Kun me etsittiin talviasuttavaa mökkiä kolme vuotta sitten, teki välillä mieli heittää hanskat tiskiin. Mieleistä ei tahtonut löytyä millään, saati sellaista, joka olisi sopivan ajomatkan päässä. Meidän entinen mökki, joka oli todellakin vain kesämökki (siellä ei tarjennut millään lokakuuta pidemmälle), sijaitsi kahden tunnin matkan päässä. Se oli liian paljon päiväkäyntejä ajatellen, jos halusi ehtiä tehdä…
Kategoria: puutarha
Heräävä pihamaa
Meidän takapiha jakautuu kahteen puoliskoon, joiden välissä kulkee kivetty polku. Oikealla puolella on hyötypuutarha, vasemmalla oleskelupiha. Hyötypihan puolella on pari omenapuuta, marjapensaita (vadelma, karviainen, mustaherukka ja punaherukka) sekä neljä kasvilaatikkoa. Kolme laatikkoa on varattu mansikoille, neljännessä kasvatetaan milloin mitäkin. Useimmiten porkkanaa ja tilliä. Oleskelupuoli kattaa saunamökin ja sen alapuolella olevan kuntta-alueen, jonka poikki risteilee muutama…
Puutarha rakentuu (osa 2)
Tämän pihapostauksen ekassa osassa odoteltiin kuntan asennusta ja oltiin hahmoteltu kävelysiltojen paikat sorapoluilla. Kuntta saapui toukokuun lopulla ja paljon on ehtinyt tapahtua sen jälkeen. Myös ne suunnitelmat… ne ovat muuttuneet aika paljon alkuperäisistä. Sekä helpommin toteutettaviksi, että meidän perheen tarpeisiin paremmin sopiviksi. Esimerkiksi: Kiveys ja pitkospuut muuttuivat puiseksi patioksi. Kukkapenkkiosiosta tehdäänkin nuotiopaikka ja kukkapenkkejä sijaistamaan…
Ihan pihalla
Synttäreitä ja puutarhaprojektia Jos jossain ollaan oltu viime kuukausien aikana enemmän kuin koskaan aiemmin, niin pihalla. Koronakaranteenin aikana meidänkin perhe on kolunnut läpi melkein kaikki lähiseudun luontopolut, näkötornit ja arboretumit, jotka vain suinkin tietää. Ja mukavaahan se on ollut. Itse rakastan ulkoilmaa, luontoa ja siellä kulkemista ja toivon sen saman rakkauden siirtyvän myös meidän jälkikasvuun. …
Puutarha rakentuu (osa 1)
Arvatkaa kuinka mahtavalta tuntui eilen illalla, kun pitkään suunniteltu puutarhaunelma alkoi saada raameja ympärilleen kuntan muodossa. Tätä takapihan alaosaa on suunniteltu jo niin pitkään, että toisinaan aloin miettiä sen jäävän ikuisiksi ajoiksi haaveiluasteelle. Viime viikonloppuna kaivuri hääri parina päivänä uutterasti meidän pihassa. Täytyy tässä vaiheessa jo antaa suuri kiitos alansa ammattilaiselle. Sama firma (Lempäälän Maa-…
Uutta keittiöön ja pihalle
Jokainen tuntee sisustus- ja suunnittelukärpäsen. Talven se uinuu horroksessa lataamassa itseään ja iskee täysin voimin sitten kevään kynnyksellä. Ainakin tähän osoitteeseen. Kärpänen karttelee jostain syystä mun miestä ja onnistuu aina lentämään hänen ohitseen. Loppujen lopuksi mies saa kuitenkin voittoisan arvan ja pääsee osallistumaan. Toisinaan hän saa olla jopa projektin (sohvaa ja kirjahyllyä) kantava voima, kun…
Postaus runomuodossa
Heippa ihanat❣ Tiistaisen ”Hyvän runouden lukupäivän” kunniaksi, kirjoitin tämänkertaisen blogitekstin runomuotoon. (Hyvästä runoudesta ei tämän kohdalla voi puhua, mutta tulipahan koitettua. Ja kivaa oli). Alkoi mieli janota jotain uutta, ainaisen saman sijaan vaihtelevuutta, sain keväisen sisustusinnostuksen, (teen siitäkin oman postauksen). Keittiöstä työt alettiin, peittyi seinä vaaleaan paneeliin, mies luuli – ”Oli tämä tässä”, astui toiveissaan…
Helmeilevää helmikuuta!
Heipparallaa ihanaiset! Kuinka teidän helmikuu on lähtenyt käyntiin? Mun mielikuvissa koko helmikuu on jotenkin ihan vaaleanpunainen. Johtunee siitä, että silloin on kaikenlaista kivaa merkkipäivää ja hömppää odotettavissa. Helmikuu on yhtä, kuin ensiaskel kevääseen. Se on pikkupakkasella rapsahteleva, kantava lumenpinta (kun hangista ei tänä vuonna voi oikein puhua). Se on tulppaaneita maljakossa ja aurinko, joka paistaa…
Diipadaa – kevään kauniita värejä
”Olen iso ja olen pikkuisen pieni, on uusi ja outo koulutieni. Löytyisipä kaveri koulun pihasta, joka minua nykisi hihasta. Pyytäisi peliin ja leikkiin mukaan. Onkohan pihalla vielä kukaan?” Tämä liikuttava runo pyöri mun mielessä, kun saattelin meidän viisivuotiasta eskarin tutustumispäivään viime viikolla. Häntä ilman muuta jännitti ja kaikkein eniten se, löytääkö hän ketään ystävää sieltä…
Synttärikutsuja ja pihahommia
Tää viikonloppu on kulunut luovan puolen parissa. Niistä hetkistä nautin itse kaikkein eniten. Meidän viisivuotias tykkää kovasti Avalorin Elenasta ja on toivonut 6-vuotisjuhliinsa sitä tunnelmaa. Mietin pitkään, miten teen kutsun viuhkan muotoon siten, ettei se mene huonoksi postissa. Vihdoin sen keksin ja löysin vielä Sinellistä ihanan ohutta paperia toteutukseen. Ääriviiva- ja timanttitarrat toimivat loistavasti viuhkan…