-Miten me nyt ollaan taas tässä, mistä äsken just lähdettiin? -Aaa. Sori. Tiedätkö. Saatoin pitää tota karttaa vähän väärin. Ja jos ihan totta puhutaan… myös tämä osoite saattaa olla väärässä kaupungissa. Hups. 🧡🧡🧡 -Mihin mä jätinkään autoni? Muistisääntönä oli jotain Egyptiin liittyvää. Ok. Taisi olla F, kuten faarao. Joo. Se on F-kerroksessa. Ai mutta täällä…
Muistan, kun astelin kanssasi neuvolasta viimeistä kertaa. Olit siirtymässä eskariin ja seuraava tapaaminen olisi kouluterveydenhoitajalla. Sinä kävelit tarra kädessäsi reippaana kohti uutta, minä säilöin neuvolakortin reppuuni haikeus silmäkulmassa. Vain muutamia, valonnopeudella kuluneita vuosia myöhemmin, astuit aurinkoiselle koulun pihalle ala-asteen jättävänä kuudesluokkalaisena. Koronavuosi esti meitä vanhempia osallistumasta sisätiloissa läksiäisjuhlaanne, mutta läheisiä oli runsaasti odottamassa omiaan ulkona….
Kun valtiotasolla tehdään suuria päätöksiä, kootaan yleensä tietoa asiantuntijoilta. Heiltä, jotka hallitsevat kyseisen sektorin luvut ja grafiikat. Joilla on tiedossa kaikki faktat. Kun päätettiin kääntää koko terveydenhuolto ylösalaisin ja myllätä koko systeemi kunnolla, kerättiin silloinkin varmaan ensin tietoa. Paljon. Monien vuosien ajan. Vertailtiin lukuja, pääteltiin, pohdittiin ja ennustettiin. Sitten käytettiin massiivinen määrä rahaa ja luotiin…
Kun olin lähes neljäkymmentä, kriiseilin elämäni kanssa. Olinko tehnyt haluamani asioita? Elinkö näköistäni elämää? Mitä vielä haluaisin ehtiä ja minkä suunnan ottaa? Nyt kymmenen vuotta myöhemmin ikäkriisi on taas paikallaan, mutta eri muotoisena. On kuin mielessä sekoittaisi pakkaa kolmevuotias uhmaikäinen tenava, joka ei tiedä haluaisiko hilloleivän vai ei. Lopulta hän kuitenkin ottaa sen ja heittää…
Kun kaksi vuotta sitten makasin outojen oireiden keskellä voimattomana sängyn pohjalla, kuulin, kun tokaluokkalainen kuopukseni lauloi huoneessaan silloisen lempibändinsä (Indican) laulua ”Pidä kädestä”. ”Ja kun silta se tuulessa keinui, olin valmis jo luovuttamaan Tunsin kuinka sun sormesi tarttui, käsivarteeni voimattomaan Ja kun köydet mun sillan alta pois sortui päästänyt et silloinkaan” Makasin siinä ja kyynelet…
Kaija Koo voisi seuraavaksi ideoida laulun siitä, kuka keksi leirikoulut ja niiden varainkeruun. Biisistä tulisi oitis listahitti vanhempien keskuudessa. Jokainen tietää seuraavan. Vanhempainillassa puhutaan leirikoulusta tai luokkaretkestä, johon on aikaa kerätä rahaa tapauksesta riippuen muutama vuosi. Alun ilmapiiri on leppoisa, kun kaikki heittelevät ilmoille ajatuksia, mistä kolikoita kassaan voisi kerryttää. Ensimmäinen hiljainen hetki koittaa, kun…
Muistan, kun joskus esikoisemme eskariaikaan olin huolissani siitä, että hänen oli hankalaa päästä muiden joukkoon. Ihan vain siksi, että hän oli niin ujo hakeutumaan muiden seuraan. Kun kysyin lapseltani koulupäivästä, hän kertoi toistuvasti olevansa välitunnit yksin. Jaoin huoleni opettajan kanssa. Minulle sanottiin, että lapsi on kyllä muiden mukana. Ja että jos koulussa huomattaisiin jonkun olevan…
Työssä oleva haaveilee eläkepäivistä, jolloin on aikaa tehdä aamusta iltaan kaikkea mikä huvittaa. Eläkeläinen kaipaa työelämää, jolloin päivillä oli jokin tarkoitus ja itsellä tunne kuulumisesta johonkin suurempaan ryhmään. Sinkku haaveilee parisuhteesta ja kainalosta jonne käpertyä. Ehkä perhekin olisi ihana perustaa. Perheellinen tuskailee ainaisen kiireen keskellä ja selaa kateellisena sinkkukavereiden somekuvia. Vapaita viikonloppuja, bileitä, uusia ihmisiä…
Kuvitellaan, että olet myyjäisissä. Pöydällä on laaja valikoima käsitöitä, tekijä istuu pöydän takana ja tavaroiden keskellä seisoo kyltti ”Maksa omantunnon mukaan”. Paljonko laitat ostaessasi tiskiin? Mietitkö mielessäsi summan, joka tuotteen tekemiseen on mahdollisesti mennyt ja annat sen? Vai arvioitko hinnan, jonka tavarasta joutuisit kaupassa maksamaan? Ehkä pelaat varman päälle ja laitat siihen myös hieman lisää,…
Tiesitkö, että tänään 5.9. on ”ole myöhässä jostakin päivä”? Asiahan on mulle tuskallisen tuttu, sillä oma kelloni ei tunnu käyvän samassa tahdissa yhdenkään aikavyöhykkeen kanssa. Olen aina joko piinallisen ajoissa, (jonka seurauksena odotusaika tuntuu pitkältä kuin nälkävuosi) tai myöhässä jonkin verran akateemisen vartin molemmin puolin. Jos onnistun joskus tähtäämään tasan sovittuun aikaan, se merkittäköön maailman…