Tiedätkö tilanteen, kun soitat johonkin, etkä saa mitään selvää siitä, mitä langan toisessa päässä oleva ihminen puhuu?
No, ensin pyydät tietenkin kohteliaasti anteeksi ja toistamaan asian. Tämän jälkeen kuuntelet korva tarkkana, mutta mitä sitten, jos juttu on edelleen hepreaa?
Pyydät vielä kohteliaammin anteeksi ja sanot, että linja on vähän huono. Että nyt jäi vielä osa asiasta pimentoon. Voisitko toistaa vielä kerran? Säädät korvat äärimmilleen ja unohdat hengittää, kun koitat saada puheen tulkituksi.
Siinä vaiheessa, kun asia menee kolmannen kerran ohi korvien, mietit kuumeisesti miten hemmetissä kehtaat pyytää juttukaveriasi enää kertaakaan toistamaan sanomaansa. Näin puhelu jatkuu paniikin vallatessa alaa mielessäsi. Jännität, että loppukin juttuhetki kulkee samalla tavalla. Ja tottakai se kulkee. Ihan vain jännityksen takia.
Kukaan ei arvaakaan, kuinka monta kertaa itse halusin eilen vajota syvimpään maan rakoon. Ja jäädä sinne vähintään viikoksi.
He, jotka ovat lukeneet ennenkin mun juttujani, saattavat muistaa, etten ole kauhean hyvissä väleissä tietotekniikan kanssa. Tietotekniikkaa idiooteille-kirjojen rustaajat ovat joskus todennäköisesti palvelleet minua jossain IT-alaan liittyvässä asiassa.
Kuvittele, että kasaat Ikean hyllyä, jossa on viisisataa erilaista mutteria ja jokaisen käyttötarkoitus on selitetty latinaksi. Jep, that was me, kun aloin pystytellä tätä omaa nettisivua.
Pyörin sivustojen välillä, kuin Liisa Ihmemaassa. Mikä on widget? Miten ne saa sivupalkkiin? Miksi kuva ei tule otsikkoon oikean kokoisena, vaikka kuinka koitan? Siirtokoodi? Häh? Ja niin edelleen.
Mun käyttämäni palvelun helppilinja on käynyt kuumana kaksi viimeistä päivää. Eilen ruhtinaallisten kolmenkymmenenkahdeksan viestin jälkeen saatiin selvitettyä yksi asia lisää. Kiitin asiakaspalvelijaa tuhannesti kärsivällisyydestä ja mietin hiljaa mielessäni, että siellä heitetään varmaan jo tikkaa mun kuvani päälle.
Ihailen suuresti näitä IT-alan taitureita. Muutamalla näppäimistön painalluksella he tekevät ihmeitä ja kaikki järjestyy silmiesi edessä sekunneissa. Itse tahkoat samaa saamarin hommaa tuntikaupalla ja saat aikaan vain kammottavan sotkun. Siksi halusin, että ammattilainen siirtää entisen blogini tekstit tänne.
No. Siinä hommassa kävi kipeästi ilmi, etten ymmärrä tietotekniikkakieltä pennin vertaa. Enkä ymmärtänyt sittenkään, kun tämä ihana ihminen sähköpostin päässä kertoi selkokielellä, melkein kädestä pitäen mitä pitäisi tehdä. Olin silloin lähetellyt jo pitkälti toistakymmentä viestiä samasta asiasta ja niin paniikissa, että pelkäsin jo sitä, kun viestiääni kilahti. Mitä minä seuraavaksi onnistuisin tunaroimaan?
Hommaa jatkettiin pienin väliajoin pitkin päivää.
Toiseksi viimeisellä yrityksellä noutaa tietoja, onnistuin tyrimään ihan kynnyksellä. Juttu oli jo niin lähellä onnistua. Nieleskelin harmin kyyneleitä. Miten hemmetissä en pysty tähän!
Siinä sitten kyseisen päivän viimeistä yhteydenottoa odotellessa, valjastin apunäytöksi vielä läppärin sähköpostin. Nyt en voi mokata, kun kännykän viestinäkymää ei tarvitse kesken kaiken vaihtaa, ajattelin.
Puhelin kilahti, minä näppäilin numeron kädet vapisten ja läpi meni! Onnistui, lähetin viestiä asiakaspalveluun. Parinkymmenen minuutin kuluttua homma oli valmis.
Sydämellinen kiitos vielä tätäkin kautta Seravolle, josta asia hoidettiin nopeasti, kärsivällisesti ja tyylillä. Olen saanut sieltä hyvää ja kohteliasta palvelua jokaiselta, jonka kanssa olen viestitellyt.
Halaten, Emppu
P.S. Suurin häpeä on tänään jo haihtunut. Ja jotain hyvääkin tästä kaikesta nettisäätämisestä on seurannut. Tiedän niin paljon enemmän jo kaikista toiminnoista ja sovelluksista, mitä eilen tiesin tähän aikaan.
Ihanaa viikonloppua sulle <3