Yleensä en lue enkä katso uutisia paljoakaan. Ihan vaan välttääkseni yleistä ahdistusta maailman asioista, joille en kuitenkaan voi mitään. Menneenä viikonloppuna taisin kuitenkin tsekata nettiuutiset kerran tunnissa. Totta puhuen useamminkin.
Koronaviruksen aiheuttama maailmantilanne tuntuu ihan sodalta. Valtiot sulkevat rajojaan ja asettavat tilanteiden kärjistyessä jatkuvasti tiukkenevia rajoituksia liikkumiseen ja ihmisten tapaamisiin. Jotkut etukäteen, toiset askeleen myöhässä. Nyt koitetaan joka puolella pelata aikaa, jotta terveydenhuolto ehtisi vastata kasvavan potilasjoukon tarpeisiin.
Euroopan pahimman epidemiapesäkkeen Italian tilanne tuntuu huonolta omassa vatsanpohjassa saakka. Uutiset sieltä ovat olleet kovin lohduttomia ja tuntuvat vaan pahenevan kerta kerralta. Uhrit on laskettu sadoissa per vuorokausi jo monen päivän ajan ja alivoimalla virusta vastaan pelaava terveydenhuoltohenkilöstö on jaksamisensa äärirajoilla.
Moni on varmaan nähnyt lehdissä kuvan, jossa hoitaja on nukahtanut näppäimistön päälle. Se kertoo kaiken olennaisen paineesta ja kiireestä, joka taistelun etulinjassa olevia lääkäreitä ja hoitajia nyt puristaa. Kiinassakin kärsittiin taudista samoin mittakaavoin, mutta asia tuntui silloin niin kovin etäiseltä. Viruksen etenemistä Suomeen ei siihen aikaan pidetty edes todennäköisenä. Ja tässä sitä ollaan. Never say never.
Itse olen tehnyt koronaan liittyviä päätöksiä viimeiset päivät aika nopealla tahdilla. Viruskaan ei säästele aikaa lisääntyessään, ei siis meilläkään ole loputtomasti aikaa mietiskelyyn. Yksi mun perusperiaatteistani kautta elämän on ollut ”better safe than sorry”, joten sille perustalle rakentaen olen nämäkin asiat miettinyt.
Vanhempien näkökulmasta…
…päätimme mieheni kanssa jo perjantaina lasten kotiopiskeluun jäännin. Päätöksen tueksi tuli eilen illalla myös uusi Wilmaviesti, jossa Lempäälän 5.-9.-luokkalaiset sekä lukiolaiset saivat suosituksen jäädä seuraaviksi kahdeksi viikoksi etäopiskelun piiriin. Eskarit ja 1.-4.-luokkalaiset jatkavat toistaiseksi koulunkäyntiä. Toki myös pienemmät koululaiset saa ottaa kotiin laittamalla ilmoituksen opettajalle. Me tehtiin niin ja eskarilainen saa omat kotitehtävänsä Wilmaan.
Kouluruokailukin on järjestetty eväiden merkeissä. Samalla, kun ilmoitti lapsensa etäopiskeluun, sai valita hakeeko lapsi eväspaketin koululta päivittäin lounasajan päätyttyä klo 12.15. Emme tätä vaihtoehtoa ottaneet, mutta ajatus oli silti hyvä. Pakettien hakukin oli ajoitettu siten, että koulussa olevat pienemmät ovat siihen aikaan tunneillaan. Kun on hakenut eväänsä, pitää poistua välittömästi koulun alueelta. Näin vältetään kaikki suurempi kohtaaminen ja vähennetään tartuntojen mahdollisuutta.
Työnantajan näkökulmasta…
… on joutunut miettimään ensisijaisesti työn turvallisuutta henkilöstölle. Meillä on käytössä kassoilla hanskat ja käsiä pestään saippualla sekä lotrataan käsidesillä. Kosketusnäyttöjä sekä korttiautomaattien näppäimistöjä pyyhitään ahkerasti. Ottimia noutopöydässä ja pullapisteellä vaihdetaan ja pestään usein.
Viikko sitten meillä oli koronapaniikin alkusointujen lisäksi vielä kolme sairaslomaa peräkkäin sekä yksi ihminen talvilomalla. Kahden ihmisen vajauksella kun vedettiin alkuviikko ja lomalta palaava joutuu automaattisesti parin viikon karanteeniin, päätettiin perjantaina supistaa aukioloaikoja. Meidän pienen firman porukka ei riitä enää toimimaan tavallisten aukiolojen puitteissa.
Koronaviruksen pelko on vähentänyt asiakasmääriä ympäriinsä. Ei asiakkaita + ei tuloja = joka puolella jaetaan henkilöstölle nyt lomautuslappuja. Kirjoitin jo yhteen edelliseen tekstiini, että myös koronan taloudellisia jälkiä tullaan siivoamaan globaalisti vielä pitkään. Meidän maassamme virus on vasta aluillaan ja moni paikka on jo nyt joutunut laittamaan ovensa kiinni tai muuten supistamaan toimintaansa. Todelliset vahingot nähdään vasta monien viikkojen päästä, kun suurin savu on hälvennyt.
Asiakaskato on alkanut jo meidänkin asemalla. Ei vielä niin suurena, mutta huomaa, etteivät ihmiset liiku enää niin ahkerasti. Moni jää tässä tilanteessa vapaa-ajallaan mieluummin kotiin tai lähtee vaikka metsäretkelle. Myös allekirjoittanut. Pienissä yrityksissä tämä tietää sitä, ettei kohta kannata pitää ovia auki. Se taas merkitsee meidänkin tapauksessamme kahdeksaa työtä vailla olevaa ihmistä määrittämättömäksi ajaksi.
Suljettu maailma
Kun katsoo pihalle, missä aurinko paistaa tälläkin hetkellä pilvettömältä taivaalta, kevät suorastaan tuoksuu ilmassa ja linnut laulavat joka puussa, ei uskoisi millainen myrsky yhteiskunnan sisällä käy. Kaikki tuntuu painajaiselta, josta voisi kiitos herätä kohta. Maailma on suljetumpi kuin koskaan omana elinaikanani, eikä kukaan tiedä milloin tämä päättyy. Ja millä tavalla tämä päättyy.
Yksi hyvä asia, joka kaikkien kriisien keskellä lähes väistämättä tapahtuu on se, että ihminen alkaa katsella oman napansa ulkopuolelle entistä tarkemmin. Yhteisöllisyyden tunne lisääntyy ihan eri tavalla, kun taistellaan yhteistä vihollista vastaan.
Päivittäisten huonojen uutisten keskellä mun sydäntä ovat ihan liikuttaneet ne pienet avun eleet, joita ihmiset ovat toisilleen ja etenkin ikäihmisille osoittaneet. Esimerkiksi kaupassa käynti riskiryhmään kuuluvan vanhuksen puolesta. Ihmiset ovat hyväsydämisiä. Todella. Normaalissa, helpossa arjessa ei vaan tule osoitettua sitä niin kovin usein.
Mutta nyt voidaan vain odottaa mitä tuleman pitää.
Ja siinä sivussa voidaan pestä niitä käsiä. Pitää tapaamiset minimissä ja pysyä enimmäkseen kotona. Ulkoilla paljon ja nauttia raikkaasta kevätilmasta. Olla rakkaiden lähellä.
Me selvitään tästä kyllä. Yhdessä.
Pitäkää huolta itsestänne murut 💖
Halauksin,
Emppu