Aina ei tarvitse mennä pidemmälle löytääkseen jonkin ihanan paikan. Lähdettiin edellisen illan idealla liikenteeseen ja vietettiin tiistainen iltapäivä Hämeenlinnan Aulangolla. Tarkempi kohde oli hotellin viereinen Seikkailupuisto Hugo Park. Tekemistä riittää Aulanko on meille tuttu entuudestaan. Nuorempana oltiin miehen kanssa siellä kauppiaskokouksessa ja monen monituista kertaa ollaan sittemmin käyty hotellilla lasten kanssa uimassa. Ollaan tykätty kaikki…
Sataprosenttinen lomabloggaus
Joka kerta, kun joku on kysynyt mikä on lempivuodenaikani, olen aina yhtä mahdottoman edessä. Jokaisessa vuodenajassa on niin paljon mahtavia asioita. Talvessa rakastan kylmiä öitä, kun terassin laudoitus vain paukkuu pakkasen alla ja aamulla ikkunoita koristavat upeat kuurakuviot. Aurinko saa hangen säteilemään kuin kasan timantteja. Ja kuinka ihanaa onkaan nojautua sohvannurkkaan villatakkiin kietoutuneena, kun tuuli…
Mitä jos se olisinkin minä?
Huomasin edellisiä kirjoituksiani selaillessani, etten ole kirjoittanut juuri mitään sairaudestani. Tämä johtuu varmaan suurilta osin siitä, että olen koittanut koko elämäni elää siten, kuin koko reumaa ei olisikaan. Kunnes tuli se päivä ettei sitä voinut fyysisesti olla enää huomaamatta. En tykkää vieläkään kertoa kenellekään sairastavani yhtään mitään, vaan otan asian esille vain silloin, kun on…
Disneyland Pariisi 2/2 – Walt Disney Studios
Edellinen osa käsitteli Disneylandin puolta ja kaikenlaisia käytännön asioita meidän matkanjärjestelystä ja kohteesta itsestään. Mainitsinkin jo silloin, että alue on jaettu kolmeen eri pääkohteeseen; Disneylandiin, Walt Disney Studioihin ja Disney Villageen. Disney Village on kauppojen ja ruokapaikkojen keskittymä. Laitteita siellä ei ole. Se sijaitsee Disneylandin ja Disney Studioiden välissä, noin 5-10 minuutin kävelymatkan päässä kummastakin….
Disneyland Pariisi 1/2
Olen ollut uskollinen Disney-fani lapsuudesta saakka. Lukenut sarjiksia ja kirjoja sekä katsonut leffoja ja animaatioita kerta toisensa jälkeen. Ala-asteikäisenä haaveilin usein, kuinka ihanaa olisikaan asua Ankkalinnassa. Mietin kuka hahmoista haluaisin olla ja missä kohtaa kaupunkia mieluiten asuisin. On ollut kiehtovaa seurata vierestä, kuinka omat lapseni nyt haaveilevat ja miettivät näitä samoja asioita. Tutustuvat samoihin hahmoihin,…
Ruudun ta(i)kaa
Heti tähän alkuun pieni haaste. Kun olet lukenut tämän blogitekstin, laita puhelimesi jonnekin syrjään. Anna sen olla siellä seuraavat viisi tuntia ihan kaikessa rauhassa. Siis I-H-A-N rauhassa. Puhelimeen tietty vastataan ja viestit voi tarkastaa, mutta muuten ei saa jäädä selailemaan somen uusimpia, surffailemaan nettiin tai pelata mitään. Oliko helppoa? Kestitkö viisi tuntia? Menitkö heti aikarajan…
Sitaatteja elämän kynnyksellä
Tulevana viikonloppuna moni nuori viettää valmistujaisiaan tai ylioppilasjuhliaan. Muistan omalla kohdallani lakituspäivän kuin eilisen. Ilma oli aurinkoinen, omenapuut kukkivat kilpaa kotipihalla ja tuntui, että elämä hymyili sillä hetkellä kaikella voimallaan. Ja se tunne… Tunne siitä, että nyt vasta kaikki alkaa. Suuri maailma odottaa. Että kaikki tiet ovat avoinna ja sitä pystyy mihin vaan, mitä ikinä…
Siskokullat
Katselin parikymppisenä ”Rakkaat siskot” nimistä amerikkalaista draamasarjaa. Se kertoi neljän siskon erilaisista elämäntilanteista ja heidän välisistä suhteistaan. Eräässä jaksossa oli ajatus, jota en sanatarkasti muista, mutta en ole sitä asian ydintä koskaan unohtanut. Niin syvästi se silloin kosketti. Nämä neljä naista juttelivat siitä, kuinka he ovat toisilleen elämänsä pisin ihmissuhde. Kehdosta hautaan. Lapset kasvavat ja…
Synttärihumua!
Seuraavassa enimmäkseen kuvapostausta meidän neitokaisen kuusivuotisjuhlista, joita juhlittiin tänä vuonna kaksi päivää. Ekana päivänä sukulaisten kanssa ja seuraavana kavereitten. Muina vuosina meitä on hellitty aurinkoisemmalla säällä, mutta ei se ollut huono tällainen sateinen ja pilvinenkään. Viileys taitettiin lasiterassilta parilla lämmittimellä, joten sielläkin tarkesi istua kahvittelemassa. Pidetään usein jonkinlainen teema synttäreissä ja tällä kertaa se oli…
Diipadaa – kevään kauniita värejä
”Olen iso ja olen pikkuisen pieni, on uusi ja outo koulutieni. Löytyisipä kaveri koulun pihasta, joka minua nykisi hihasta. Pyytäisi peliin ja leikkiin mukaan. Onkohan pihalla vielä kukaan?” Tämä liikuttava runo pyöri mun mielessä, kun saattelin meidän viisivuotiasta eskarin tutustumispäivään viime viikolla. Häntä ilman muuta jännitti ja kaikkein eniten se, löytääkö hän ketään ystävää sieltä…