Voi ihanaa, se olisi sitten marraskuu! Ja samalla meidän perheellä alkaa joulukausi. (Tai ehkä vain mulla, päätellen siitä huokauksesta, jonka mieheni tänään päästi, kun hihkaisin, että jouluradio aukeaa taas!)
Meidän perheen jouluihmiset jakautuvat seuraavasti.
3/4 raahaa hurmiossa ekat koristeet esille jo lokakuussa ja koittaa hillitä suurempaa glitteriryöppyä vielä hetken. Tämä porukka jaksaa sinnitellä juuri ja juuri marraskuuhun, mutta silloin viimeistään aukeaa sekaisen vaatehuoneen ovi. Ja sieltä kaiken kamppeen keskeltä kaivetaan jotain, mikä muistuttaa edes etäisesti joulun läheisyydestä.
Yleensä valinta osuu joulusukkiin, jotka meillä roikkuvat nyt jo olohuoneen hyllyssä. (Ja ollaan Korvatunturillakin ajoissa. Sukkiin oli nimittäin viikonloppuna jätetty suklaata, kolikko ja pieni kirje. Epäilen kuopuksella olleen osuutta asiaan. Hän rakastaa järjestää yllätyksiä!)
Tässä kuukauden sisään tämä 3/4 on innoissaan leiponut kahdesti joulutorttuja ja muutaman pellillisen pipareita. Glögikausikin avattiin samalla pöydän kattamisella.
Leipomisen taustalla soivat, mitkäs muutkaan kuin Spotifyn joululaulut. Mutta sieltä riemukkaammasta päästä vielä tässä vaiheessa. ”Varpunen jouluaamuna”-tunnelmaiset, mollimmat laulut saavat meillä tilaa vasta jouluviikolla.
1/4 perheestämme ei silitä joulujuttuja vastakarvaan, muttei lähde mukaan tähän ylimaallisen intoiluunkaan. Silti hän luo joulutunnelmaa omalla rennolla tavallaan varsin onnistuneesti.
Rakas mieheni.
Hänelle joulussa tärkein asia on rauhallinen oleminen, kinkun paistaminen ja joulusauna. Tuo saunan lämmityskin kuuluu olennaisesti juuri hänelle. Kun me muut illalla astutaan kylppäriin, on sinne tuotu tuikkuja ja saunan katosta roikkuvassa lyhdyssä palaa punainen kynttilä.
Hän ei halua osallistua koristeluun, mutta tähden hän laittaa aina kuuseen. Samalla hän on meidän valoekspertti, joka hoitaa paikoilleen pihavalot sekä jouluaaton ulkotulet. Hän on myös erikoistunut jää- ja lumilyhtyjen tekemiseen, joita aattona onkin (säästä riippuen) yleensä monta valaisemassa tietä iltahämärälle pihasaunalle.
Mieheni ei välitä shoppailusta, itse asiassa hän inhoaa sitä, mutta lupautui silti lähtemään kanssamme jossain vaiheessa Villa Weisteen joulukauppaan. Sanoin, että siellä menee tunti, hän tietää, että kaksi. Luulen, että hänkin silti viihtyy, kun päästään paikan päälle. Kyseessä kun on kuuleman mukaan oikea joulun ihmemaa.
Tämä 1/4 perheestämme hymyilee, kun näkee minut iltaisin katselemassa joululeffoja. Tai hypistelemässä kassalla pikkuesineitä hankittavaksi joulukalenteriin. Tai piirtämässä ikkunaan joulukylää. Toisinaan hänkin tulee tekemään oman talonsa. Tai koristelee ohimennen muutaman piparin.
Tänään, kun lumi satoi juuri täydellisesti marraskuun alkuun ja muodosti pihalle jouluaaton etkomaiseman, tekisi mieli laittaa jotain hörhelöitä vähän enemmän, mutta taidan odotella ensi viikkoon.
Sillä halloweenin virallinen päivä taitaa olla perjantaina, eivätkä meidän keittiöön sijoitettavat koristeet sopisi oikein yhteen tämän allaolevan kuvatuksen kanssa, joka on riippunut kyökin ikkunassa jo kaksi viikkoa. Kyttäämässä ohikulkijoita ja odottamassa sitä suurta kurpitsajuhlaa!
(Oikaisu – halloweenin the Day olikin kuulemma jo eilen. Hups!)
Lumisia, ihania päiviä sulle!
Halein, Emppu