Rakastan joulua 💖. Se on lapsuudesta saakka ollut mun lempijuhlani vuodessa ja todella onnistuneesti olen siirtänyt jouluvillin meidän lapsiin. Hyvä kun he malttoivat mennä nukkumaan, kun huomenna saa avata kalenterin ensimmäisen luukun.
Tai oikeastaan tänään, sillä kirjoitan tätä keskiyöllä. Pitää muistaa vielä laittaa tontun sukkiin täytettä ennen aamua, ettei joulukuu ala maailman suurimmalla pettymyksellä.
Joulukuu on mun mielikuvissani ihan hattaranpunainen kuukausi. Huolimatta siitä oliko maa valkoinen vai ei, vuoden suurin juhla tuo lämpöä jo pelkällä läheisyydellään.
Koristeet, valot, lahjalistat, joulukortit, hyasinttien tuoksu ja havut portailla. Piparitalkoot, lahjavalvojaiset ja kinkun kuorrutus. Kaikesta löytyy ihania muistoja.
Yksi liikuttavimmista joulumuistoistani liittyy Arja Korisevan kirkkokonserttiin.
Odotin tuolloin kolmannella kuulla meidän kuopusta ja erään laulun jälkeen nelivuotias esikoisemme halusi kiivetä hetkeksi syliini istumaan. Katselemaan vähän korkeammalta.
Juuri tuolloin Arja alkoi laulaa laulua ”Taivas sylissäni”, jota en ole tuon jälkeen pystynyt koskaan enää kuivin silmin kuuntelemaan.
Niin koin sen siinä istuessani, kun kaikkien vaikeuksien läpi olimme nuo kaksi pientä saaneet. Taivas oli sillä hetkellä siellä kirkossa todella lähellä.
Ihanaa joulukuuta 🎄
Emppu
