Huomenna sunnuntaina mun blogi täyttää yhden vuoden! Kohta ollaan siis hyvää vauhtia taaperovaiheessa. Julkaisen nyt ihan ekan tekstini, jonka vuosi sitten kauniissa huhtikuisessa iltahämärässä naputtelin. Muistan vieläkin sen jännittyneen tunteen, kun laitoin tuon jutun menemään ja aloin odottaa, löytääkö sitä kukaan. Ja muistan senkin, miltä tuntui, kun sain ensimmäisen kommentin kirjoitukseeni. Aivan mahtavaa! Silloin taisin… Continue reading
Helouhelou ihanaiset! Mitä teille kuuluu? Etäopiskelua mennään kolmatta viikkoa ja tämän perheen äiti on oppinut jo käyttämään Google Classroomia, liittymään Meetiin, lähettämään Youtuben videoita WhatsAppilla ja jakamaan oman sijaintinsa toisille Google Mapsissa. (Joo, oon täysi puujalka sovellusten maailmassa, joten nämä ei oo todellakaan olleet mulle itsestäänselvyyksiä tähän saakka). Lisäksi olen tässä sivussa kerrannut genetiivin, partitiivin… Continue reading
Perjantai. Lasten etäopiskelupäivä nro 5. Kännykän (ärsyttävä) herätysääni naputtaa jo kolmatta kertaa. On pitänyt vaihtaa se viimeisen vuoden johonkin inhimillisempään versioon. Ainoa ongelma on, että muistan jutun vain aamuisin. Läväytän äänen hiljaiseksi ja kuuntelen, kun pikkuiset askeleet tassuttavat omasta huoneestaan meidän ovelle. Eskarilainen hieroo unisia silmiään ja nostaa koiran meidän sänkyyn, kömpien itse perässä. Meidän… Continue reading
Heissan ihanat! Mitä teidän rauhaan kuuluu? Täällä vietetään kiireetöntä karanteenielämää. Eristäydytään ja erakoidutaan oikein kunnolla. Sinänsä sopivaa tällaiselle introvertille luonteenlaadulle, mutta syy ei ole se parhain. Tai lähelläkään sitä. Poikkeusoloista huolimatta elämä kulkee eteenpäin, vaikka tällä hetkellä se tuntuukin jatkuvan jonkinlaisessa oudossa rinnakkaisuniversumissa rajoituksineen päivineen. Kaikki on niin kuin ennenkin, mutta sittenkään mikään ei ole.… Continue reading
Helou❣ Perjantai kolmastoista ja meidän lapsille tuli saikkupäivä. Normaalisti sitä ei niin hätkähtäisi tukkoisia neniä ja aivastussarjoja, mutta tähän maailmanlopun aikaan pelästyy pienemmästäkin. Tänään tuli myös Wilmaan kaivattu kannanotto korona-ajan koulunkäynnistä lasten koulun rehtorilta. Koulu aiotaan pitää ainakin vielä auki, tosin oppilaat toivat kaikki kirjansa kotiin jo torstaina. Valmistautuvat toimimaan etänä. Jos lapsella on lähipiirissä… Continue reading
Niin paljon kuin siivoamista ja järjestyksessä olevia paikkoja rakastankin, alkaa pää olla kohta ihan täynnä niihin vaadittavaa urakkaa. Miten kummassa musta tuntuu siltä, että vuosi vuodelta homma vaan lisääntyy. Vai johtuuko se vaan siitä, että itse vanhenee ja hidastuu. Pitäisiköhän palkata suosiolla siivooja? Pyykkiä siellä, tavaroita täällä, sotkua joka tason päällä Olen lukenut monta kertaa… Continue reading
Kohtapuoliin koittaa taas pääsiäistä edeltävä palmusunnuntain virpomispäivä. Vaikka suurin osa ihmisistä suopeudella tähän perinteeseen suhtautuukin, saa joka vuosi lehdistä lukea myös useita vihaisia kommentteja karkkia kerjäävistä kakaroista, jotka soittelevat ovikelloa milloin mitenkin väärään aikaan. Virvon, varvon, tuoreeks’, terveeks’ Mun mielestä tuo virpomisperinne on ihana. Itse kävin lapsena kavereitten kanssa lähes vuosittain naapuruston läpi, huolella koristellut… Continue reading
Oltiin tässä eräänä päivänä koko perheen voimin vaateostoksilla. Meidän lapset on perineet shoppailugeenin äidiltään, joten me kolme viihdytään näissä massiivisissa ostoskeskuksissa vallan mainiosti. Vaikka koko päivä. Mieheni sitävastoin vihaa kauppoja. Hän naulaa mieluummin isovarpaansa lautaan, kuin lähtee ostoksille. Ja uskaltaisin empiirisen tutkimukseni perusteella väittää, että hänellä on useita kohtalotovereita. Ostoskeskusten käytävien penkkirivistöt on aika sataprosenttisesti… Continue reading
Heipparallaa ihanaiset! Kuinka teidän helmikuu on lähtenyt käyntiin? Mun mielikuvissa koko helmikuu on jotenkin ihan vaaleanpunainen. Johtunee siitä, että silloin on kaikenlaista kivaa merkkipäivää ja hömppää odotettavissa. Helmikuu on yhtä, kuin ensiaskel kevääseen. Se on pikkupakkasella rapsahteleva, kantava lumenpinta (kun hangista ei tänä vuonna voi oikein puhua). Se on tulppaaneita maljakossa ja aurinko, joka paistaa… Continue reading
Tuleeko sullekin toisinaan sellainen tunne, että mitä enemmän ikää tulee, sen vähemmän koulussa opittuja perusjuttuja muistaa? Itse oon saanut huomata sen, että joissain asioissa opettajasta onkin tullut oppilas. Äiti oppii uutta eskarin kanssa Jokaisella kerralla on yhtä lumoavaa seurata, kun lapsi oppii jonkun uuden taidon. Ekoina vuosina niitä hetkiä tulee tuhkatiheään. Hyvä, kun muistaa vauvakirjaan… Continue reading
