Tätä olen pohtinut tänään urakalla, kun olen seilannut nettisivustolta toiselle ja koittanut keksiä sukantäytteeksi taas kerran jotain kestävää, kivaa ja suht edullista.
Meidän perheessä on ollut joulusukkatraditio kaksitoista vuotta.
Pienen vauvan kanssa on aina kiva aloitella kaikenlaisia pikku perinteitä. Perinteitä, joiden kanssa saa sitten tuskailla seuraavat kahdeksantoista vuotta ja kirota välillä omaa typeryyttään seistessään kasa tingeltangelia sylissään kassajonossa. Takana jonottavat huokailevat äänekkäästi, kun kaupassa on vain yksi kassa ja sinä lajittelet ostoksiasi kasseihin niin, etteivät ne ole heti näkösällä, kun astelet kotona eteiseen. (Joo, se olin minä.)
Itse olet kahdeksannen vuoden kohdalla sitä mieltä, että joulusukka on jo nähty juttu ja voidaan vaikka polttaa saunan pesässä. Lapsi melkein itkeä tihrustaa ja kertoo sukan olevan maailman tärkein asia, jota ilman joulu ei tule.
Nojaa. Ehkä tämä joulu vielä, ajattelet. (Ja sitä seuraava ja sitä seuraava).
Aiempia postauksiani lukeneet tietävät jo valmiiksi, että minähän olen ihan täysi jouluihminen. Rakastan siis jouluostoksiakin. On ihanaa kulkea kaupoissa ja miettiä, mistä kukakin ilahtuisi. Lahjapaperit ja narutkin valitaan huolella. Samoin pakettikortit. Ne ovat osa lahjaa.
Sukkatavaroiden kohdalla sitä vaan jossain kohtaa lannistuu. En halua laittaa yllätykseksi aina vain suklaapalaa, pompuloita, huulirasvaa tai purkkapakettia, joten koitan keksiä jotain muuta. Mies ehdotti appelsiineja. (Olisikin kiva nähdä heti aamusta lasten pettyneet ilmeet, nauroin hänelle).
Joka vuosi havahdun tontun sukan läheisyyteen vasta marraskuun viimeisellä viikolla. Nyt koronavuonna, kun en itse käy kaupoissa, teen kaikki ostokset netin kautta. Niinpä ryhdyin toimeen tänään, koska toimituksillekin pitää varata aikaa.
Jo useamman vuoden olen kerännyt lapsille joulukoristeita. He saavat ne sitten mukanaan, kun lähtevät joskus kotoa pois. Niinpä tontun sukasta löytyy joka vuosi muutama kuusenkoriste ja pari pientä jouluista hahmoa. Lapset kaivavat joka vuosi ne kaikki esille ja tekevät huoneeseensa koristeasetelmia. Myös muutama minipyrypallo on matkan varrella sukista löytynyt. Ne olivat etenkin pienille ihan huippuyllätyksiä.
Eräänä vuonna laitoin sukkaan ekana aamuna tonttuoven, jonka sai maalata ja koristella. Sitten sukasta tuli joinain päivinä kaikenlaista miniatyyritavaraa oven ympärille laitettavaksi. Myös itse askarreltavia juttuja, kuten pieni maalattava silta ja puisia eläinsiluetteja. Tämä on kätevä ajatus myös siitä, että teeman ympärille voi lisäillä vuosittain vaikka mitä pientavaraa. Ja tehdä myös itse. Vain se kuuluisa mielikuvitus on rajana.
Askartelu on muutenkin yksi meidän lemppareista, joten alkukuusta laitan sukkaan aina pienen pussillisen korttientekotarpeita. Muutaman korttipohjan, kimalleliimaa, koristeita, ääriviivatarroja jne. Sen päivän ekat tunnit menevät lapsilla aina pöydän ääressä taiteillessa ja valmiit tuotokset jaetaan joulujuhlissa sukulaisille, opettajille ja kavereille.
Sinä viikonloppuna, jolloin meillä on piparitalkoot, tonttu osaa kuin ihmeen kautta tuoda joka vuosi uuden piparimuotin. Nekin lapset saavat sitten aikuisina mukaansa (jos tahtovat). Muutama vuosi sitten sukassa oli pienet kaulimet.
Yhtenä vuonna ostin pienen legopaketin ja jaoin sen sukkaan puolelle kuulle. Palikat laitoin pieniin pusseihin ja irrottelin kasaamisohjeesta tarvittavat sivut kullekin päivälle. Hahmot ja pikkutavarat tulivat viimeisenä, joten lapset saivat arvuutella pari viikkoa, mitä kaikesta loppujen lopuksi tulee.
Aarteenetsintä on ollut meillä aina kaikkein suosituinta. Tonttu jättää siis aamulla pelkän viestin sukkaan, jonka perusteella lähdetään etsimään sen päivän yllätystä. Nämä vievät enemmän aikaa, joten vihjeyllärit soveltuvat paremmin viikonloppuihin.
Joskus lapset seuraavat vihjeitä useammasta paikasta toiseen. Toisinaan paikka on ristikon ratkaisemisen tai kirjainten järjestämisen takana. Runovihjeitä olen tehnyt myös useampana vuonna. Niissä vinkataan, mistä huoneesta kannattaa seuraavaa vihjettä tai itse yllätystä alkaa etsimään.
Muita juttuja, joita vuosien varrella on sukista löytynyt:
- muistivihkoja
- kivan muotoisia tarralappuja
- leffaliput sen päivän esitykseen (joululeffa koko porukalla)
- sydämen muotoiset pienet laskimet
- huulipunan muotoisia kyniä ja kumeja
- erilaisia kyniä
- huulirasvoja
- tarratatuointeja
- tarra-arkkeja
- jouluiset poropannat
Kerran paketoin yhteiseksi yllätykseksi jouludevarin, jonka lapset saivat etsiä yhteispelillä, monien vihjeiden kautta. Se katseltiin sitten lauantaileffana herkkujen kanssa.
Mutta näiden parissa oon siis tänään puuhastellut ja tietysti katsellut samalla jo joululahjojakin. Onko teilläkin sukat jossain roikkumassa vai miten päiviä aattoon teidän perheessä lasketaan?
Parhaillaan vietetään miestenviikkoa ja Isänpäiväkin lähestyy kovaa vauhtia. Meidän keittiön pöytä on toiminut viimeiset kaksi päivää kimalteiden, kartonkien, saksien ja liiman valloittamana askartelutukikohtana. Salaisuuksia syntyy. Sekä kotona, että koulussa.
Pitänee lähteä tekemään tilaa, että saadaan lohilaatikko pöytään.
Ihan parasta viikkoa sulle : )
Emppu