Skip to content
Sydänmuruja
Menu
  • arki
  • juhlat
  • syvällisiä
  • kirjoittaminen
  • pihaunelmia
  • sisustuskärpänen
  • matkailu
  • koiranelämää
  • kirjavinkkejä
  • reuma
  • yrittäjyys
  • hyvinvointi
Menu

Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin

Posted on 8.4.20202.5.2024 by erja
Kuka muistaa vielä leffan ”Murmelinpäivä”? Siinä Bill Murray esittää meteorologia, joka lähtee työreissulle Punxsutawneyn pieneen kaupunkiin ja jää sinne jumiin – elämään samaa päivää aina uudestaan ja uudestaan.

Me eletään nykyään täällä Murmelinpäivää myös. Päivät ja viikot pyörii samassa järjestyksessä ja samoilla rutiineilla, oli sitten arki tai viikonloppu. Aluksi koitettiin tehdä niiden välille sentään jonkinlaista pesäeroa – enää ei jaksa panostaa.

Toinen asia, mihin ei jaksa enää panostaa, on oma habitus. En meikkaa, en nypi, en sheivaa, en leikkaa, en lakkaa enkä aina edes kampaa. (Oon palannut ihan selkeästi lasten vauvavuosiin).
Menin tässä kolme päivää samalla nutturallakin, jota aina vaan uudestaan korjailin hiuspompulaa kiristämällä. Oli sen jäljiltä pienoinen solmu hiuksissa, kun letin vihdoin avasin. Farkkuja tai muita vähääkään siistimpiä housuja en ole kiskaissut jalkaani neljään viikkoon – eläköön leggarit ja collarit!

Koitan houkutella itseni (vaikka suklaapalkalla 😁) pitämään pitkästä aikaa henkilökohtaisen hemmotteluhetken tulevalla viikolla. Ihon kuoriminen, kulmien nyppiminen, kynsien lakkaaminen ja hiusten pesu pidemmällä kaavalla saa kuitenkin ryhtiä olemukseen ja samalla hyvän olon. (Miksi se siis tuntuu niin turhalta tällaisella hetkellä, kun on vaan kotona?)

Toivottavasti hurjaa vauhtia lähestyvä kesän alku buustaa vähän tätä itsestään huolehtimisen motivaatiota. Kun ei enää voi piilotella kaikkea kuivuudesta hilseilevää ihoa vaan toppatakkien ja villasukkien alle.

Myöskään kodin järjestys ei ole enää niin viimeisen päälle. Eikä sillä kyllä ole oikeastaan niin väliäkään. Tiskit ja pyykit hoidetaan, mutta muuten meno on kuin basaarissa. Kun etätyöpisteitä vaihdetaan välillä tiiviiseen tahtiin milloin minkäkin palaverin tai Meetin ajamana, jää rompetta vähän sinne ja tänne, eikä niitä jaksa useinkaan iltaisin enää korjailla oikeille paikoilleen. Seurauksena on lumipalloefekti, joka puretaan kerran viikossa siivouspäivänä. Ja joka alkaa uudelleen kasautua yleensä alle viiden tunnin.

Uusi normaali

Tänään, kun aamupalan jälkeen köllöteltiin miehen kanssa hetki höpöttelemässä ennen ulos lähtöä, aloin miettiä sitä, kuinka nopeasti epätavallisesta on tullut uusi normaali. Puhuttiin siitä, kuinka tällaisen elämän keskellä tuo entinen hektinen arki tuntuu ihan kaukaiselta asialta. Sellaiselta oravanpyörältä, mihin on vaikea edes kuvitella venyvänsä. Ja silti siinä on lingonnut itseään jo monia vuosia.

Kun tätä karanteenia on nyt oletettavasti vielä ainakin toukokuun loppuun saakka ja siitä lapset siirtyvät sujuvasti liukuen suoraan kesälomailemaan kahdeksi ja puoleksi kuukaudeksi, saattaa olla, että normaali arki vaatii syksyllä hiukan enemmän kuin yritystä, että sen saa taas pyörimään automaatiolla. Ja saattaa olla myös, ettei sitä haluakaan palata enää ihan samanlaiseen arkeen uudestaan, mistä on nyt irtautunut ihan kunnolla.

Moni ihminen on vuosien mittaan (itseni mukaan lukien) huokaillut sitä, kun koskaan ei ole tarpeeksi aikaa perheelle, arjen askareille tai omalle itselle. Kun kaikki maailman aika menee työpaikalla, työmatkoissa, kotitöissä ja harrastuksissa.

Nyt, kun aika on jaettu ihan eri tavalla, sitä saattaa jossain kohti salaa miettiä, tarvitseeko elämäänsä todella sitä kaikkea enää takaisin, mistä on nyt pakon edessä joutunut luopumaan. Jos sitä kiireistä elämäntyyliä ei tarvitsisikaan omaksua enää uudestaan. Jos tämän kaiken jälkeen olisikin helpompaa laittaa oma itsensä joskus etusijalle ja sanoa muille ei. Koska, jos tässä jotain on oppinut niin sen, että elämä yllättää ja on sekä hauras, että rajallinen.

Ehkä osa palavereista voitaisiin hoitaa jatkossakin etänä. Ehkä osa harrastuksista joutaakin mennä. Ehkä jotain asiaa on jatkanut vain tavan vuoksi ja nyt se on hyvä hetki pudottaa pois. Ehkä voitaisiin jatkossakin säilyttää karanteeniperjantain perinteeksi muodostunut perheen yhteinen peli-ilta.

Tämä maailmantilanne on kaikessa kamaluudessaan loistava paikka pysähtyä. Ja konmarittaa vaatekaappien lisäksi oma elämänsä. Sillä jotkut viisaat ovat sanoneet, että ihminen tarvitsee kriisejä kasvaakseen. Liian tasaisessa elämässä ei joudu haastamaan itseään eikä kyseenalaistamaan omia valintojaan, vaan ajautuu helposti elämään ”ihan ookoota”, pohjimmiltaan epätyydyttävää elämää.

Samaan porukkaan kuuluvat viisaat ovat myös sanoneet, että kaikella on aina jokin syvempi tarkoitus. Ehkä tämänkin globaalin katastrofin tarkoitus selviää sitten jossakin kohtaa.

Halaten,
Emppu

Jaa tämä:

  • Click to share on Twitter (Opens in new window)
  • Click to share on Facebook (Opens in new window)
  • More
  • Click to share on Pinterest (Opens in new window)
  • Click to share on Tumblr (Opens in new window)

Related

Vastaa Peruuta vastaus

Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.

Kirjoittamani lastenkirjat:

  • KIRJOJANI MYYVÄT mm.
  • Booky
  • Adlibris
  • Suomalainen kirjakauppa
  • Kansallinen kirjakauppa
  • Akateeminen webshop
  • Prisma

Kirjastojen lainaustilanne ja omat varaukset tästä linkistä.

Kumpaakin kirjaa voi tilata myös suoraan minulta. Hinta on tuolloin 25 euroa. Tilaukset voi lähettää: kaneliomena76@gmail.com

Minä

Lämpimästi tervetuloa sivulleni 💖

Olen Erja Pyhältö-Seppälä, 48 vuotta. Pitkäaikainen kaupan alan yrittäjä, josta firman myynnin jälkeen tuli intohimoinen kirjoittaja.

Ensimmäinen lastenkirjani ”Homma hanskassa” on viimein saanut  kannet ympärilleen! Projektia on voinut seurata myös täällä blogin puolella.

Perheeseeni kuuluvat mieheni lisäksi kaksi lasta (11 ja 16) sekä maltankoirakaksikko Lucky ja Happy.

Kirjoittelen tällä sivustolla itselleni tärkeistä asioista. Tykkään tässä ruuhkavuosien keskellä paitsi pohtia elämän suuria kysymyksiä, myös näperrellä kaikenlaista sekä suunnitella uusia juttuja puutarhaan.

Liikunta, lukeminen ja etenkin kaikenlainen kirjoittaminen ovat tärkeitä henkireikiä.

Eri kulttuurit sekä maat kiinnostavat, joten haaveena olisikin tulevaisuudessa pystyä matkustelemaan  enemmän.

Otan mielelläni vastaan postia, jota voi lähetellä osoitteeseen kaneliomena76@gmail.com

Halauksin, Erja

Vanhemmat kirjoitukset

Hae kirjoitusta

Avainsanat

Anne Muhonen arki blogi dokumentti elämä Erja Pyhältö-Seppälä Homma hanskassa hyvinvointi Joku Muu joulu joulukoristelu koira koiranpentu korona kuntta lapset lastenjuhlat Lastenkirja Lastenkirjauutuus lastensynttärit Lucky maltankoira mielen hyvinvointi migreeni Minä Netflix Novelli Omakustanne Omakustannekirja perhe perheblogi pihaunelmia puutarha reuma Saiturin joulu sisustus syksyn 2023 uutuuskirjat synttärit työelämä yksinäisyys yrittäjyys yrittäjä yrittäminen Äitienpäivä äitiys
© 2025 Sydänmuruja | Powered by Superbs Personal Blog theme