Suomen alati huonontuva Pisa-tulos puhutti vuoden lopulla laajalti erityisesti lukutaidon osalta. Kysyin kohderyhmältä (eli lapsiltani), mikä lukemisessa ei heidän ikäisilleen maistu. Vastaus oli tismalleen se, mitä osasin odottaakin. ”Kun on tarjolla niin paljon kaikkea muuta kivempaakin”. Siinä se kaikessa yksinkertaisuudessaan. Ei tarvita vuosia kestäviä tutkimuksia, seurantaryhmiä tai haastatteluita, joilla selvitetään sitä, miksi lukutaidon käyrä suuntaa…
Kategoria: elämä
Hae nyt!
Tämä juttu kesätyönhausta on tehty työnantajan näkökulmasta. Siitä, mitä itse katsoimme hakemuksia lukiessamme ja siitä, millaisiin asioihin kiinnitimme huomiota työhaastattelussa. Olimme mieheni kanssa työnantajia kaupan alalla kaksikymmentäyksi vuotta, joten useita rekrytointeja on vuosien varrelle mahtunut. Onnistuneita ja vähemmän onnistuneita. Siltikin voin tässä postauksessa puhua vain meidän puolestamme, sillä ymmärrettävästi jokainen työnantaja katsoo asioita henkilökohtaisesta vinkkelistään…
Uusi vuosi, vanha kroppa
Kun reilut kaksi vuotta sitten vasemman puolen käteni menetti äkisti voimansa kesken pyykin viikkauksen, en olisi ikinä uskonut, että jossain vaiheessa jopa kortinpeluu aiheuttaa massiivisen hengenahdistuksen. No niin se teki. Joulun välipäivinä. Eilinen kattilan- ja pannunpesu toi saman olon. Pari tuntia tiskihetkestä istuin vaan ja haukoin henkeä kuin kala kuivalla maalla. Särkylääke ja lämpöpussi auttoivat…
Häpeä
Sen sijaan, että näin joulukuun lopuksi summaisin tuttuun tapaan menneen vuoden tapahtumia, päätin tällä kertaa jakaa erään häpeän hetken nuoruudestani. Hetken, josta en vieläkään ole (jostain syystä) päässyt yli. Kun menin lukioon, takanani oli kaksi vuotta yläasteen aikaista koulukiusaamista. Mitätöintiä. Yksinäisyyttä. Tahallista huomiotta jättämistä. Ulkonäön, vaatteiden ja tavaroitteni haukkumista. Vastauksilleni nauramista. Siis kaikkea, mikä lannistaisi…
Jännä, jännempi, torstai
Tänään se pyörähti käyntiin. Yksi elämäni odotetuimmista viikoista! Jos kaikki menee suunnitellusti, avaan torstaina laatikon, joka sisältää 150 kappaletta esikoiskirjaani. Ette arvaakaan kuinka monta perhosta vatsanpohjalla jo kaartelee. Jännittää miltä kirja ihan livenä näyttää. Onko kansi sellainen, kuin halusin? Ehtivätkö kirjat ajoissa perille joka paikkaan? Ja tietysti se, mitä lukijat pitävät siitä? Kuvan ihana kirjakoriste…
Anteeksi, kun tulin
Kävin eräänä aamuna vaatekaupassa lahjaostoksilla. Myymälä oli ollut auki vartin. Lisäkseni suuressa tilassa pyörivät yksi asiakas sekä kaksi myyjää. Sain tehtyä valinnat ja menin kassalle. Ei ruuhkaa. Ei ketään muuta jonossa kuin minä. Minut pyydettiin itsepalvelukassalle rahastettavaksi. Myyjä kysyi onko kassa tuttu minulle. Sanoin koittaneeni kerran. Samalla, kun hän lajitteli vaatteita ja napsi niitä koneelle,…
Joululahjatoiveita
Alan hiljalleen kuulua siihen ryhmään, jolla ei ole hajuakaan siitä, mikä alle kolmasluokkalaisten keskuudessa on tällä hetkellä in. Mitä ohjelmia katsotaan? Leikitäänkö enää? Ja millä leikitään? Kun oma jälkikasvu varttuu, sitä putoaa jotenkin ihan toiseen kerrokseen. Siinä kerroksessa ei katsella enää viikonloppuisin aamuohjelmia, lauleta Tuomas Veturin tunnaria iltapesulla tai tunneta Pikku Kakkosen juontajia. Meidän lasten…
Araknofobia
Käytiin matelijanäyttelyssä. Kunnostauduin kiljaisemalla jo kassalla, jossa sain kurkata myynnissä olevaan pieneen puiseen rasiaan. Kun kantta ehti raottaa hieman, alkoi sen alta kiemurrella ulos minikokoinen lelukäärme. (Uskokaa pois, se näytti tosi aidolta). Vaikka pelästyin sitäkin tosi paljon, olisi omalta kannaltani ollut tarantellan karvainen jalka vielä pahempi vaihtoehto. En ehkä olisi sen jälkeen mennyt enää koko…
Kuka hoitaa?
Kaija Koo voisi seuraavaksi ideoida laulun siitä, kuka keksi leirikoulut ja niiden varainkeruun. Biisistä tulisi oitis listahitti vanhempien keskuudessa. Jokainen tietää seuraavan. Vanhempainillassa puhutaan leirikoulusta tai luokkaretkestä, johon on aikaa kerätä rahaa tapauksesta riippuen muutama vuosi. Alun ilmapiiri on leppoisa, kun kaikki heittelevät ilmoille ajatuksia, mistä kolikoita kassaan voisi kerryttää. Ensimmäinen hiljainen hetki koittaa, kun…
Laulua, juhlia ja koristeita
Lauloin yhtenä päivänä kolme joululaulua putkeen. Seurauksena loppuillan särkylääkemaraton ja uneton yö lapojen välin polttelun takia. Ongelmavyyhti lihaksissa siis jatkuu, mutta oikeaa selvyyttä siihen ei saada varmaan koskaan. Olen koittanut miettiä asian niin, etten ehkä parane tästä enää ikinä. Toisinaan mieli suhtautuu tuohon ajatukseen rauhallisesti. Se sanoo, että annetaan ajan kulua, tehdään parhaamme ja katsotaan…