Olin viikon somelomalla. Itse asiassa pidin koko puhelimesta vapaata tuon ajan. Nuo päivät avasivat silmät uudelleen muutamalle viimeaikaiselle kirjoitukselle, joissa ihmetellään, miten mummot ehtivät tehdä aina kylässä käydessään kaiken, mikä itsellä on odottanut vuoroaan kuukausia, jopa vuosia? Vastaus: Mummot eivät ole useinkaan kovin aktiivisia somessa. Oma äitinikin käyttää luuriaan vain soittamiseen ja tekstiviesteihin. Hän ei…
Pystytkö sinä katsomaan elokuvan kotona selaamatta kännykkää koko aikana? Olen itse elänyt sitä aikaa, jolloin kännyköitä ei ollut ja tietokoneitakin löytyi vain työpaikoilta tai kouluista. Ja koulussakin vain ATK-luokasta. Siksi näen selvästi myös muutoksen, jonka kännykkä toi mukanaan. Ja olen siitä tosi huolissani. Hän, joka on kokeillut olla ilman puhelimen selausta kolme päivää, huomaa jo…
Kun lähdin tänä aamuna koirien kanssa lenkille, arvoin hetken keittiön ovensuulla jätänkö kännykän kotiin latautumaan. Järki laskelmoi, että pärjään varmaan puoli tuntia ilman luuriakin. Järjen vastakappale kinasi vastaan. Miten ilman askellaskuria osaisin arvioida kuinka pitkän matkan olen kulkenut? Tavoitellessani terveellisempiä elämätapoja, mua tsemppaa parhaiten nähdä asian hyväksi tehdyistä jutuista jotain konkreettista. Usein tämä tarkoittaa merkintöjä…
Tänään on taas päivä, jolloin ruoka juuttuu koko ajan kurkkuun. Selkälihakset natisevat kireyttään ja niska on yhtä sementtilaattaa juuresta kallonpohjaan saakka. Aamulla piti olla fyssari. Peruuntui. Kuopuksen viikonlopun vatsakipu ripuleineen oli muuttanut mulle ja makasin koko aamun huonon olon aalloilla. Harmitti, sillä tänään olisin niin tarvinnut ne akupunktioneulat niskaani. Olen 166 senttiä pitkä. Painan normaalioloissa…
Muistatteko elokuvan Päiväni murmelina? Päähenkilö jumittuu lumimyrskyn keskelle pikkukaupunkiin, jossa joutuu elämään saman päivän aina vaan uudelleen. Toisinaan siltä tuntuu myös omassa elämässä, kun yrittää muuttaa kulkunsa suuntaa, mutta jokin (yleensä oma laiskuus) vie kaiken jatkuvasti päin puuta. Maanantai 09.01. Menin yöllä sänkyyn puoli yhdeltä. Nukahdin neljän jälkeen. Kello soi kahta tuntia myöhemmin. Sanomattakin selvää,…
Tämän päivän maailmantilanne ahdistaa monia. Mukaanlukien itseni. Toisinaan sitä jopa miettii, mitä hyötyä mistään enää on. Pohtii, miksi tehdä yhtään mitään, jos ollaan jo muutenkin kolmannen maailmansodan portilla. Suuren tuhon edessä. Tämän mielen maailmanlopun keskellä, koputtaa aina lopulta oveen kuitenkin järki, joka latoo tosiasioita eteen. Komentaa katsomaan tulevaisuuteen ja elämään kuten ennenkin. Rauhoittumaan ja keskittymään…
Helou ihanat! Huomenna 30.06. on ”Aja töihin Corvettellasi päivä” sekä ”Sosiaalisen median päivä”. Mulla ei ole Corvettea, joten joudun tyytymään someen. (Ja koronarokotteen tehosteeseen). Joku saattaa muistaa, että viime postauksessani kerroin poistaneeni henkilökohtaisen Facetilini väliaikaisesti. Tiedättekö, se päätös on poikinut pelkkää hyvää. Aikaa on enemmän ja se on kokonaisempaa. Mulla meni muutama päivä oppia elämään…
Oli vuosia, jolloin kyseenalaistin oman ajan. Mun mielestäni perheellisellä ei tarvinnut olla sellaista. Kaikessa nuoruuden viisaudessani ja jaksamisessani ajattelin, että kun lapsia hankitaan, heidät myös itse vuorokauden ympäri hoidetaan. Vapaahetkistä viis. Tämä ajatusmalli kun vielä kuorrutettiin luonteella, joka ei koskaan pyydä apua, oltiinkin ennen pitkää uupumukseen johtavalla tiellä. Jotta tajuaa tarvitsevansa muutosta, täytyy ensin kokea…
Kun makasin yhtenä päivänä gynekologin pöydällä papa-kokeessa, mietin siinä syntyjä syviä. (Siellähän niitä juuri mietitään). Pelkäsin äkillisten kohtukipujen syytä ja mieli ehti parin päivän aikana ennen vastaanotolle pääsyä maalata vaikka minkälaisia kohtaloita. Siinä sitten laverilla laskin kattolampun ritilöitä ja pohdin, minkä ihmeen takia en vieläkään (neljänkymmenenneljän vuoden kokemuksella) osaa rutinoida lääkärikäyntejäni. Mikä sinne menosta tekee…
Kun kolmena päivänä on jonottanut terveyskeskuksen puhelintunnilla parisenkymmentä minuuttia per kerta, tulee mieleen väistämättä kysymys – kuka hemmetissä valitsee niiden odotusmusiikit? Biisien perusteella voisi nimittäin kuvitella jonottavansa aivan muille linjoille. Siinä sitä istuu odottelemassa labratuloksia, katselee ikkunasta ulos, piirtelee Seiskan kansikuvalle viiksiä ja kuuntelee ö-luokan seksileffan taustabiisiä. Vain feikkiläähätys puuttuu, mutta sen korvaa aika ajoin…