Meillä ei oikein koskaan ollut mitään varsinaisia pääsiäisperinteitä, kun asuttiin kahdestaan.
Ammatti oli pienesti osasyyllinen. Niin monta pääsiäistä vietettiin kassan takana, ettei ollut mitään mieltä järjestää kotiin mitään. Työpaikalle kasvatettiin kyllä rairuohot : )
Sitten, kun lapset syntyivät, sitä alkoi kaivata juhlapyhiin edes jotain pysyvää.
Nyt meidän pääsiäiseen kuuluu aika vakiovarusteina rairuohot (tietysti),
keltaiset tulppaanit, narsissit, tyhjiksi puhallettujen kananmunien maalaus ja
pääsiäispupun piilottamien suklaamunien etsiminen.
Niin ja tietysti lähimpänä asuvien sukulaisten virpominen.
Mun vapaapäivien vakiovaruste on joku hyvä kirja tai lehti.
Liane Moriartyn ”Nainen joka unohti” oli niin älyttömän hyvä ja mukaansatempaava kirja, että halusin lukea häneltä vielä jotain muutakin. Tämä sitten tarttui mukaan seuraavaksi.
Meidän ”pikkuisen” pääsiäislauantain ohjelmassa oli kaverisynttärit.
Yritän aina harjoitella jotain uusia kampaustyylejä hänen hiuksiinsa. Osa onnistuu hyvin, osa vähemmän hyvin. Tässä harjoittelin tänään putouslettiä : )
Oli ainakin juhlista tullessa puoliksi purkautunut, joten joku palikka on vielä mennyt väärään suuntaan.
Tää tässä alla on ihan huippupeli!
Jalkapalloilla pelattava biljardi. Yksi meidän vakkari ulkopeleistä nykyään.
Säännöt on samat kuin pöytäbiliksessä, mutta tähtääminen niin huikean paljon vaikeampaa.
Jääpeitettä täällä hiukan vielä löytyy talvesta muistona, mutta kaikkialla muualla ympärillä
on jo ihan täysi kevät. Lintujen laulu on jotain ihan korvia huumaavaa.
Kevät <3
