elämä

Olen hiljaa

Kun keväällä elettiin Suomessa koronapandemian nousujohdetta, asiasta esitettiin kaikenlaisia mielipiteitä. Niin asiantuntijoiden, kuin maallikoidenkin osalta. Muutaman ajan kuluttua – kuin yhdestä suusta – moni mielipide kääntyikin siihen, että annetaan asiantuntijoiden hoitaa ja keskitytään itse vain kuuntelemaan. Ei keskustella enää koko asiasta.

Ihmettelin silloin äkillistä suunnanmuutosta, sillä kyllähän asioita aina pohtia voi. Ihan pelkällä maalaisjärjellä. Nostattamatta sen enempää paniikkia.

Siksi olen nyt hiljaa, enkä sano, että olisi aika toimia. Enkä sitä, että menneisyydestä pitäisi oppia. Turha myös mainita sitä, että kohta ollaan koronan kanssa samassa veneessä, kuin maaliskuussa, kun jäädään liian pitkäksi aikaa odottelemaan. 

En sano sitäkään, että kaikille maahan palaaville koronatestin pitäisi olla lentokentällä pakollinen. Samoin kahden viikon karanteenin. Enkä missään nimessä mainitse sitä, että suomalainen ei kuuntele vahvojakaan suosituksia, vaan yleensä suoria määräyksiä, joiden noudattamista valvotaan sakon uhalla (eikä aina silloinkaan).

En sano sitä, että pysykää nyt hyvät ihmiset kotimaassa, älkääkä matkustako enää mihinkään ennen, kuin tämä helvetin tauti lakkaa tappamasta maailmalla kasoittain ihmisiä. En sano tietäneeni jo silloin, kun rajat avattiin, että turismi saa viruksen liikkeelle uudestaan. 

En sano, että jaksakaa pysyä kotona, pestä käsiä ja pitää etäisyyksiä. En sano, että turhauttaa täälläkin jo koko touhu. Enkä kerro sitäkään, kuinka paljon voi ottaa päähän, kun jotkut luulevat koko homman olevan jo ohi, eivätkä ymmärrä sitä, että seuraava aalto voitaisiin pysäyttää tähän, pelkästään fiksulla käytöksellä. Pysymällä vieläkin enimmäkseen omissa nurkissa.

En pyydä hallitusta sulkemaan rajoja ja pitämään ne tällä kertaa kiinni edes vähän pidempään. Saati sulkemaan yhteiskuntaa samalla tavalla kuin keväällä (mutta nopeammin), jotta päästäisiin mahdollisesti vieläkin vähemmin vaurioin ja nopeammin toisesta aallosta läpi. En sano, että lähiopetukseen voisivat mennä he, jotka haluavat, kun tartuntamäärät alkavat taas kasvaa. 

En sano mitään, sillä muuten joku voi luulla, että ohjeistan täällä sormi pystyssä ihmisiä,  jotka kyllä tietävät mitä tekevät.

Muuta en sano, paitsi sen, että homma hoidettiin hienosti keväällä. Nyt tarvitaan samoja päätöksiä ja suoria käskyjä. Ylemmältä taholta. Suositukset eivät auta, koska niihin sisältyy aina vaihtoehto jättää tekemättä. Ja koska ihminen on omassa mielessään rakennettu tuhoutumattomaksi, hän valintatilanteessa useimmiten jättää tekemättä.  

Katsotaan siis muutama kuukausi taaksepäin ja toistetaan asiat, joilla saatiin virus aisoihin. Ja tehdään se nopeammin kuin silloin, sillä nyt sentään tiedämme, minkä kanssa olemme tekemisissä. Kiitos. 

Leppoisaa sunnuntaita!

Emppu

You may also like...

Vastaa