Arvatkaa kuinka mahtavalta tuntui eilen illalla, kun pitkään suunniteltu puutarhaunelma alkoi saada raameja ympärilleen kuntan muodossa. Tätä takapihan alaosaa on suunniteltu jo niin pitkään, että toisinaan aloin miettiä sen jäävän ikuisiksi ajoiksi haaveiluasteelle. Viime viikonloppuna kaivuri hääri parina päivänä uutterasti meidän pihassa. Täytyy tässä vaiheessa jo antaa suuri kiitos alansa ammattilaiselle. Sama firma (Lempäälän Maa-… Continue reading
Oletko koskaan jäänyt jumiin johonkin maisemaan? Hetkeen? Ääneen tai tuoksuun? Väreihin? Niin jumiin, ettet halua lähteä tilanteesta pois, vaan toivot kauniin hetken jatkuvan ikuisesti. Itselläni tällaisia hetkiä on tullut paljon vastaan. Koen voimakkaasti juuri edellämainittuja asioita. Moni saa aivoihin mielihyvää suosituista ASMR-videoista. Itse koen samanlaisia mielihyvän hetkiä lähes päivittäin, pelkästään kulkemalla luonnossa ja havainnoimalla ympäristöä.… Continue reading
Tänään, tätä kirjoittaessani, on suuri osa suomalaisista lapsista palannut koronaeristyksestä koulumaailmaan. Meidän lapset jäivät kotiin. Jos olisin itse terve, olisivat meidänkin tenavat kirmanneet aamulla poikkeuksellisiin koulupäiviinsä ja olisin luottanut siihen, että heidät pystytään pitämään siellä kaikin järjestelyin mahdollisimman hyvässä turvassa. Toisinaan mielen päällä painaa tosi paljon ja tunnen syyllisyyttäkin niissä tilanteissa, kun lapset (ja mieskin)… Continue reading
Meidän toukokuu on kalenterissa näyttänyt jo useamman vuoden ajan aikamoiselta sekametelisopalta. Keväiset viikonloput ovat täyttyneet ajatustakin nopeammin kaikenlaisesta menemisestä, tekemisestä, muistamisesta ja valmisteluista. Toukokuu on mun mielestä vähän kuin maratonin viimeinen kilometri (jota en ole koskaan edes juossut). Kohta ollaan perillä, kesäloma näkyy jo nurkan takaa. Vielä vähän kun jaksaa puristaa, niin pääsee hyvin ansaituille… Continue reading
Äiti on voimallinen sana. Useimmille tuo sana ei tarkoita pelkkää fyysistä ihmistä, vaan se on täynnä muistoja, odotuksia ja suurta tunteiden kirjoa – laidasta laitaan. Rakkautta, kunnioitusta, lohtua, kiitollisuutta, anteeksiantoa ja epäitsekkyyttä. Vihaa, ankaruutta, katkeruutta, julmuutta. Ikävää, kaipausta, surua ja luopumista. Oli äiti sitten paras kaveri tai aivan kamala hermoviila, heihin sitoutuu jokin maaginen voima.… Continue reading
Jokainen tuntee sisustus- ja suunnittelukärpäsen. Talven se uinuu horroksessa lataamassa itseään ja iskee täysin voimin sitten kevään kynnyksellä. Ainakin tähän osoitteeseen. Kärpänen karttelee jostain syystä mun miestä ja onnistuu aina lentämään hänen ohitseen. Loppujen lopuksi mies saa kuitenkin voittoisan arvan ja pääsee osallistumaan. Toisinaan hän saa olla jopa projektin (sohvaa ja kirjahyllyä) kantava voima, kun… Continue reading
Heippa ihanat❣ Tiistaisen ”Hyvän runouden lukupäivän” kunniaksi, kirjoitin tämänkertaisen blogitekstin runomuotoon. (Hyvästä runoudesta ei tämän kohdalla voi puhua, mutta tulipahan koitettua. Ja kivaa oli). Alkoi mieli janota jotain uutta, ainaisen saman sijaan vaihtelevuutta, sain keväisen sisustusinnostuksen, (teen siitäkin oman postauksen). Keittiöstä työt alettiin, peittyi seinä vaaleaan paneeliin, mies luuli – ”Oli tämä tässä”, astui toiveissaan… Continue reading
Heissulivei❣ Puhelimesta löytyi niin paljon kuvia liittyen tähän pääsiäisen aikaan, että valitsin niistä otannan tännekin. *** Nettikauppojen sivuja on tullut selattua viime aikoina enemmänkin. Meidän olohuoneen yksi seinä kaipaa uutta tapettia ja hartaan etsinnän jälkeen löysinkin yhden hyvän vaihtoehdon Photowallin valtavasta valikoimasta. Mies on myös ihan ääri-innoissaan asiasta ja etenkin seitsemän vuodan valokuvantarkasta kohdistamisesta. Hän… Continue reading
Tästä taitaa tulla oikea nostalgiatykitys. Somea selatessani, kun oon viime aikoina jostain kumman syystä muistellut kaikenlaisia entisajan juttuja. Kuten puhelinkoppeja, karkkimerkkejä, limupullojen läppäkorkkeja, kolmekymmentä vuotta vanhoja ohjelmia sekä ekaa kännykkää, jonka sain yhdeksäntoistavuotiaana ja joka oli suurin piirtein puolikkaan halon kokoinen. (Mun miehellä oli omalle luurilleen vielä ”kätevä”, vyöhön tarranauhoilla sidottava säilytyspussi. Voitte vaan kuvitella,… Continue reading
Kuka muistaa vielä leffan ”Murmelinpäivä”? Siinä Bill Murray esittää meteorologia, joka lähtee työreissulle Punxsutawneyn pieneen kaupunkiin ja jää sinne jumiin – elämään samaa päivää aina uudestaan ja uudestaan. Me eletään nykyään täällä Murmelinpäivää myös. Päivät ja viikot pyörii samassa järjestyksessä ja samoilla rutiineilla, oli sitten arki tai viikonloppu. Aluksi koitettiin tehdä niiden välille sentään jonkinlaista… Continue reading
