Viime viikonloppu meni kuin siivillä. Ohjelmassa oli synttäriä, isänpäivää, liikutusta, hysteeristä naurua, vaaleja, vaaleja, vaaleja ja rippunen lisää joulua. Liikutusosuudesta pitivät huolen lasten tekemät isänpäiväkortit ja -lahjat. Vedin ekat kyyneleet sisäänpäin jo torstaina, kun ekaluokkalainen kaivoi koulurepustaan kuplavolkkarin muotoisen kortin, jossa luki ”Iskä parkissa”. Kortti oli maailman suloisin parkkikiekko, jonka iskä sitten tottakai ottaa mukaansa… Continue reading
Olet vanha. Kasvosi ovat ryppyiset, kätesi täynnä maksaläiskiä ja hiuksesi hohtavat hopeaa. Ennen niin tavalliset arkipuuhat ovat muuttuneet vuosi vuodelta haasteellisemmiksi. Oikea päivämäärä tai sana ei aina muistu heti mieleen. Heräät aamulla, syöt, teet aamutoimet. Sitten…. sitten…. Sen jälkeen on taas sama päivä. Päivä täynnä ei mitään. Täyttelet ristikkoa muutaman kymmenen minuuttia. Ehkä luet hieman.… Continue reading
Tätä olen pohtinut tänään urakalla, kun olen seilannut nettisivustolta toiselle ja koittanut keksiä sukantäytteeksi taas kerran jotain kestävää, kivaa ja suht edullista. Meidän perheessä on ollut joulusukkatraditio kaksitoista vuotta. Pienen vauvan kanssa on aina kiva aloitella kaikenlaisia pikku perinteitä. Perinteitä, joiden kanssa saa sitten tuskailla seuraavat kahdeksantoista vuotta ja kirota välillä omaa typeryyttään seistessään kasa… Continue reading
Ihanaa marraskuuta murut <3 Tiesittekö, että huomenna maanantaina 02.11.20. on kansallinen porraspäivä? Itse kuulin asiasta ensimmäistä kertaa, vaikka tempaus on järjestetty kuulemma jo useamman vuoden ajan. Päivän tarkoitus on loistava. Saada ihmiset valitsemaan matkansa varrella portaat hissien tai liukuportaiden sijaan. Tällainen arkiliikunta kun on yksi parhaista tavoista hankkia päiväänsä lisää askeleita, kohentaa kuntoaan ja saada… Continue reading
Tämän vuoden joulu ja etenkin siihen valmistautuminen tulee olemaan erilainen. Sen tietää jo nyt. Siinä, missä meidän marraskuukin on ollut aina ennen täynnä juhlia, pikkujouluja ja konserttirientoja, katsellaan nyt kalenteria, jossa on pelkkää tyhjää viikkotolkulla eteenpäin. Muistan toivoneeni, kun tämä koronahässäkkä alkoi maaliskuussa, että kesä tulisi mahdollisimman nopeasti ja kaikki olisi ohi. No ei. Elokuulla… Continue reading
Pitkästä aikaa päiväkirjapostaus. Mun torstaini. klo 6-9 Herätyskello soi vartin yli seitsemän. Itse asiassa se on soinut ekan kerran jo puoli tuntia aiemmin, jolloin mies nousi ylös esikoisen kanssa. Minä olin tänä aamuna laiska ja jatkoin vielä uniani ekaluokkalainen kainalossani. Mies käytti pikkukoiran takapihalla ja aloitti aamupalan tekemisen. Minä heräilin tytön kanssa rauhassa. Höpöteltiin ja… Continue reading
Jokainen, joka on joskus taistellut sokeria vastaan, tietää kuinka vaikeaa se on. Vaikka äkkiseltään ajateltuna homma kuulostaa tosi helpolta. Sen kun vaan jätät karkit ja piparit kaupan hyllyyn ja se on siinä. Mutta kun ei olekaan. Aloitin tässä kuussa taas karkkilakon. (Varmaan tsiljoonannen sellaisen… tiedän). Kahdeksan päivää meni loistavasti! Siis aivan todella hyvin. Mielitekoja ei… Continue reading
Juttelin täällä jo aiemmin valokuvatapetin hankkimisesta. Meillä kun on jo kymmenen vuotta ollut olohuoneessa ongelmaseinä, jolle en ole halunnut laittaa tauluja tai valokuvia, koska vaihtelen aika usein huonekalujen järjestystä ja se vaikuttaa myös seinillä oleviin juttuihin. Muutama naulanreikä siellä täällä ei haittaa, mutta useammalla huonemuutoksella seinä on äkkiä liiaksi rei’itetty. Useimmiten tuolla seinällä on… Continue reading
Tiedättekö, kun joskus osuu kohdalle oikea huippupäivä? Kun kaikki vaan loksahtaa paikalleen, tuottaa hyvää mieltä ja illalla olo on rentoutunut ja tuntuu siltä, kuin olisi viikon loma takana. Niitä päiviä ei kauhean usein kohtalo lähettele, mutta mulle viime lauantai oli tunnelmansa puolesta just niin lähellä täydellistä, kuin olla voi. Yleensä ollaan vietetty venetsialaisia mökillä. Saunottu,… Continue reading
Kuinka te aiotte viettää Suomen luonnon päivää tämän viikon lauantaina 29.08.2020? Meillä on juuri kyseisenä päivänä ylioppilasjuhlat, mutta sunnuntaina sitten lähdetään metsälenkille. Luonto on ollut mulle aina tosi tärkeä paikka. Jo pienestä pitäen metsissä, kallioilla ja niityillä kulkeminen on tuntunut rauhoittavalta. Jotenkin juurruttavalta. Metsän sylissä on helppo hengittää ja korvat saavat olla rauhassa melulta. Mieli… Continue reading
