Sydäntä lähellä

Heihei!

Seuraava teksti on ”ei niin kaupallinen” yhteistyö oman itseni kanssa, sillä lupasin kertoa täällä hieman tulevan satukirjani taustasta. Samalla kuitenkin listaan paikkoja, joista kirjaa voi tilata jo nyt ennakkoon, joten siksi ”kaupallisuusvaroitus”.

Kirjan aihe löytyi jo useampi vuosi sitten. Pyörittelin sitä päässäni pitkään, sillä halusin löytää oikean lähestymistavan asiaan, joka aikuisten maailmassa herättää suuriakin tunteita. Eli työelämä ja siellä vellova ”arvojärjestys”.

Sadun aihe?

Tarinassa joulupukki, hammaskeiju ja pääsiäispupu lähtevät kilpasille ja vaihtavat töitä keskenään.

Hassua kyllä, idea aiheesta tuli työmarkkinoiden liittokierroksesta. Olin tuohon aikaan vielä kaupan alan yrittäjä ja asia oli sydäntä todella lähellä.

Lueskelin päivittäin uutisia, joissa liitot paukuttelivat kilvan lakkovaroituksia. Kuuntelin haastatteluita, joissa ihmiset vertailivat vuoronperään kenen ala on kaikkein tärkein. ”Jos nuo saavat on meidänkin saatava” tai ”Meillä on suurempi vastuu” tai ”Meidän lakko pysäyttää koko Suomen” jne.

Mietin siinä, kuinka moni tulee oikeasti ajatelleeksi, että lähes jokainen ala on juuri noin tärkeä. Jokaisen mielestä oma työ on aina merkityksellisin. Työ, joka ansaitsee enemmän arvostusta, palkkaa sekä parempia etuja.

Pohdin paljon myös kaikenlaisia lakkovaroituksia. Enkä ainakaan ihan heti keksinyt alaa, joka ei lakkoon mennessään pysäyttäisi jotain kohtaa yhteiskunnassa. On kyseessä opettaja, hoitaja, myyjä, ahtaaja jne. Kaikki vaikuttaa kaikkeen ja jokaisella työllä on oma tehtävänsä kokonaisuuden kannalta.

Siinä näitä pohtiessani mietin, miten lapsille voisi selittää sen, että jokainen työ on yhtä arvokas. Jokaisen työn ammattilainen on timantti, joka on hioutunut työssään ajan myötä taitavaksi, vaikka aloittelijoilla vaikeutensa onkin.

Hahmot?

Aloin miettiä hahmoja, joilla on erikoiset hommat. Hahmoja, jotka sopivat satumaailmaan ja tekevät töitä, jotka ovat useimmille lapsille tuttuja. He voisivat kilpailla keskenään töiden saralla, haluten näyttää toisilleen kuinka helppoa muilla on.

Ensin mieleen rynnisti tutuin hahmo joulupukki, jota seurasi nopeasti toinen pyhien sankari pääsiäispupu. Jotta saataisiin kilpailu, pitäisi tekijöitä olla kolme tai neljä.

Päädyin pohdinnan jälkeen hammaskeijuun, jonka työn joku muukin voisi hoitaa. (Rekrytoinnin ulkopuolelle jäi tällä kertaa nukkumatti, mutta ehkä hänetkin silti sivuilla mainitaan…)

Suosikkini?

Luonteeltaan sekä ulosanniltaan ehdoton lempparihahmoni on pääsiäispupu, vaikka tosielämässä muistutan ehkä eniten hammaskeijua.

Pääsiäispupun kohtia oli ihan parasta luoda, sillä hän on aika kaukana luonteesta, jollainen itse olen.

Yksi fiktion kirjoittamisen lumoista on antaa hahmolle ”vapaat kädet”. Silloin ei tarvitse koko aikaa miettiä liiaksi sen kaikkia sanomisia.

Omassa tarinassani pupun kohteliaisuussuodatin onkin usein pois päältä (kun itse olen puheissani tosi tarkka) ja kirjoittajana pääsin niissä hetkissä sukeltamaan aivan eri rooliin.