Tästä se alkaa taas. Syksy. Hämärä laskeutuu. Kun mennään kolmisen kuukautta eteenpäin, jo neljän aikaan päivällä on lähes pussipimeää. Syksy. Harmaa. Sateinen. Vuodenaikojen välikuolema. Vai syksy. Raikas. Tunnelmallinen. Vuodenaikojen väriläiskä. Toisia pimeän vuodenajan läheisyys helpottaa. On ihanaa, kun aurinko ei räkitä joka päivä aamusta iltaan takaraivon perälle saakka, vaan valaistus vaihtuu lohdulliseen hämärään. Jotkut taas…
Touche
Heihei! Maanantaimoodilla jatketaan. Ripuli ja sitkeä flunssa kiertävät nyt varsinaista piirileikkiä meidän seinien sisäpuolella. Lapset ovat ajaneet molemmissa karuselleissa yhden kierroksen. Me koitettiin miehen kanssa ottaa vain aluelippu, mutta lopulta flunssajuna imaisi meidätkin mukaansa. Viime yö meni jälleen valvoessa neljästä eteenpäin. Oli kaikenlaista hässäkkää laidasta laitaan – vessareissua, vesijanoa ja pimeänpelkoa. Vaihdettiin kuumeesta kastuneita, nihkeitä…
Monday blues
Olen koko ikäni inhonnut maanantaita. Miksi? En osaa sanoa. Ehkä syy on maanantain ennakkomaineessa. Se päättää aina kaiken kivan ja suitsii vapaan ajan kiinni kellotauluun. Maanantai on viikonpäiväperheen musta lammas, jota varten on jopa omia selviytymisvinkkejä. Ja tämä maanantai on tuntunut heti aamusta saakka lajinsa harmaimmalta edustajalta. Esikoinen sairastui lauantaina flunssatautiin, joka piti kuopusta saikulla…
Nuori idealisti
Kirjoitin kerran tarinan, jonka punaisena lankana oli elämän tuottama väsymys. Vaikka ihmisellä olisi kuinka paljon hyviä ajatuksia, hyvää tahtoa ja halua muuttaa asioiden suuntaa, se ei vain aina onnistu. Elämä vaatii liikaa energiaa. Liikaa aikaa. Kun vuorokauden rajallisiin tunteihin yrittää ympätä kaikki bucket listit sekä to do-listat pakollisten kuvioiden ympärille, alkaa pienen ihmisen voima hiipua….
Lapsille vai aikuisille?
Kävin katsomassa muutama viikko sitten Barbie-leffan. Sitä on kiitelty niin paljon, että pohdin pitkään tämän postauksen kanssa. Olenko ainoa, joka silittää myös vastakarvaan? Pidin kyllä elokuvasta, mutta toisin kuin lastenleffoista yleensä, jäi tästä vähän surullinen jälkimaku. Siellä leffassa istuessani tuli väkisinkin pohdittua elokuvan ikärajaa (7) sekä sitä, oliko pätkä oikeasti suunnattu lapsille vai aikuisille? Niin…
Elämän pelit
Saikkupokeri Mistä tietää varmuudella, että koulu on alkanut? Vastaus: saikkuputki pamahtaa päälle saman tien. Meidän nuorempi koira löi viime viikonloppuna alkupanokset pöytään anaalirauhastulehduksella. Odotin meidän perheen ihmisjaoston selviytyvän ilman tukkoisia neniä edes syyskuun puoleenväliin, mutta kappas. Kuopuksen luokalla alkoi heti ekasta päivästä niittää porukkaa lakoon jokin flunssasairaus ja niinpä tiistaina tytär korotti koiran asettamia pöytäpanoksia…
Sydäntä lähellä
Heihei! Seuraava teksti on ”ei niin kaupallinen” yhteistyö oman itseni kanssa, sillä lupasin kertoa täällä hieman tulevan satukirjani taustasta. Samalla kuitenkin listaan paikkoja, joista kirjaa voi tilata jo nyt ennakkoon, joten siksi ”kaupallisuusvaroitus”. Kirjan aihe löytyi jo useampi vuosi sitten. Pyörittelin sitä päässäni pitkään, sillä halusin löytää oikean lähestymistavan asiaan, joka aikuisten maailmassa herättää suuriakin…
Jännän äärellä
Niin ne lapset taas lähtivät opintielle. Toinen neloselle, toinen ysille. Viimeiset kolme viikkoa olen koittanut viettää lomalomaa. Tarkoittaa sitä, että läppäri on maannut toimiston laatikossa keräämässä pölyä ja päässä jatkuvasti pyörivä tarinoiden ideariihi on levännyt mielikuvahiekkarannalla. Sen myötä myös vaatehuoneen siivousprojekti siirtyi syksyn alkuun, samoin vaatekaappien karsintakierros. Viikkosiivouksetkin jäivät päällisin puolin pyyhkäisyiksi. Siksi siis mun…
Synttäreitä ja zentoutumista
Heipsansaa ihanaiset! Meidän esikoinen täytti viisitoista ja ensi kertaa koskaan pidettiin juhlat mökkimaisemassa. Hieman jännitti tarjoiluiden osalta säilytystilan riittävyys, sillä kylmähyllyä on joskus vähänlaisesti myös omille arkitarvikkeille, mutta kaikki sujui oikein mainiosti. Mökkiuuni on vähän… no… omalaatuinen. Se polttelee tasaisen epätasaisesti kaikki ruoat, joita olen onnistuneesti valmistanut kotona samoilla lämpötiloilla ja samoilla ajoilla. Niinpä mua…
Kirja keski-iästä sinkkumarkkinoilla
Pari viikkoa sitten lähdin lapsen kanssa kirjastoon kristallinkirkkaalla ajatuksella – palautamme suurin piirtein sataviisi opusta ja lainaamme korkeintaan kymmenen uutta. Pääsyypää tuohon armottoman tylsään suunnitelmaan oli ”huono kunto” päiväni, jolloin hammastikkuun liimatut höyhenet ovat ainoat, jotka jaksan kantaa ilman loppuiltaista selkäkramppia. Luotin myös siihen, etten tällä hetkellä löydä itse mitään lainattavaa kaunokirjallisuuden parista. Mulla kun…