Skip to content
Menu
Sydänmuruja
  • perhe
  • yrittäjyys
  • elämä
  • koira
  • reuma
  • hyvinvointi
  • puutarha
  • sisustus
  • juhlat
  • matkailu
  • kirjoittaminen
Sydänmuruja

Monipuolinen Aulanko – reissuja kotimaassa

Posted on 27.6.201931.1.2021

Aina ei tarvitse mennä pidemmälle löytääkseen jonkin ihanan paikan.
Lähdettiin edellisen illan idealla liikenteeseen ja vietettiin tiistainen iltapäivä Hämeenlinnan Aulangolla. Tarkempi kohde oli hotellin viereinen Seikkailupuisto Hugo Park.

Tekemistä riittää

Aulanko on meille tuttu entuudestaan. Nuorempana oltiin miehen kanssa siellä kauppiaskokouksessa ja monen monituista kertaa ollaan sittemmin käyty hotellilla lasten kanssa uimassa.
Ollaan tykätty kaikki tosi paljon paikan altaista. Siellä oli helppoa opettaa lapsi aikanaan uimaankin, koska kaikkein suurinkin allas on aika matala.
Ulkoaltaassa alkaa näkyä jo ajan hammas. Tosin taitaa olla kohta vuoden päivät meidän viime uimareissusta siellä, joten ehkä tässä välissä on tehty jotain remonttia.

Ylipäänsä tunnelma paikassa on kiva. Ihana vanhemman ajan hotelli, joka on osin päivitetty vastaamaan nykyaikaa, mutta silti jätetty osin menneeseenkin. (Ihan kaikkea ei tarvitse nykyaikaistaakaan, eihän.)

Ja ympäristössä on vaikka mitä aktiviteetteja. Aina ei kaipaa niitä useisiin paikkoihin lisättyjä ja samanlaisella kaavalla rakennettuja sisäleikkipuistoja, vaan on kiva päästä tekemään jotain erilaista, mutta silti tuttua. Hotellin läheisyydessä on ainakin useita ihania kävelyreittejä sekä metsässä, että järven rannalla, minigolf-rata, frisbeegolf-rata, pieni leikkipuisto, Puistometsä ja Seikkailupuisto.

Mutta se hotellista ja itse asiaan.

Ihan puissa

Vastaanotto seikkailupuistossa oli mukava – kiitos vielä sinne kivalle henkilöstölle. Ystävälliset työntekijät auttoivat kiipeilyvaljaat kaikille päälle. Sen jälkeen lähdimme heistä yhden kanssa tutustumisradalle, jossa näytettiin kiipeilyvälineiden käyttö ja kerrottiin miten radoilla edetään. Tämän jälkeen päästiin puuhun : )

Hugo Parkissa on yhdeksän rataa. Siellä oli useita ratoja myös meidän pienemmälle (kuusivuotias), joka pärjäsi hyvin viisi ensimmäistä. Seuraavat radat olivatkin jo kymmenen metriä korkeammalla (kahdessakymmenessä metrissä) ja haastavampia.
Radoilla oli mukavan vaihtelevasti erilaisia kävellen etenemisiä ja väliin taas pitkiä liukuja rollereitten varassa.

Säveltäjä Jean Sibelius
syntyi Hämeenlinnassa 1865

Tehtävää edeltävällä tasanteella sai seistä odottamassa vuoroaan enintään kolme henkilöä samanaikaisesti. Tehtäväosiolla sai olla vain yksi kerrallaan.
Meno oli hyvin sujuvaa. Vaikka puissa oli porukkaa kuin viidakossa, ei jouduttu odottamaan kuin yhden tehtävän kohdalla ja sielläkin vain muutaman minuutin verran.

Meidän porukalla kului täällä nopeasti kaksi ja puoli tuntia. Haluttiin ehtiä kuitenkin samalla reissulla käymään vielä Aulangon näkötornilla, joten lähdettiin jätskitauon jälkeen sitä kohti.

Mahtavat maisemat

Aulangon Puistometsän läpi ajettiin Näkötornin parkkipaikalle. Puistometsä on jo itsessään nähtävyys. Siellä on ihania polkuja, hienoja maisemia, penkkejä ja ympärillä upea luonto kaikkine kasveineen, lintuineen ja lampineen. Kannattaa käydä ehdottomasti.

Näkötornille kävellessä näkymät ovat huikeat!
Upea kivinen näköalatasanne sijaitsee tornin alapuolella, kivenheiton päässä. Sieltä avautuva maisema on todella henkeäsalpaava. Jo pelkästään se korkeus mistä kaikkea katsellaan, sai ainakin mun pään pyörälle. Pelkään korkeita paikkoja, mutta silti haluan käydä aina sellaisissa. Kunnon siedätyshoitoa.

Ja vielä korkeammalle mentiin…
Laskeskeltiin, että 209 askelmaa kiivettiin ja sitten oltiin tornin huipulla. Ja kuten aina – huipulla tuulee.
Tällä kertaa tuulikin niin navakasti, että en oikeasti uskaltanut mennä lähellekään reunakaidetta, vaan tyydyin ihailemaan maisemia turvallisemmin seinän vierestä.
Ja kun raaskittiin lähteä näiden maisemien ääreltä, käytiin vielä hakemassa juotavaa näkötornin juurella sijaitsevasta tunnelmallisesta Tornikahvilasta.

Tämä on kyllä kokonaisuudessaan tutustumisen arvoinen paikka. Ja Hämeenlinnassahan on muutenkin paljon nähtävää, joten täällä ei varmasti tekeminen lopu kesken.

Jaa tämä:

  • Click to share on Twitter (Opens in new window)
  • Click to share on Facebook (Opens in new window)
  • More
  • Click to share on Pinterest (Opens in new window)
  • Click to share on Tumblr (Opens in new window)

Related

Vastaa Peruuta vastaus

Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.

Minä

Lämpimästi tervetuloa mun sivulle <3

Olen Emppu, 45 vee. Perheeseeni kuuluvat mieheni lisäksi kaksi lasta (9 ja 14) sekä maltankoirakaksikko Lucky ja Happy.

Kirjoittelen tällä sivustolla itselleni tärkeistä asioista. Tykkään tässä ruuhkavuosien keskellä paitsi pohtia elämän suuria kysymyksiä, myös näperrellä kaikenlaista sekä suunnitella uusia juttuja puutarhaan. Liikunta, lukeminen ja etenkin kirjoittaminen ovat tärkeitä henkireikiä. Lopettelin vuoden 2022 alkupuolella kahdenkymmenen vuoden yrittäjyyden kaupan alalla ja tällä hetkellä keskityn lastenkirjakässärin eteenpäin viemiseen.

Eri kulttuurit ja maat kiinnostavat, joten haaveena olisikin tulevaisuudessa pystyä matkustelemaan  enemmän.

Otan mielelläni vastaan myös postia, jota voi lähetellä osoitteeseen kaneliomena76@gmail.com

Halauksin, Emppu

Vanhemmat kirjoitukset

Hae kirjoitusta

Avainsanat

allergiavapaa koira arki blogi elämä etäkoulu haave Happy hyvinvointi Jamar Oy joulu juhlakoristelu koira koirakuume koiranpennun hankkiminen koiranpentu korona koronarajoitukset koronarokotus koulu kuntta lapset lastenjuhlat lastensynttärit liikunta Lucky maltalainen maltankoira migreeni Minä Netflix parisuhde perhe puutarha puutarhasuunnitelmia reuma sisustus synttärit työelämä unelma yrittäjyys yrittäjä yrittäminen Äitienpäivä äiti äitiys

Mun Olipa kerran-tarinablogini

©2023 Sydänmuruja | WordPress Theme by Superbthemes.com