Aikana, kun meidän lapsista kumpikaan ei ollut vielä koulussa, pohdin paljonkin heidän harrastuksiaan. Henkilökohtaisesti en pidä alle kouluikäisten harrastuksia välttämättömänä (en kyllä kouluikäistenkään), mutta ulkoapäin tuleva ”sosiaalinen paine” antoi ymmärtää, että kyllä pienenkin kannattaisi johonkin harrastetoimintaan osallistua. Vaikka pelkästään muiden lasten tapaamisen vuoksi. Jos oman lapsen harrastaminen jäi nenänkaivuuseen hiekkalaatikolla, sitä koki jotenkin olevansa huono…
Tiedätkö sen tunteen, kun odotat jotain, eikä se sitten olekaan sellaista, kun olit odottanut? Me ollaan oltu perheen kanssa maaliskuun koronakaranteenin alusta lähtien aika paljon keskenään. Kakskytneljäseitsemän. Seitsemän päivää viikossa. Välillä mökillä, välillä kotona. Mies nyt kävi parilla työmatkalla tuossa viruksen suvantoaikana, mutta itse en ole käynyt vielä edes kaupassa. Kirjasto, fyssari ja kampaaja ovat…
Olin 32-vuotias, kun meidän esikoinen syntyi. En ole koskaan ollut mikään hyvä ruoanlaittaja (kuten ei puolisonikaan) ja meidän ruokavalio oli koostunut pitkälti eineksistä, keitetystä makaronista sekä grilliruoasta asuessamme vielä kahdestaan. Vauvalle halusin kuitenkin tarjota kotiruokaa ja niinpä mun oli opeteltava itse säännöllisen syömisen lisäksi edes jonkintasoinen kokkaaminen. Edelleenkään ruoanlaitto ei kuulu lempipuuhiini. Leipominen on mielestäni…
Kuinka paljon murhetta voikaan tuoda tullessaan satuhahmo, joka äidin harvalla päällä varustettuna unohtaa illan väsymyksessä tärkeän tehtävänsä? Ekaluokkalaiselta irtosi ties kuinka mones maitohammas. Osan niistä hän on säästänyt pussiin (en tiedä miksi), kaksi hän on jättänyt hammaskeijun noudettavaksi. Olen puhunut hänet ympäri (samoin kuin esikoisen aikanaan) tuosta klassisesta ajatuksesta, että irronnut hammas tulisi jättää tyynyn…
Ärsyttävää, kun olen julkaissut eilen kirjoittamani tekstin tänään jo kolme kertaa, eikä sitä ole näkyvissä Blogit-sivustolla vieläkään. (”Ihanaa olla 40+” löytyy ainakin suoraan mun entisiltä sivuilta, vaikkei Blogien kautta sitä lukemaan pääse.) No, anyway… Kohta on elokuu ja parin viikon päästä pitäisi osata taas herätä ajoissa viitenä päivänä viikossa. Pää huutaa jo valmiiksi suurta aikaerorasitusta….
Meillä kävi aika säpinä tänä aamuna. Lapset etsivät touhulla siistiä ja kaunista päällepantavaa, hiuksia harjattiin taidokkaille kiemuroille ja tytön ranskanlettiin kiedottiin muuhun asuun mätsäävä nauha. Minä levitin hartaudella ripsiväriä, taiteilin pitkästä aikaa kajalrajaukset ja turhamaisuuksissani tupsautin vielä puuteritkin ympäri naamaa. Mietin pitkään laitanko verkkaria vai suorempaa housua, toppia vai pitkähihaista. Ja hiukset – nutturalle vai…
Tämä ei ole mikään kaupallinen yhteistyö, vaan ihan omasta halusta ja aloitteesta kirjoitan muutamasta paikasta, joista olen löytänyt kivoja tuotteita höystettynä hyvällä, nopealla palvelulla. Tässä korona-aikana on tullut nettishoppailtua paljon enemmän. Voisipa melkein sanoa, että mulla alkaa kohtapuoliin olemaan asiasta jo melkoinen kokemusasiantuntijuus. Meillä mies on hoitanut epidemia-aikana kaikki ruokaostokset (hoitaa edelleen), enkä itse ole…
Pikkuhiljaa alkaa hermo-niminen paikka kiristää. Piti katsoa lasten kanssa Zalandon sivuilta lenkkarit molemmille. Yllätys yllätys, nettiyhteys ei pelaa. Oon nyt viimeisen puoli tuntia juossut teknisen tilan ja kahden läppärin väliä. Painellut nappeja sieltä täältä ja yhdistänyt kaikkea mahdollista uudelleen. Palaan taas uuden kierroksen jälkeen työpöydän ääreen istumaan, katson ilmeetöntä ruutuvihollistani silmiin, näpytän hiirellä morsetustahtia…
Alkaessani miettiä tätä kirjoitusta, muistelin samalla erinäisiä elämäni juhannuksia. Parhaiten poikkeuksellisuutensa vuoksi muistan jussin, jonka istuin aattoillasta aamuseitsemään Taysin päivystyksessä, odottamassa siskoani. Hänellä oli syöpähoitojen sivussa noussut korkeahko kuume ja sitä selviteltiin erilaisin kokein. Sisko oli ottanut ajankuluksi mukaansa lehtiä ja pari kirjaa, joista minä kahmin oman osuuteni, kun hän lähti osastolle, jonne minulla ei…
Ollaan ihan rehellisiä. Opettajan työ vaikuttaa useimpien ihmisten mielestä päällisin puolin varsin helpolta. Mietitään, että sen kun vaan opetussuunnitelman antamissa raameissa käydään läpi asiat tietyssä järjestyksessä, tarkastetaan oppien perille meno erinäisillä kokeilla, pidetään parit vanhempainillat vuodessa ja valvotaan muutama välkkä viikossa. Sen lisäksi työaika on säännöllinen, jokainen viikonloppu vapaa, eikä vielä olla edes päästy puhumaan…