Katselin viikonloppuna lasten kanssa kolme vaikuttavaa leffaa. Tykkään siitä, että tämän päivän animaatioissa käytetään (katsojalukujen maksimoimiseksi) usein kahta kerrosta, jolloin myös aikuiset löytävät niiden äärelle helpommin. (Lähinnä vitsien kautta, jotka eivät välttämättä avaudu vielä jälkikasvulle). Liikutun usein, vaikka olisin nähnyt elokuvan jo monesti ja tietäisin sen kaikki käänteet. Tämän maratonin valikoimasta eniten sieluun kävi Soul,…
Kategoria: perhe
Äidin etiikka
Muistan, kun kolmisen vuotta sitten oltiin joulun alla kauppakeskuksessa katsomassa joulupukkia. Kuopus oli silloin eskari-ikäinen. Pukin puheille oli pitkähkö jono ja siinä odotellessa tytöllä oli aikaa hiostaa tonttua, joka huolehti siitä, että jono kulkee sutjakasti eteenpäin. Kaikkein visaisimmaksi tontulle osoittautui kysymys, miten hän kulkee tonttuovesta, jonka kuopus oli sijoittanut huoneensa nurkkaan. Äiti on sanonut, että…
Että sellainen hääpäivä
Me ei olla käyty kahteen vuoteen koronan takia missään (edes Ikeassa lihapullilla). Leffaankin uskaltauduttiin ekan kerran vasta pari kuukautta sitten. Voisi siis sanoa, että hääpäiväksi suunniteltua Porvoon reissua oli odotettu enemmän kuin paljon. Meillä oli eilen perjantaina 08.07.22 kahdeskymmenestoinen hääpäivä. Varattiin ennen juhannusta Porvoon Runo-hotellista sviitti ja oltiin lähdössä matkaan koko perheen voimin. Olen kuullut…
Lapseton maailma?
Olen aina suuresti ihaillut italialaista kulttuuria, jossa perhe pyörii kaiken keskiössä. Suurten pöytien äärellä syödään yhteistä päivällistä joskus useammankin sukupolven voimin. Ja ystävätkin mahtuvat vielä sekaan. Hyvin perhekeskeisenä ihmisenä asetelma on mulle enemmän kuin luonteva. Ilman muuta lapset kuuluvat mukaan kaikkeen. He ovat osa elämää ja yhteisöä siinä missä aikuisetkin. Me kaikki olemme joskus olleet…
Naimispäivä
– Äiti. Katsellaanko taas se video, missä te ootte isin kanssa siellä naimislavalla? kysyi aikanaan kolmevuotias esikoisemme. Höristin korviani. Mitämitämitä? Missä lavalla? Mielikuvitus loihti heti esiin kaksi hikistä hahmoa toistensa kimpussa jossain erotiikkamessujen lavashowssa (vaikkei vielä koskaan ole tullut kyseisessä tapahtumassa poikettuakaan). -Teillä oli sellaiset… ööö… naimispuvut päällä, lapsi jatkoi. -Sulla oli iso mekko. Kun…
Kolme yötä jouluun on
Blogissa on ollut hiljaista. Olen ollut kaiken syksyn sairastamisen jälkeen umpiväsynyt, joten kaikki vapaampi aika on mennyt levätessä ja koittaessa pikkuhiljaa saada taas maata jalkojen alle. (Ja tutkimukset jatkuvat ensi vuonna, mutta nyt rentoudutaan). Joulua ollaan valmisteltu rauhallisessa tahdissa. Lapset ovat jo niin isoja, että leipomiset on voinut jättää heidän huolekseen (eli ilokseen). Sen kun…
Elämäni laulut 3/5 ”Sylillinen kultaa”
Voisin lyödä vetoa, että suurin osa jo arvaakin, mihin elämänvaiheeseen tämä laulu liittyy. Aivan oikein. Lasten syntymään. Olen kertonut täällä jo aiemmin, että me jouduttiin turvautumaan lapsettomuushoitoihin saadaksemme jälkikasvua. Lääkäri lohdutti tuolloin, että onneksi voitiin edes koittaa jotain. Jos olisimme olleet samassa tilanteessa kymmenen vuotta aiemmin, ei meidän kohdalla kuulemma olisi voitu tehdä mitään. Vaikka…
Elämäni laulut 2/5 ”Se on rakkautta oikeaa”
En ole koskaan käsittänyt täällä oikeassa elämässä Romeo ja Julia tyyppistä asetelmaa. Tällä tarkoitan tilannetta, jossa toisiaan rakastavien ihmisten välit yritetään katkoa sen vuoksi, että he eivät nyt jonkun mielestä vaan sovi yhteen. Kuka antaa toisille vallan tuomita kenenkään rakkautta oikeaksi tai vääräksi? Ja jos ei itse pystykään hyväksymään toisen ihmisen valittua, pitäisikö silloin vain…
Niin lapsille, kuin aikuisillekin
Mestarietsivä Peppunen Ekaluokkalaisen opettaja oli lukenut lapsille Yoko Tanakan kirjoittaman tarinan mestarietsivä Peppusesta, joka ratkoo Brown-apulaisensa kanssa mysteerejä. Nauroin jo etsivän nimeä, kun kuopus kantoi kirjastossa opuksen näytille. Myös etsivän pepun näköinen naamataulu hymyilytti aikuista. Kyllähän tuollainen erikoinen teos nyt täytyy lukea, ajattelin ja niin Peppunen lähti meidän mukaan. Näin äkkiseltään ajatellen asetelmahan on tuttu….
Itkuhan siinä tuli
Myönnetään. Olen itkijä-äiti. Olen pillittänyt haikeasti mm. vauvan ensimmäisten vaatekokojen viikkaamista kierrätykseen neuvolakäyntien päättymistä, kun lapset siirtyivät koulun piiriin tarhan kevätjuhlissa, kun kukaan hellyttävistä taaperoista ei huolellisesta harjoittelusta huolimatta muistanut, mitä piti seuraavaksi esityksessä tehdä esikoisen ihanan opettajan eläkkeellelähtöä ”jokainen lapsi on kympin arvoinen”-todistusta vitosluokkalaisen tokarin välissä lasten siunaamista esikouluun ja heidän ekaluokalle lähtemistään. Mutta…