Moni tietää Riverdancen. Se nousi hetkessä maailman tietoisuuteen Irlannissa pidettyjen Euroviisujen väliaikaohjelmasta, vuonna 1994. Riverdance taitaa olla tanssiryhmän nimi (?), mutta moni (itseni mukaanlukien), kutsuu siten tuota kiehtovaa tanssia. Tanssia, jonka juuret ovat Irlannissa, mutta johon on onnistuneesti yhdistelty mm. flamencoa sekä steppausta.
Olin Dublinin viisujen aikaan itse lukion tokalla ja muistan istuneeni television edessä, kuin naulittuna. Miten niiden jalat liikkuvat niin nopeasti? Miten ne jaksavat hyppiä niin pitkään? Nostaa jalat niin korkealle? Olla käyttämättä käsiä liikeapuna?
Paitsi upeaan tanssiin, ihastuin tuolloin myös irlantilaiseen, rytmikkääseen musiikkiin, jonka tahtiin tanssiryhmä polki lattiaa. Rakastan tanssimista ja kumea rummun sointi yhdistettynä maagisen melodiseen rytmiin, sai omatkin jalat naputtamaan. Lopputulos oli taianomainen.
Tämä ensikosketus aiheeseen lipui mieleeni, kun tässä viikonloppuna alettiin katsella Netflixiltä lasten kanssa leffaa nimeltä Riverdance – virtauksen voima.
(Kuvat on otettu suoraan telkkarin ruudulta. Saattavat olla hieman epätarkkoja).
Elokuva kertoo irlantilaisesta pojasta, Keeganista, jonka isoisä on majakanvartija. Isoisän kuoleman jälkeen vastuu majakan valon päivittäisestä sytyttämisestä siirtyy pojalle, joka ei innostu asiasta lainkaan.
Isoisä on kertonut Keeganille tarinaa, jonka mukaan valolla on vielä merenkulun turvaamistakin tärkeämpi tehtävä. Se estää ”metsästäjää” saapumasta maihin. Metsästäjä tulee pimeydestä ja jahtaa legendaarisen taikapeuran sarvia. Sarvet saatuaan hän voi kuivattaa joet ja tuoda maahan pimeyden.
Keegan ei usko tarinaan ja eräänä päivänä majakan valo jää sytyttämättä. Tästä alkaa aikamoinen seikkailu, johon hän saa mukaansa kylässä asuvan Moya-tytön. Moya johdattaa pojan outoon paikkaan, jossa isoisän kertomukset näyttävätkin käyvän toteen.
Elokuvaa rytmittävät alusta loppuun upea irlantilaismusiikki sekä mahtavat tanssiesitykset, jotka nostavat välillä kyyneleet silmäkulmiin.
Elokuvan jälkeen kaivettiin lasten kanssa vielä netin kätköistä se ihka ensimmäinen kerta, kun itse näin Michael Flatleyn johdolla esitetyn esityksen. Tanssin, joka hurmasi ensikerrasta, jonka unohdin tässä joksikin aikaa ja joka vei taas täysin mennessään. Tämän lumoavan lastenleffan myötä.
Suositellen, Emppu (ja jälkikasvu)
IG sydanmuruja