Viime sunnuntaina katselin alkavaa viikkoa jo valmiiksi väsyneenä. Inhoan kaikenlaisia lääkäreihin liittyviä menoja ja niitä oli luvassa perjantaita lukuun ottamatta joka päivälle. Miten kaikki ylimääräinen muuten osuu aina samalle viikolle? Tämä kysymys kuuluu samaan mysteeriboksiin sukkia syövien pesukoneiden ja Ikean kasausohjeiden laatijoiden kanssa. No. Tuli maanantai. Esikoinen oli väsähtänyt jo edellisenä iltana ja kurkku oli… Continue reading
Kun kirjoitin viime syksynä ensi kertaa oudoista oireistani, jotka alkoivat elokuussa 2021 (parissa päivässä, murentaen hetkessä lähes kaiken toimintakyvyn), en olisi koskaan kuvitellut kiertäväni vieläkin lääkäreitä kesällä 2022. Edelleen vastauksia vailla. Tilanne on samansuuntainen. Kävelemään pystyn jo vähän pitempiä matkoja (n. kilsan), samoin tekemään joitain kotitöitä. Muuten hiljaiselo jatkuu, koska tulen heti kipeäksi, jos teen… Continue reading
Tänään on taas sellainen aamu. Valo sattuu silmiin, niskaa särkee ja unta on takana kolme tuntia. Kaiken tämän sai aikaan selkäkipu, joka ahdisti jälleen hengittämistä viime yönä aamutunneille saakka. Särkylääkkeen avulla sain vihdoin neljältä unen päästä kiinni. Ja kellon perkele herättikin sitten puoli seitsemältä. Raatorehellisesti sanoen, olen pillittänyt puoli aamua. (Toki lähetin ensin lapset kouluun).… Continue reading
Viimeaikojen turhautuminen selittämättömään oirekirjoon on purkautunut jo useamman kerran raivonsekaisina kyyneleinä. Paniikkihäiriöolona. Masentuneisuutena ja kovana sisäisenä ahdistuksena. Pään on helpompi kestää asioita, joilla on jokin nimi. Antaisin aika paljon, jos saisin tarkan tiedon siitä, mikä mulla on. Tai jonkun avun, että voisin palata takaisin normaaliin arkeeni. Mutta ei. Elokuun toiselta viikolta lähtien olen kärsinyt oudosta… Continue reading
