Rakastan elokuvia ja katselenkin niitä paljon, mutta sarjoja olen karsastanut jo monta vuotta. Johtunee siitä, että näin ruuhkavuosien keskellä ei ole koskaan ollut tarpeeksi aikaa alkaa seurata mitään suorana, eikä meillä ole ollut moniin vuosiin minkäänlaista tallennussysteemiäkään.
Maanantai-iltana tällä viikolla mietiskelin, että voisin pitkästä aikaa katsoa jostain sarjasta ekan jakson. Tietysti jäämättä koukkuun, koska en halua alkaa seurata mitään ihan fanaattisesti. Avasin Netflixin ja siellä oli ensimmäisenä ehdolla uusi sarja nimeltä Bridgerton. Valitsin sen.
Vaikka uutisia luenkin, en ollut lainkaan tietoinen siitä, että tämä sarja on tällä hetkellä jonkinlainen hitti ja sisältää kohutun seksikohtauksen (jota itse en ole vielä nähnyt).
Mun valintani osui Bridgertoniin siksi, koska ihannoin 1800-luvulle sijoittuvia tarinoita. Sen ajan puvut, tavat, seurapiirit ja niin edelleen, kiinnostavat suuresti. (Tuosta ajasta kertoo myös Tuulen viemää, joka kuuluu sekä kirjana, että elokuvana mun ehdottomiin suosikkeihin).
 |
| (Kuvat ovat Netflixistä) |
Sarjassa keskitytään Bridgertonin ja Featheringtonin perheisiin, joiden täysi-ikäistyneet tytöt ovat astumassa ensimmäistä kertaa seurapiireihin eli lähtevät metsästämään aviomiehiä itselleen.
Sarjassa kuvataan paljon tanssiaisia, jotka olivat paras tapa tutustua vastakkaiseen sukupuoleen. Toki mukana joka tytöllä oli esiliina – äiti, isä, veli tai vaikka seuraneiti. Yksin ei missään tapauksessa ollut soveliasta mennä.
Bridgertonin perheestä pääosassa on nuori Daphne-neitokainen, jonka kuningatar nostaa heti alussa kauden timantiksi eli tavoiteltavaksi tytöksi. Daphnen veli pilaa kuitenkin heti ensimmäisissä tanssiaisissa ylisuojelullaan timantin mahdollisuudet ja Daphne saa turhaan odotella kotonaan kosijaruuhkaa.
Daphne tapaa herttuan, jonka kanssa tekee sopimuksen. He esittävät tapailevansa, jotta herttua saa olla rauhassa äideiltä, jotka haluavat naittaa tyttärensä hänelle ja Daphne saa miehet kiinnostumaan itsestään, ”seurustellessaan” herttuan kanssa. Olen vasta kolmannessa jaksossa, mutta näyttää jo siltä, että molemmat jäävät toisiinsa koukkuun jollain tavoin kuitenkin, vaikka tarkoitusperä suhteelle olikin ihan toinen.
Sarjassa kuvataan hyvin tuon ajan paremman väen elämää.
Tyttöjen päivät kuluvat opetellessa ompelua ja soittamista sekä lukien ja juoruten. Tytön tärkein tehtävä on säilyttää koskemattomuutensa avioliittoon saakka ja löytää itselleen mies mahdollisimman nopeasti.
Naiset ovat heikompia astioita, joita miesten kuuluu suojella. Tätä heikkoutta ja haurautta korostetaan vielä lisää tekeytymällä tyhmiksi sekä pyörtyilemällä sopivassa kohdin. Mitä vain, että mies saa tuntea itsensä viisaaksi ja vahvaksi.
Naisten mielipiteillä ei myöskään ole mitään väliä. Jos nainen sanoo jotakin, se uskotaan todeksi paremmin, jos se kuullaan uudelleen miehen suusta.
Tarinaan tuo lisää mielenkiintoa tuon ajan ”juorulehdykkä”, jota kirjoittaa tuntematon mysteeri-ihminen Lady Whistledown. Hän julkaisee juoruja, joissa kerrotaan julkisesti asioita, joista ihmiset kuiskailevat. Lehdessä myös arvaillaan seurapiirien senhetkisiä tapahtumia ja tulevia käänteitä. Vaikka kukaan ei tiedä Lady Whistledownin todellista henkilöllisyyttä, selvää on, että hän itse tietää kaikesta kaiken.
***
Jäin Bridgerton-koukkuun jo ekasta katsomiskerrasta, vaikka niin koitin sitä välttää. Eilen katselinkin sitten jo kaksi jaksoa peräjälkeen. En oo lainkaan tutustunut edes siihen, kuinka monta jaksoa kaikkiaan löytyy eli kuinka kauan tämä ”urakka” kestää, mutta mieluinen se ainakin on.
Ihanaa viikonloppua sulle toivotellen, Emppu
FB @kaneliomena76 ja IG @emppu76