Sen sijaan, että näin joulukuun lopuksi summaisin tuttuun tapaan menneen vuoden tapahtumia, päätin tällä kertaa jakaa erään häpeän hetken nuoruudestani. Hetken, josta en vieläkään ole (jostain syystä) päässyt yli. Kun menin lukioon, takanani oli kaksi vuotta yläasteen aikaista koulukiusaamista. Mitätöintiä. Yksinäisyyttä. Tahallista huomiotta jättämistä. Ulkonäön, vaatteiden ja tavaroitteni haukkumista. Vastauksilleni nauramista. Siis kaikkea, mikä lannistaisi…
Kun olin nuori, haaveilin asuvani joskus jonkin aikaa New Yorkissa. Viettäväni siellä vähintään vuoden, jos en pidempäänkin. Unelmoin keltaisista takseista, Wall Streetistä, Fifth Avenuen vaatekaupoista, Times Squaresta valoineen, ruuhkaisista kävelykaduista, Starbucksin kahveista, Empire State Buildingista sekä laivareissusta Liberty Islandille katsomaan kuuluisaa Vapauden patsasta. Ihailin Nykkiä ja sen levotonta elämäntapaa sieluni syvimpiä sopukoita myöten ja halusin…