Voisin tehdä postauksen keittiön remonttisuunnitelmasta. Voisin kuvata tulppaanikimppua eri kulmista ja kirjoittaa jutun meidän perheen pääsiäisperinteistä (joita ei juuri ole rairuohoa tai virpomista lukuunottamatta). Voisin tehdä my day-jutun freelancer-kirjoittaja-äiti-ihmisen päivänvietostani. Voisin myös järjestää kaappini, nimikoida jokaisen purkin sekä purnukan ja tehdä koko projektista klipin Instaan (väsyttää jo ajatuksen tasolla). Tai sitten voisin antaa vain olla.… Continue reading
Tänään on taas sellainen aamu. Valo sattuu silmiin, niskaa särkee ja unta on takana kolme tuntia. Kaiken tämän sai aikaan selkäkipu, joka ahdisti jälleen hengittämistä viime yönä aamutunneille saakka. Särkylääkkeen avulla sain vihdoin neljältä unen päästä kiinni. Ja kellon perkele herättikin sitten puoli seitsemältä. Raatorehellisesti sanoen, olen pillittänyt puoli aamua. (Toki lähetin ensin lapset kouluun).… Continue reading
Jokainen, joka on joskus taistellut sokeria vastaan, tietää kuinka vaikeaa se on. Vaikka äkkiseltään ajateltuna homma kuulostaa tosi helpolta. Sen kun vaan jätät karkit ja piparit kaupan hyllyyn ja se on siinä. Mutta kun ei olekaan. Aloitin tässä kuussa taas karkkilakon. (Varmaan tsiljoonannen sellaisen… tiedän). Kahdeksan päivää meni loistavasti! Siis aivan todella hyvin. Mielitekoja ei… Continue reading
Käykö sulle koskaan niin, että kotona piisaisi työtä riesaksi saakka, mutta et saa vietyä mitään hommaa aloittamista pidemmälle? Ja vielä silloin, kun oot yksin kotona eikä keskeytyksistä ole tietoakaan? Mulle iski eilen sellainen päivä ja jestas, kuinka oli lamauttava tunne. Ehkä joku nanomillimoolinyksituhannesosa syy fiiliksiin saattoi olla päivää edeltävän yön unimäärässä. Nukuin silloin vain kaksi… Continue reading
