Moni tietää Riverdancen. Se nousi hetkessä maailman tietoisuuteen Irlannissa pidettyjen Euroviisujen väliaikaohjelmasta, vuonna 1994. Riverdance taitaa olla tanssiryhmän nimi (?), mutta moni (itseni mukaanlukien), kutsuu siten tuota kiehtovaa tanssia. Tanssia, jonka juuret ovat Irlannissa, mutta johon on onnistuneesti yhdistelty mm. flamencoa sekä steppausta. Olin Dublinin viisujen aikaan itse lukion tokalla ja muistan istuneeni television edessä,… Continue reading
Blogissa on ollut hiljaista. Olen ollut kaiken syksyn sairastamisen jälkeen umpiväsynyt, joten kaikki vapaampi aika on mennyt levätessä ja koittaessa pikkuhiljaa saada taas maata jalkojen alle. (Ja tutkimukset jatkuvat ensi vuonna, mutta nyt rentoudutaan). Joulua ollaan valmisteltu rauhallisessa tahdissa. Lapset ovat jo niin isoja, että leipomiset on voinut jättää heidän huolekseen (eli ilokseen). Sen kun… Continue reading
Mulla on viime ajat ollut valtava kaipuu menneeseen aikaan. En nyt tarkoita kuparikautta, keskiaikaa tai muuta sellaista esimeininkiä. Ei – pysytään ihan näissä vuosissa, jotka olen itse elänyt. Oon muistellut paljon nuoruuttani. Kouluaikojani. Kavereitani. Tekemisiäni ja tekemättä jättämisiäni. Kuunnellut 80- ja 90-luvun musaa. Pitänyt lapsille parina iltana retrodiscoa ennen nukkumaanmenoa. (Luukuttanut siis täysillä kodinhoitohuoneen radiosta… Continue reading
Meidän talon pukki näyttää siirtyneen digikaudelle. Ennen lapset jättivät huolella kirjoitetut, överikoristellut kirjeensä tontun sukkaan, josta ne yön aikana mystisesti hävisivät. Tänä vuonna esikoinen kilautti muutaman kuvaliitteen omista toiveistaan wappiin. Kuopus kyllä väkersi kirjeen, mutta toi sen mulle ja unohti laittaa sitä mihinkään ”postitettavaksi”. Eikä tuosta kirjeestä ole ollut sen koommin puhetta. Tyttö lienee unohtanut… Continue reading
Asuttiin ennen nykyistä osoitetta erillistalossa. Siis yhdessä monista omakotitaloista, jotka oli sijoiteltu pienelle alueelle ja systeemi toimi taloyhtiömalliin. Taloyhtiö oli päättänyt jostain korjauksista ja meillekin tuli jo hyvissä ajoin lappu, jossa ilmoitettiin korjaajan saapumisajankohta. Unohdin sen. Joo, meillä ei ollut käärmettä, minipossua, koiraa tai mitään muutakaan kiinni laitettavaa lemmikkiä, joka olisi pitänyt huolehtia jonkin aidan… Continue reading
Kun lähettää lapsen aamulla kouluun, tulee harvemmin huudettua viimeiseksi perään, muistiko hän ottaa kokeeseen lunttilappunsa mukaan. Tänään sellainenkin hetki tuli koettua. Esikoisen bilsanopettajan ajatus oli pieni, mutta hieno. Hän leikkasi valmiiksi pikkuiset paperinpalat, johon sai tehdä oman lunttinsa. Jos uusii lappua isommaksi kotona, siitä leikataan ennen koetta reunoja sen verran, että kokovaatimus täyttyy. Lappu täytettiin… Continue reading
Viimeaikojen turhautuminen selittämättömään oirekirjoon on purkautunut jo useamman kerran raivonsekaisina kyyneleinä. Paniikkihäiriöolona. Masentuneisuutena ja kovana sisäisenä ahdistuksena. Pään on helpompi kestää asioita, joilla on jokin nimi. Antaisin aika paljon, jos saisin tarkan tiedon siitä, mikä mulla on. Tai jonkun avun, että voisin palata takaisin normaaliin arkeeni. Mutta ei. Elokuun toiselta viikolta lähtien olen kärsinyt oudosta… Continue reading
Menneet kaksi kuukautta ovat olleet kamalia. Silkkaa pelkoa, epätietoisuutta ja outoja oireita. Lukemattomia käyntejä päivystyksissä, tutkimuksia eri alojen lääkäreillä, kuvauksia ja labrakokeita. Sängyssä makaamista, kaiken ylimääräisen jättämistä sekä unettomia öitä. Kun ensin pelkää kuolemaa viiden viikon ajan 24/7 siksi, kun henki ei kulje kunnolla missään asennossa, olisi se ollut jo ihan riittämiin. Pitikö sen päälle… Continue reading
Kun lääkekokeilu päättyy pyörtymiseen päivystyksen ovella, ei järin paljoa kiinnosta jatkaa testejä seuraavalla pillerillä. Olen aiemmin täällä kertonutkin päänsäryistä, joiden määrä on triplaantunut tämän vuoden puolella. Viime postauksessa kirjoitin valosta päänsärkytunnelini päässä. Mulle aloitettiin viikko sitten migreeninestolääke ja olin niin innoissani. Vihdoinkin nuo hirvittävät, lamaannuttavat säryt loppuisivat ja pääsisin tarttumaan taas elämään kiinni sen sijaan,… Continue reading
Niin se elämä muuttaa toisinaan kulkusuuntaa nopeasti. Kirjoittelin tänne jossain kohtaa päänsäryistäni, joista onkin eskaloitunut nyt kunnon ongelma. Siinä, missä elokuun alussa iloitsin pääseväni palaamaan kakkosrokotuksen myötä töihin ja asiakaspalveluun, olisin tällä hetkellä ikionnellinen siitä, että saisin hengitettyä kunnolla tai jaksaisin kävellä edes kilometrin. Lenkit ovat jääneet, samoin vähänkin hengästyttävät jumpat. Kirjoittaminen, näyttötyö ja soittaminen… Continue reading
