henkilökohtainen blogi
Mulla on viime ajat ollut valtava kaipuu menneeseen aikaan. En nyt tarkoita kuparikautta, keskiaikaa tai muuta sellaista esimeininkiä. Ei – pysytään ihan näissä vuosissa, jotka olen itse elänyt. Oon muistellut paljon nuoruuttani. Kouluaikojani. Kavereitani. Tekemisiäni ja tekemättä jättämisiäni. Kuunnellut 80- ja 90-luvun musaa. Pitänyt lapsille parina iltana retrodiscoa ennen nukkumaanmenoa. (Luukuttanut siis täysillä kodinhoitohuoneen radiosta… Continue reading
Meidän talon pukki näyttää siirtyneen digikaudelle. Ennen lapset jättivät huolella kirjoitetut, överikoristellut kirjeensä tontun sukkaan, josta ne yön aikana mystisesti hävisivät. Tänä vuonna esikoinen kilautti muutaman kuvaliitteen omista toiveistaan wappiin. Kuopus kyllä väkersi kirjeen, mutta toi sen mulle ja unohti laittaa sitä mihinkään ”postitettavaksi”. Eikä tuosta kirjeestä ole ollut sen koommin puhetta. Tyttö lienee unohtanut… Continue reading
Asuttiin ennen nykyistä osoitetta erillistalossa. Siis yhdessä monista omakotitaloista, jotka oli sijoiteltu pienelle alueelle ja systeemi toimi taloyhtiömalliin. Taloyhtiö oli päättänyt jostain korjauksista ja meillekin tuli jo hyvissä ajoin lappu, jossa ilmoitettiin korjaajan saapumisajankohta. Unohdin sen. Joo, meillä ei ollut käärmettä, minipossua, koiraa tai mitään muutakaan kiinni laitettavaa lemmikkiä, joka olisi pitänyt huolehtia jonkin aidan… Continue reading
Kun puhutaan työpaikkakiusaamisesta, vaaditaan usein pomon päätä vadille. Useinkaan kärjistyneen tilanteen juurisyy ei kuitenkaan tarkemmin tarkasteltuna ole johtajassa. Halua puuttua ja auttaa olisi kyllä, mutta tämän päivän työsuhteet ovat niin suojeltuja, että puuttuminen on todella vaikeaa. Otetaan esimerkki. A tyrannisoi muuta porukkaa. Hän tulee töihin tervehtimättä ketään, jättää suuren osan hommista muiden niskoille, valittaa aina… Continue reading
Kun lähettää lapsen aamulla kouluun, tulee harvemmin huudettua viimeiseksi perään, muistiko hän ottaa kokeeseen lunttilappunsa mukaan. Tänään sellainenkin hetki tuli koettua. Esikoisen bilsanopettajan ajatus oli pieni, mutta hieno. Hän leikkasi valmiiksi pikkuiset paperinpalat, johon sai tehdä oman lunttinsa. Jos uusii lappua isommaksi kotona, siitä leikataan ennen koetta reunoja sen verran, että kokovaatimus täyttyy. Lappu täytettiin… Continue reading
Viimeaikojen turhautuminen selittämättömään oirekirjoon on purkautunut jo useamman kerran raivonsekaisina kyyneleinä. Paniikkihäiriöolona. Masentuneisuutena ja kovana sisäisenä ahdistuksena. Pään on helpompi kestää asioita, joilla on jokin nimi. Antaisin aika paljon, jos saisin tarkan tiedon siitä, mikä mulla on. Tai jonkun avun, että voisin palata takaisin normaaliin arkeeni. Mutta ei. Elokuun toiselta viikolta lähtien olen kärsinyt oudosta… Continue reading
Katselin yhtenä iltana dokkaria Lontoon Ritz-hotellista. Ohjelmassa tutustuttiin paikkaan sekä sen vieraisiin ja henkilökuntaan. Rakennus oli enemmän kuin upea ja koko miljöö loisti vanhojen leffojen glamouria. Hotellissa oli valittu pysyä menneessä ajassa, tuoden silti ripaus nykypäivää elämykseen mukaan. Oli kiehtovaa, kun vieraita haastateltiin ja joku mainitsi juuri tästä aikasiirtymästä. Siitä, kuinka ihanaa on, että joskus… Continue reading
Olin enemmän kuin hämmästynyt, kun luin uutisen fuksitapahtumasta, jossa opiskelijat olivat pukeutuneet Afrikan tähti-pelin rosvoiksi. Eräs vaihto-oppilas oli tästä suivaantunut oikein kunnolla, koska hänen mielestään koko peli on täynnä rasismia. Hän toivoo pelin poistamista kaupoista. Hei ihan totta! Minä kasvoin Afrikan tähteä pelaten. Se oli myös oman perheeni suosikkilautapeli koko viime vuoden kesän. En minä,… Continue reading
Ottakaa se koronarokotus. Tai perustelkaa hemmetissä kantanne siitä, miksi ette ota. Se on jo kuultu (ja pakko hyväksyäkin), että rokotteesta tiedetään varsin vähän. Sitä asiaa kukaan ei voi edistää. Tiesin, että ns. vapauden päivästä (kun rajoitukset purettiin) kaksi viikkoa eteenpäin, tulee totuus lämähtämään silmille. Nyt tuosta taitaa olla aikalailla sen verran ja tänään uutisoitiin jo… Continue reading
Nainen silmäilee perjantaina kalenteristaan tulevan viikon ohjelmaa ja aikatauluja. Näyttää mukavan väljältä. Niin väljältä, että kerrankin ehtii käymään lenkillä kolme kertaa viikolla ja vielä jää aikaa tehdä ne rästiin kertyneet paperityötkin. Ja lauantai-ilta on ihan tyhjänä. Vihdoinkin saa levätä ja olla tekemättä yhtään mitään. Viikkoa myöhemmin nainen on lopen uupunut, äärettömän stressaantunut ja vihainen itselleen.… Continue reading