Meillä kävi aika säpinä tänä aamuna. Lapset etsivät touhulla siistiä ja kaunista päällepantavaa, hiuksia harjattiin taidokkaille kiemuroille ja tytön ranskanlettiin kiedottiin muuhun asuun mätsäävä nauha. Minä levitin hartaudella ripsiväriä, taiteilin pitkästä aikaa kajalrajaukset ja turhamaisuuksissani tupsautin vielä puuteritkin ympäri naamaa. Mietin pitkään laitanko verkkaria vai suorempaa housua, toppia vai pitkähihaista. Ja hiukset – nutturalle vai…
Tämä ei ole mikään kaupallinen yhteistyö, vaan ihan omasta halusta ja aloitteesta kirjoitan muutamasta paikasta, joista olen löytänyt kivoja tuotteita höystettynä hyvällä, nopealla palvelulla. Tässä korona-aikana on tullut nettishoppailtua paljon enemmän. Voisipa melkein sanoa, että mulla alkaa kohtapuoliin olemaan asiasta jo melkoinen kokemusasiantuntijuus. Meillä mies on hoitanut epidemia-aikana kaikki ruokaostokset (hoitaa edelleen), enkä itse ole…
Pikkuhiljaa alkaa hermo-niminen paikka kiristää. Piti katsoa lasten kanssa Zalandon sivuilta lenkkarit molemmille. Yllätys yllätys, nettiyhteys ei pelaa. Oon nyt viimeisen puoli tuntia juossut teknisen tilan ja kahden läppärin väliä. Painellut nappeja sieltä täältä ja yhdistänyt kaikkea mahdollista uudelleen. Palaan taas uuden kierroksen jälkeen työpöydän ääreen istumaan, katson ilmeetöntä ruutuvihollistani silmiin, näpytän hiirellä morsetustahtia…
Alkaessani miettiä tätä kirjoitusta, muistelin samalla erinäisiä elämäni juhannuksia. Parhaiten poikkeuksellisuutensa vuoksi muistan jussin, jonka istuin aattoillasta aamuseitsemään Taysin päivystyksessä, odottamassa siskoani. Hänellä oli syöpähoitojen sivussa noussut korkeahko kuume ja sitä selviteltiin erilaisin kokein. Sisko oli ottanut ajankuluksi mukaansa lehtiä ja pari kirjaa, joista minä kahmin oman osuuteni, kun hän lähti osastolle, jonne minulla ei…
Ollaan ihan rehellisiä. Opettajan työ vaikuttaa useimpien ihmisten mielestä päällisin puolin varsin helpolta. Mietitään, että sen kun vaan opetussuunnitelman antamissa raameissa käydään läpi asiat tietyssä järjestyksessä, tarkastetaan oppien perille meno erinäisillä kokeilla, pidetään parit vanhempainillat vuodessa ja valvotaan muutama välkkä viikossa. Sen lisäksi työaika on säännöllinen, jokainen viikonloppu vapaa, eikä vielä olla edes päästy puhumaan…
Tänään, tätä kirjoittaessani, on suuri osa suomalaisista lapsista palannut koronaeristyksestä koulumaailmaan. Meidän lapset jäivät kotiin. Jos olisin itse terve, olisivat meidänkin tenavat kirmanneet aamulla poikkeuksellisiin koulupäiviinsä ja olisin luottanut siihen, että heidät pystytään pitämään siellä kaikin järjestelyin mahdollisimman hyvässä turvassa. Toisinaan mielen päällä painaa tosi paljon ja tunnen syyllisyyttäkin niissä tilanteissa, kun lapset (ja mieskin)…
Meidän toukokuu on kalenterissa näyttänyt jo useamman vuoden ajan aikamoiselta sekametelisopalta. Keväiset viikonloput ovat täyttyneet ajatustakin nopeammin kaikenlaisesta menemisestä, tekemisestä, muistamisesta ja valmisteluista. Toukokuu on mun mielestä vähän kuin maratonin viimeinen kilometri (jota en ole koskaan edes juossut). Kohta ollaan perillä, kesäloma näkyy jo nurkan takaa. Vielä vähän kun jaksaa puristaa, niin pääsee hyvin ansaituille…
Heissulivei❣ Puhelimesta löytyi niin paljon kuvia liittyen tähän pääsiäisen aikaan, että valitsin niistä otannan tännekin. *** Nettikauppojen sivuja on tullut selattua viime aikoina enemmänkin. Meidän olohuoneen yksi seinä kaipaa uutta tapettia ja hartaan etsinnän jälkeen löysinkin yhden hyvän vaihtoehdon Photowallin valtavasta valikoimasta. Mies on myös ihan ääri-innoissaan asiasta ja etenkin seitsemän vuodan valokuvantarkasta kohdistamisesta. Hän…
Kuka muistaa vielä leffan ”Murmelinpäivä”? Siinä Bill Murray esittää meteorologia, joka lähtee työreissulle Punxsutawneyn pieneen kaupunkiin ja jää sinne jumiin – elämään samaa päivää aina uudestaan ja uudestaan. Me eletään nykyään täällä Murmelinpäivää myös. Päivät ja viikot pyörii samassa järjestyksessä ja samoilla rutiineilla, oli sitten arki tai viikonloppu. Aluksi koitettiin tehdä niiden välille sentään jonkinlaista…
Huomenna sunnuntaina mun blogi täyttää yhden vuoden! Kohta ollaan siis hyvää vauhtia taaperovaiheessa. Julkaisen nyt ihan ekan tekstini, jonka vuosi sitten kauniissa huhtikuisessa iltahämärässä naputtelin. Muistan vieläkin sen jännittyneen tunteen, kun laitoin tuon jutun menemään ja aloin odottaa, löytääkö sitä kukaan. Ja muistan senkin, miltä tuntui, kun sain ensimmäisen kommentin kirjoitukseeni. Aivan mahtavaa! Silloin taisin…