Tiedätkö tilanteen, kun soitat johonkin, etkä saa mitään selvää siitä, mitä langan toisessa päässä oleva ihminen puhuu? No, ensin pyydät tietenkin kohteliaasti anteeksi ja toistamaan asian. Tämän jälkeen kuuntelet korva tarkkana, mutta mitä sitten, jos juttu on edelleen hepreaa? Pyydät vielä kohteliaammin anteeksi ja sanot, että linja on vähän huono. Että nyt jäi vielä osa… Continue reading
Rakastan elokuvia ja katselenkin niitä paljon, mutta sarjoja olen karsastanut jo monta vuotta. Johtunee siitä, että näin ruuhkavuosien keskellä ei ole koskaan ollut tarpeeksi aikaa alkaa seurata mitään suorana, eikä meillä ole ollut moniin vuosiin minkäänlaista tallennussysteemiäkään. Maanantai-iltana tällä viikolla mietiskelin, että voisin pitkästä aikaa katsoa jostain sarjasta ekan jakson. Tietysti jäämättä koukkuun, koska en… Continue reading
Etä-äidin kunto rapistuu tässä vaiheessa jo nopeammin, kuin maali suorassa auringonpaisteessa ulkohuusin seinässä. Pidin yhden päivän älykelloa ihan kokeeksi. Kaduin jo viiden aikaan iltapäivästä. Normaalissa arjessa tuo hiukan reilu kymmenentuhatta askelta tulee heittämällä. Tavallisessa etäpäivässä sain hädin tuskin kerättyä hiukan yli kuusituhatta askelta. Tosin kyseisenä päivänä koiralenkkikin jäi tekemättä. Mutta silti… Koitin myös tehdä tavallisen… Continue reading
Jouluperinteet. Hyvin kaksipiippuinen juttu. Moni pyörittää vuodesta toiseen joulussaan perinteitä, joista ei itse niin välittäisi, mutta tekee silti, koska niin on aina tehty. Oon miettinyt usein, millainen joulu meilläkin olisi, jos ei olisi minkäänlaista oman suvun perinnehistoriaa. Jos jokainen ihminen loisi oikeasti ihan itse alusta saakka omat tapansa viettää milloin mitäkin juhlaa. Olen jouluihminen kiireestä… Continue reading
Viikko sitten maanantaina meillä oli ”THE DAY” , kun vuoden tärkeimmät kirjeet laitettiin eteenpäin. Kyseistä hetkeä edelsi parisen vilkasta viikkoa, jolloin kuumeisesti mietittiin, mikä voisi kymmenien ihanien juttujen seasta olla juuri se, minkä toivoisi kuusen alta aattona löytyvän. Perinteisesti meidän lelukuvasto on selattu hiirenkorville ja merkattu niin täyteen kaikenlaisia hieroglyfejä, ettei sieltä alta tahdo enää… Continue reading
Rakastan joulua 💖. Se on lapsuudesta saakka ollut mun lempijuhlani vuodessa ja todella onnistuneesti olen siirtänyt jouluvillin meidän lapsiin. Hyvä kun he malttoivat mennä nukkumaan, kun huomenna saa avata kalenterin ensimmäisen luukun. Tai oikeastaan tänään, sillä kirjoitan tätä keskiyöllä. Pitää muistaa vielä laittaa tontun sukkiin täytettä ennen aamua, ettei joulukuu ala maailman suurimmalla pettymyksellä. Joulukuu… Continue reading
Tässä on mun rakkain ”työskentelysoppeni”. Keittiön pöydän ääressä. Minä kirjoitan, kuuntelen samalla joululauluja ja koirat nukkuvat pöydän alla. Sitä ei turhaan sanota, että keittiö on kodin sydän. Meidän keittiön pöytä kerää ainakin koko perheen tekemään ääreensä milloin mitäkin. Lapset tekevät aina läksynsä keittiössä, vaikka molemmilla on kirjoituspöytä omassakin huoneessa. Samoin kaikki askartelut he hoitavat täällä. … Continue reading
Arvatkaa nolottiko? Tilasin netistä kotiinkuljetuksena paketin, johon tuli kaikenlaista pikku sälää. Oston jälkeen luin ilmoituksen, että toimitus pilkotaan useampaan eri osaan. Ei siinä vielä mitään. Ihan ymmärrettävää ja toimituskin oli nopea. Jopa osissa. Kaikki tavarat olivat perillä viikon sisällä tilauspäivästä. Asia, joka nolotti oli se, kun sama postinkantaja toimitti joka paketin. Plus vielä sen lähetyksen,… Continue reading
Tänään on paitsi kolmastoista perjantai, myös maailman ystävällisyyspäivä. Ja teemahan sopii vallan mainiosti, sillä tänään vietetään myös Nenäpäivää. Wikipedian mukaan ystävällisyyspäivän tarkoituksena on nostaa esille hyviä tekoja yhteisössä ja keskittyä positiiviseen valtaan sekä ystävällisyyteen. Tätähän Nenäpäivän tempauksilla juuri tehdään. Meidän kummilapset Plan, joka toimii seitsemässäkymmenessä maassa, on yksi järjestöistä, joille Nenäpäivän tuottoja ohjataan. Meillä on… Continue reading
Viime viikonloppu meni kuin siivillä. Ohjelmassa oli synttäriä, isänpäivää, liikutusta, hysteeristä naurua, vaaleja, vaaleja, vaaleja ja rippunen lisää joulua. Liikutusosuudesta pitivät huolen lasten tekemät isänpäiväkortit ja -lahjat. Vedin ekat kyyneleet sisäänpäin jo torstaina, kun ekaluokkalainen kaivoi koulurepustaan kuplavolkkarin muotoisen kortin, jossa luki ”Iskä parkissa”. Kortti oli maailman suloisin parkkikiekko, jonka iskä sitten tottakai ottaa mukaansa… Continue reading
