Ottakaa se koronarokotus. Tai perustelkaa hemmetissä kantanne siitä, miksi ette ota. Se on jo kuultu (ja pakko hyväksyäkin), että rokotteesta tiedetään varsin vähän. Sitä asiaa kukaan ei voi edistää. Tiesin, että ns. vapauden päivästä (kun rajoitukset purettiin) kaksi viikkoa eteenpäin, tulee totuus lämähtämään silmille. Nyt tuosta taitaa olla aikalailla sen verran ja tänään uutisoitiin jo…
Avainsana: koronarajoitukset
Korona tulee taas
Luin pari päivää sitten uutista lasten koronarokotuksista. Kommenttikentässä oli keskustelua siitä, kuinka tarpeellisia nämä piikit ovat. Eräässä mielipiteessä sanottiin, että lapset on pakko rokottaa siksi, koska aikuiset pelkäävät koronaa. Ei, mietin silloin. Lapset pitää rokottaa pääosin siksi, koska suuri osa aikuisista ei edelleenkään osaa käyttäytyä siten, kuin aikuisten pitäisi tällaisessa tilanteessa käyttäytyä. Eli vastuullisesti. Tämä…
Maski. Pakko.
Muistan, kun mieheni viime keväänä toi kotiin ekan maskipaketin. Fiilis oli vähän kuin lapsilla naamiaisissa. Kokeiltiin niitä, hassuteltiin, venytettiin Boratin malliin kalsareiksi ja muksut ompelivat kolmesta maskista jopa kuopuksen nukelle laskuvarjon. Maski oli jännittävä, salaperäinen ja siinä oli uutuudenviehätystä. Nyt meidän kuherruskuukausi on ohi. Suhteemme on alkanut arkipäiväistyä ja muuttunut rutiiniksi. Toisen piirteet (kuten kosteuden…
Nyt sitä vastuunottoa!
Kiitos Sanna Ukkola! Hänen eiliseen Iltalehteen kirjoittamansa kolumni olisi voinut olla suoraan mun näppäimistöltäni, niin samanlaisissa mietteissä olen viime aikoina pyörinyt. Hänen tekstinsä alkoi Paula Vesalan ja Mikko Kivisen viimeaikojen puheista hallituksen suuntaan. Kun Vesala haluaisi koronarajoitusten takia heilutella kirvestä Marinille ja Kivinen ehdottaa taitelijoille tulevaisuuden vaalitilaisuuksien boikotoimista. Ukkola sanoo, että kyseisen kaltainen uhittelu on…
Koronan puuduttama
Eilen, kun makasin leikkipuistossa selälläni, tipahdettuani keinulaudalta maahan, nauroin niin, että vesi valui silmistä. Olin mennyt laudalle vastapainoksi meidän kuopukselle, enkä ottanut varmaan tarpeeksi hyvin kahvasta kiinni. Liu’uin liukkaalla puulla ajatustakin nopeammin taaksepäin ja makasin hetken kuluttua koivun juurella. Tilanne oli niin huvittava, että lähinnä mietitytti, ettei kukaan vaan nähnyt mun noloa kaatumista. Tänään ei…
Olen hiljaa
Kun keväällä elettiin Suomessa koronapandemian nousujohdetta, asiasta esitettiin kaikenlaisia mielipiteitä. Niin asiantuntijoiden, kuin maallikoidenkin osalta. Muutaman ajan kuluttua – kuin yhdestä suusta – moni mielipide kääntyikin siihen, että annetaan asiantuntijoiden hoitaa ja keskitytään itse vain kuuntelemaan. Ei keskustella enää koko asiasta. Ihmettelin silloin äkillistä suunnanmuutosta, sillä kyllähän asioita aina pohtia voi. Ihan pelkällä maalaisjärjellä. Nostattamatta…
Ihan pihalla
Synttäreitä ja puutarhaprojektia Jos jossain ollaan oltu viime kuukausien aikana enemmän kuin koskaan aiemmin, niin pihalla. Koronakaranteenin aikana meidänkin perhe on kolunnut läpi melkein kaikki lähiseudun luontopolut, näkötornit ja arboretumit, jotka vain suinkin tietää. Ja mukavaahan se on ollut. Itse rakastan ulkoilmaa, luontoa ja siellä kulkemista ja toivon sen saman rakkauden siirtyvän myös meidän jälkikasvuun. …
Hiukan erilainen toukokuu
Meidän toukokuu on kalenterissa näyttänyt jo useamman vuoden ajan aikamoiselta sekametelisopalta. Keväiset viikonloput ovat täyttyneet ajatustakin nopeammin kaikenlaisesta menemisestä, tekemisestä, muistamisesta ja valmisteluista. Toukokuu on mun mielestä vähän kuin maratonin viimeinen kilometri (jota en ole koskaan edes juossut). Kohta ollaan perillä, kesäloma näkyy jo nurkan takaa. Vielä vähän kun jaksaa puristaa, niin pääsee hyvin ansaituille…