on tehty myös toinen mun lempparianimaatio ”Horton”. Siinä seikkaillaan myös Kukakylässä, mutta kesäaikaan ja tämä kylä sijaitsee kukan haituvan sisällä. Suosittelen erittäin lämpimästi näitä kahta elokuvaa!

Myös ”Napapiirin pikajuna” ja ”Joulu Ankkalinnassa”, kuuluvat meidän jokavuotiseen joululeffasettiin.

Netflix yllätti kivasti viime vuonna elokuvalla ”Christmas chronicles”, joka oli myös puhuttu suomeksi. Marraskuun 25. ilmestyy tuosta leffasta kakksososa. Meillä odotellaan sitä jo innolla.

Muita jouluisia elokuvia, joista tykkään ovat:

  • Skipataan joulu
  • Saiturin joulu
  • Holiday
  • Rakkautta vain
  • Loistavat naapurit
  • Paha pukki (ykkönen, kakkososa oli paljon huonompi) 
Ylläolevalla videolla meidän karvakaksikko ottaa rennolla asennolla vastaan Michael Bublen laulamana ”It’s beginning to look a lot like christmas”.
Ihanaa alkanutta viikkoa sulle <3
Emppu

 

You may also like...

Vastaa