Luin juttua Piritta Hagmanista. Hän kertoi joutuneensa opettelemaan avioeron jälkeen tekemään monia asioita, jotka hänen miehensä oli aiemmin hoitanut. Esimerkkinä hän mainitsi auton pesettämisen.
Tässä tasa-arvon ja kaikkivoipaisuuden maailmassa, vaatii jo rohkeuttakin tunnustaa tuollainen. Voin sieluni silmin nähdä monet vinot hymyt ja ilkeämieliset ajatukset, joissa säälitellään sitä, kuinka nainen onkaan riippuvainen miehestään.
No. Itseäni on pitkään jäytänyt se ajatus, kuinka nopeasti etenkin nainen leimautuu uusavuttomaksi, jos ei itse vasaroi, kolaa pihaa puhtaaksi tai tankkaa autoaan.
Piritan esimerkin innoittamana, ajattelin hypätä samaan pulkkaan omine tunnustuksineni. Ja tunnustaa kerralla vähän enemmän. Vaikka kipeää tekee jo nyt.
Siispä aloitetaan.
Olen 44-vuotias, enkä taatusti tiedä, kuinka paljon meidän sähkölasku on kuukaudessa. Puhumattakaan vesilaskusta. Ennen maksoin itse kaikki laskut, joista kirjoitin kaikki tiedot, joten silloin olin edes hiukan kartalla asioista. Nykyään kun kaikki menee suoraveloituksena ja mies hoitaa kilpailutukset ja sopimukset, ei mun tarvitse tietää niistä asioista sen enempää.
Sama asia on puhelin- ja nettiliittymien kanssa. Mies hoitaa. Toisinaan en ole edes muistanut mikä liittymä mulla on, jos joku sattuu kysymään.
Vakuutukset ja pankkiasiat. Lue kaksi edellistä kohtaa.
Kun meille rakennettiin taloa oli suht noloa, kun en koskaan osannut vastata, millainen lämmitys meillä on. Toisinaan unohdan sen vieläkin.
Autojen kanssa olen aivan täysi tumppu. Jos kesken matkan konepellin alta alkaisi nousta savua, saisin miettiä hetken, mistä konepelti nousee ylös. Saati mitä tekisin sen jälkeen. Juoksisin varmaan karkuun.
Tuota legendaarista pissapoikaakaan en ole koskaan täyttänyt. Kyllä. Luitte ihan oikein. En koskaan. Saati lisännyt öljyä tai vaihtanut pyyhkijänsulkia.
Ja kaikkein synkin salaisuuteni näissä asioissa tulee tässä.
Ehdin elää kolmekymmentäkahdeksanvuotiaaksi ennen, kuin tankkasin ensimmäistä kertaa autoni (!!!). Itseasiassa mitään autoa. Auts! Ja mietitäänpä tämän jälkeen hetki sitä, missä olen kauppiaana (huoltoasema). Suutarin lapsella ei ole kenkiä. Taas tuli sekin todistetuksi.
Jep, tosi noloa. Autopesuunkaan en ole koskaan ajanut itse autoani. Tiedän silti sentään, miten pesu toimii.
Samaan never done-kategoriaan voidaan lukea
- istutus- tai jonkun muun kuopan kaivaminen
- tapetointi
- rengaspaineiden mittaaminen
- taulun naulaaminen seinälle sekä
- nurmikon leikkuu.
Mutta viime kesänä pilkoin ensi kertaa elämässäni muutaman saunapuun ja se oli kuulkaa näillä olkapäillä suuri juttu. (Olin salaa ylpeä).
Osa näistä ”en koskaan”-jutuista johtuu reumasta. En pystyisi näillä käsillä nostamaan tapettia seinälle, saati kaivamaan kuoppaa puun istutusta varten. Pitämään vasaraa tai työntämään kuormaa kottikärryillä.
Sairaus on toki ollut yksi syy siihen, että meidän avioliiton vastuunjaosta on muodostunut tietynlainen. Myös sillä on osansa asiaan, että kumpikin meistä tekee sen puolen mikä kiinnostaa ja minkä osaa parhaiten. Kotityöt jaetaan sitten tasan.
Mies hoitaa meillä siis kaikki sopimusjutut, remontit ja huoltohommat. Minä hoidan laskujen maksamisen, lasten kaikki asiat ja yleisen järjestelyn.
Työelämässä meillä on yhtä säntillinen jako. Mieheni hoitaa sopimukset ja tilaukset, minä henkilöstöasiat ja paperityöt. Kumpikaan ei heti osaisi tehdä toisen juttuja, mutta harjoittelemallahan sitä oppii, kun on pakko.
Toisesta ihmisestä ”riippuvuus” nähdään helposti heikkoutena. Tahallisena uusavuttomuutena. Mietitään, mitä tapahtuu, jos parisuhde syystä tai toisesta katkeaa.
No, silloin otetaan lusikka kauniiseen käteen ja opetellaan ne asiat. Ihminen oppii kyllä. Mutta siinäkään ei ole mielestäni mitään pahaa, jos joku elää koko elämänsä tekemättä jotain, mikä useimpien mielestä pitäisi osata tehdä, ollakseen riippumaton muista ihmisistä. Tärkeintä on, että homma toimii ja osapuolet ovat tyytyväisiä.
Oppia ikä kaikki. Luulenpa, että on muitakin mun ikäisiäni, jotka eivät ole koskaan käyttäneet autoa katsastuksessa tai kasanneet Ikean kaappia.
Mutta hei. Me ehditään kyllä vielä.
Rakkaudella, Emppu
FB @kaneliomena76 ja IG @emppu76